Kel­lo 6.50 yleen­sä pai­nan nä­ky­vää mut­ta ei tun­tu­vaa Sul­je-nap­pia he­rä­tys­kel­los­sa­ni, jol­la voi myös soit­taa. Liu'utan sa­mal­la koh­din ole­vaa val­kois­ta vaa­ka­vii­vaa ylös­päin oi­ke­an kä­den peu­ka­lol­la ja odo­tan et­tä he­rä­tys­kel­lo avaa va­li­kon, jos­sa on se­lain­ku­va­ke. Avaan siel­tä vuo­ro­tel­len Ylen, HS:n, Ka­le­van ja Ko­ti­vers­tas.com-foo­ru­min ap­pit ja luen aluk­si toi­nen sil­mä kiin­ni uu­tis­vir­taa ja muu­ta­man mi­nuu­tin pääs­tä mo­lem­min sil­min IG:n uu­sim­man fee­din.

Kel­lo 7.02 hei­lau­tan mo­lem­mat jal­ka­ni pyö­re­äl­le vil­la­lan­ka­ma­tol­le ja raa­vin lo­put­kin unen­jä­mät se­kais­ten hius­ten se­as­ta sekä suun­nis­tan kylp­pä­riin. Aluk­si ha­nas­ta tu­lee kyl­mää vet­tä ja koh­ta kuu­maa. Kään­te­len se­koit­ta­jan vi­pua, ja koh­ta on uk­ko puh­das kuin pank­ki­ti­li kuun nel­jän­te­nä­tois­ta. Tis­kaan ham­paat ja sa­mal­la kun ke­mi­kaa­lit liu­ot­ta­vat kah­vi­tah­ro­ja kiil­tees­tä, ura­koin sar­jan pun­ner­ruk­sia.

Kel­lo 7.21 olen löy­tä­nyt mel­ko puh­taan pai­dan, byy­sat eli fark­ku­pök­syt, nilk­ku­rit sekä ta­kin pääl­le­ni ja juok­sen nap­pe­ja rei­kiin­sä pul­lau­tel­len koh­ti juna-ase­maa. Puo­les­sa­vä­lis­sä pa­laan ta­kai­sin ha­ke­maan unoh­tu­neen bus­si­kor­tin ja sa­mal­la kai­ve­len tas­ku­ja­ni et­sien avain­nip­pua. Tuo­ma­ri­lan ase­ma­tun­ne­lis­sa mus­ta­ras­tas mel­las­taa niin et­tä ra­ta­pi­ha kai­kuu. Au­rin­ko kuu­mot­taa pu­nai­sia pih­la­jan­mar­jo­ja vie­lä pu­nai­sem­mik­si.

Kel­lo 7.26 kä­ve­len vau­nus­sa koh­ti ju­nan ta­ka­o­saa. Et­sin penk­ki­ri­viä, jos­sa ei oli­si mui­ta, mut­ta lo­pul­ta tai­tan yh­den pen­kin is­tui­no­san alas ja is­tah­dan kyl­ki me­no­suun­taan päin. Lii­tyn ne­nän niis­tet­ty­ä­ni mui­den mat­kus­ta­jien luu­rik­lu­biin ja se­lai­len What­sap­pia. Tek­ni­sen työn opet­ta­jien ryh­mäs­sä kes­kus­tel­laan loma-ajan pal­kois­ta. Per­he­rin­gis­sä isä il­moit­taa kai­va­neen­sa kan­non ylös maas­ta.

Kel­lo 7.29 loik­kaan ke­pe­äs­ti 32 sent­ti­met­rin pu­do­tuk­sen Kau­ni­ais­ten ase­ma­lai­tu­rin as­fal­til­le ja pu­jot­te­len hi­taam­pia kul­ki­joi­ta väis­tel­len alas mä­keä suo­ja­tien eteen. Kä­ve­len bus­si­py­sä­kil­le Sub­wa­yn eteen, li­kel­le ka­tok­sen ta­ka­sei­nää kos­ka 549:n ovi avau­tuu sii­nä koh­dal­la.

Kel­lo 7.36 bus­si tu­lee hie­man myö­häs­sä, ja et­sin kat­seel­la­ni tu­tun­nä­köi­sen mat­kus­ta­jan ja is­tun pen­kil­le tyh­jäl­le ik­ku­na­pai­kal­le hä­nen eteen­sä – ta­val­li­seen ta­paan. Ei­hän sitä vie­reen voi is­tua. Voi­si mui­na mie­hi­nä ky­syä toki, et­tä min­kä mit­tai­set ken­gän­nau­hat so­pi­vat seit­se­män rei­kä­pa­rin ken­kiin. Kat­son ik­ku­nas­ta va­sem­mal­le etu­viis­toon ja hei­jas­tus­ten se­as­ta näen vih­re­ää ruo­hoa, kel­tai­siin leh­tiin unoh­tu­nei­ta pui­ta ja TB-huol­to­a­se­man.

Kel­lo 7.45 kuu­len, et­tä elekt­ro­ni­sen ää­ni­nen kel­lo ki­lah­taa ja lait­te­len hans­ko­ja kä­teen mer­kik­si vie­res­sä is­tu­val­le noin 53-vuo­ti­aal­le rou­val­le, et­tä täs­sä ol­tai­siin jää­mäs­sä koh­ta pois kyy­dis­tä. Pu­do­tan huu­lil­ta­ni kii­tok­set hä­nel­le ja kol­mel­la as­ke­leel­la olen jäl­leen ka­dul­la, Van­han-Mank­kaan­tiel­lä. Vir­nis­tän Jo­e­lil­le ohi­men­nen ja kul­jen tien ylit­se, mäen va­sem­mal­le puo­lel­le, pi­han poik­ki ja pää­o­vel­le.

Kel­lo 7.47 rii­sun palt­toon nau­lak­koon rus­ke­aan hen­ka­riin ja huik­kaan Päi­vil­le huo­me­net. Tum­ma­paah­toi­nen kah­vi tuok­suu, mut­ta tie­dän, et­tä ei sitä vie­lä voi juo­da. Se­koit­te­len orans­sis­ta lo­ke­ros­ta löy­ty­neet päh­ki­nä­se­koi­tuk­set, pil­ko­tun puo­la­lai­sen ome­nan, so­ke­rit­to­man mys­lin ja maus­ta­mat­to­man jo­gur­tin laa­ke­aan, por­ras­reu­nai­seen la­si­kul­hoon ja ate­ri­oin aa­mu­pa­laa.

Kel­lo 8.13 kuu­len kou­lun kel­lon soi­van sa­moin kuin kak­si­tois­ta vuot­ta ai­em­min­kin sa­maan ai­kaan. Lo­mil­la en sitä ole to­sin kuun­nel­lut. Vien tyh­jen­ty­neen ja kah­vi­tah­rai­sen Tee­ma-mu­kin lo­ke­roon sekä as­tun avai­mia val­lan mer­kik­si ki­lis­tel­len vii­det por­taat poh­ja­ker­rok­seen. Heip­pai­len pik­kui­sil­le ohi­tel­les­sa­ni hei­tä vä­lil­lä oi­ke­al­ta ja vä­lil­lä va­sem­mal­ta. Yh­tä rap­su­tan la­kin pääl­tä, ja hän sa­noo hy­myil­len, et­tä hmhhy!

Kel­lo 8.18 avaan vers­taan pel­ti­sen oven ja sy­ty­tän oven vie­res­sä ole­vas­ta kyt­ki­mes­tä va­lot. Puun ja pih­kan tuok­su imee en­dor­fii­ne­ja ai­voi­hin ja tyy­ty­väi­se­nä kä­ve­len ko­lik­ko­ma­ton ylit­se opet­ta­jan la­si­sei­näi­seen kop­piin, jos­ta löy­dän hie­man tum­mu­neen ja si­vut kie­mu­ral­le kään­ty­neen aa­mu­na­vaus­vih­kon. Op­pi­lai­den täyt­tä­es­sä kuut­ta­tois­ta is­tu­ma­paik­kaa ja hie­man kes­ke­nään ju­tel­les­sa ase­tun ha­ja­rei­sin sei­so­maan höy­lä­penk­kien vie­reen sekä sa­non, et­tä kä­det sy­liin ja pol­vet tän­ne­päin ja hy­vää huo­men­ta.

Kel­lo 8.30 op­pi­laat ovat löy­tä­neet koi­vu­run­koi­ses­ta kaa­pis­ta työn­sä, ja alan kuul­la höy­län si­hi­nää, sa­han su­hi­naa ja vii­vot­ti­men ki­li­nää. Pu­hee­nai­hei­na ovat Fort­ni­te, ka­ve­ri­synt­tä­rit sekä se, tun­tee­ko yk­si luo­kan ty­töis­tä jon­kun julk­kik­sen, jos­ta it­se en ole kuul­lut­kaan. Oh­jaan pu­hee­nai­heet tek­ni­sem­pään suun­taan.

Kel­lo 9.30 vi­hel­län huu­lien ja ham­pai­den vä­lis­tä lu­jaa ja ker­ron, et­tä oli­si ai­ka al­kaa sii­vous­hom­miin. Vii­ton tol­pas­sa ole­vaan sii­vou­soh­jee­seen ja ker­ron, et­tä on tur­ha yrit­tää sit­ten la­kais­ta lat­ti­aa en­nen kuin tuo­lit on nos­tet­tu ylös ja et­tä päi­vä­kir­jaa ei saa teh­dä vie­lä, kos­ka höy­lä­pen­kil­lä on yhä pu­ru­ja. Vas­tai­len vii­teen­tois­ta ky­sy­myk­seen, et­tä on to­si­aan yh­des­tois­ta päi­vä ja kym­me­nes kuu­kau­si ja vuo­si on kak­si­tu­hat­ta­kah­dek­san­tois­ta.

Kel­lo 9.45 kel­lon soi­tua vä­li­tun­nin mer­kik­si pois­tun vii­mei­se­nä luo­kas­ta ja sam­mu­tan va­lot sekä nip­sau­tan va­sem­mal­la etu­sor­mel­la oven lu­kon ni­pu­kan ylös ja kuu­len, kuin­ka pel­ti­nen ovi klik­sah­taa luk­koon ovi­pum­pun kis­ko­es­sa. Nos­te­len jal­ko­ja­ni kol­men ki­vi­sen ker­rok­sen ver­ran ja kul­jen va­sem­mas­ta oves­ta tyh­jään ope­huo­nee­seen kah­vin­keit­ti­men ää­reen. Las­ken het­ken rai­kas­ta vet­tä ja la­taan kym­me­nen kup­pia pöö­niä rus­ke­aan suo­da­tin­pa­pe­riin.

Kel­lo 10.15 mel­ko soin­nu­kas kel­lo il­moit­taa, et­tä tau­ko oli­si uk­ko niin kuin ohi, ja nou­sen mus­tal­ta soh­val­ta sekä su­ju­tan kän­ny­kän, joka on myös he­rä­tys­kel­lo oi­ke­aan ta­ka­tas­kuun. Jo­han­na py­säyt­tää mi­nut ison pei­lin koh­dal­la ja ker­too, et­tä nel­jäl­lä op­pi­laal­la on ol­lut kir­jau­tu­mi­son­gel­mia läp­pä­ril­le ja et­tä voi­sin­ko jos­sain vai­hees­sa kat­soa sa­la­sa­nat uu­sik­si. So­vim­me, et­tä kah­den­tois­ta väl­käl­lä sit­ten ja et­tä Jo­han­na ot­taa yh­den läp­pä­rin mu­kaan uu­den puo­len kär­rys­tä et­tä pääs­tään tun­nus­hal­lin­taan.

Kel­lo 10.23 sa­non, et­tä kä­det sy­liin ja pol­vet tän­ne­päin ja et­tä päi­vää. Kuu­len, et­tä hy­vää päi­vää Sep­po-se­duk­ka, joka ope­tat kä­si­töi­tä ja lii­kun­taa ja olet pa­ras ope. Sa­non, et­tä en­sin yh­den pöy­dän po­ruk­ka ha­kee työn­sä ja sit­ten vas­ta toi­sen pöy­dän väki ja et­tä ha­et­ko Jes­se ken­gät jal­kaan. Jes­se osoit­taa kuu­li­ai­suut­ta esi­val­lal­le, ja minä osoi­tan ky­nää te­roit­ti­mel­le. Luon fa­si­li­teet­tia tar­kal­le mer­kit­se­mi­sel­le kuu­den­tois­ta kel­tai­sen kii­na­lai­sen halp­pis­ky­nän ver­ran ja pyy­dän jo luok­kaan ta­kai­sin tul­leen Jes­sen li­säk­si kaik­ki muut­kin yh­den höy­lä­pen­kin ym­pä­ril­le sekä ko­men­nan as­tu­maan yh­den as­ke­leen ver­ran taak­se­päin et­tä saa­daan isom­pi rin­ki ja et­tä kaik­ki mah­tu­vat.

Kel­lo 11.30 vi­hel­län ja ta­pu­tan kä­si­ä­ni ja kään­nän pää­vir­ta­kyt­ki­mes­tä ko­neet sam­muk­siin. Opas­tan siis­tey­sa­si­at kun­toon ja ker­ron, et­tä voi men­nä kä­sien­pe­sul­le, kun on val­mis ja et­tä men­nään sit­ten tyt­tö-poi­ka-jo­noon. Sam­mut­te­len va­lo­ja ja ker­ron, et­tä meni kai­kil­la ihan hy­vin ja et­tä men­nään sit­ten hil­jai­ses­ti käy­tä­väl­lä, kos­ka tun­nit ovat kes­ken ja et­tä ei ole rei­lua mel­las­taa, kos­ka kou­lun sään­nöis­sä lu­kee, et­tä se ei käy päin­sä, ei sit­ten mil­lään.

Kel­lo 11.46 olem­me pääs­seet vain kol­mes­ti py­säh­ty­en ja hil­jen­ty­mis­har­joi­tus­ta teh­den ruo­ka­laan. Jaan op­pi­laat kah­teen ruo­ka­jo­noon viit­to­en kä­del­lä ja muis­tu­tan, et­tä ruo­ka­lin­jas­tos­sa ei saa pu­hua, ku­ten tie­däm­me, mut­ta muu­ta­ma ei muis­ta. Mus­tal­le tar­jot­ti­mel­le et­sin kiil­tä­vän haa­ru­kan, veit­sen ja muo­vi­sen 24 sent­ti­met­riä hal­kai­si­jal­taan ole­van val­ke­an lau­ta­sen. Hyö­dyn­nän ate­ri­ae­tua sa­laa­tin, yh­den pyö­re­äh­kön ja höy­ry­ä­vän pe­ru­nan sekä kym­me­nen fa­la­fel­pul­lan ver­ran. Näk­ki­lei­vän si­le­äm­mäl­le puo­lel­le kai­van mar­ga­rii­ni­ra­si­an puh­taah­kos­ta reu­nas­ta jy­ty­sen le­vi­tet­tä. Pyyh­käi­sen tuo­lin is­tui­no­san kä­del­lä puh­taak­si ja ky­syn, et­tä mais­tuu­ko, ja kat­se­len op­pi­lai­den lau­ta­sia sitä sil­mäl­lä­pi­tä­en, et­tä on­ko mah­dol­lis­ta sa­laat­ti­tar­vet­ta.

Kel­lo 12.00 kä­ve­len kel­tais­ta lii­ken­tee­noh­jaa­jan lii­viä pääl­le kis­ko­en ulos kol­mos­pi­hal­le. Kä­teen tart­tuu kol­me pik­kuop­pi­las­ta, jot­ka kis­ko­vat ja muis­tut­ta­vat, et­tä si­nul­la on Päi­vin lii­vi ei­kä omaa ja et­tä ota rep­pu­sel­kään. Va­li­tan vä­sy­nyt­tä sel­kää ja mars­sin kol­mea vii­sas­te­le­vaa mu­rus­ta kis­ko­en koh­ti pik­ku­pi­haa.

Kel­lo 12.30 as­te­len ul­koil­mal­ta, jal­ka­pal­lol­ta ja hie­kal­ta tuok­su­van op­pi­las­vyö­ryn kans­sa por­taat ylä­ker­taan ja tör­mään Jo­han­naan, jol­le sa­non, et­tä en yh­tään muis­ta­nut, et­tä piti kat­soa sitä tun­nu­sa­si­aa ja et­tä lai­ta ne op­pi­laat vers­taal­le nyt heti, niin re­se­toin ne sa­la­sa­nat ja saa­vat uu­det ti­lal­le. Kip­paan jääh­ty­nyt­tä sör­riä mu­kiin ja kus­kaan sen kä­des­sä­ni ala­ker­taan.

Kel­lo 12.36 sa­non, et­tä kä­det sy­liin, pol­vet tän­ne­päin ja et­tä hy­vää päi­vää ja kuu­len et­tä hy­vää päi­vää, Sep­po-se­tä­nen ja joi­tain li­sä­mää­rei­tä sii­hen. Pyy­dän koh­ta ha­ke­maan kuu­lo­suo­jai­met ja ot­ta­maan sen lau­dan­pa­lan mu­kaan ja jo­noon ko­ne­sa­liin. Re­se­toin kol­me sa­la­sa­naa, luon uu­det ja muis­tu­tan, et­tä lait­ta­kaa ne jon­ne­kin kän­ny­kän No­te­boo­kiin tar­kis­tus­ta var­ten ylös. Juon kyl­män kah­vin­lo­pun, te­roi­tan yh­den Stan­leyn ne­los­koon höy­län­te­rän, oi­kai­sen poh­jan hi­o­ma­pa­pe­ri­a­lus­taa vas­ten ja si­pai­sen kynt­ti­län­pät­kää poh­jaan. To­teu­tan ne­los­luo­kan ope­tus­suun­ni­tel­maa kak­sois­tun­nin ver­ran.

Kel­lo 13.46 vi­hel­län ja sa­non, et­tä nyt oli­si ai­ka sit­ten lo­pet­taa ja yh­del­le sa­non, et­tä saat teh­dä sen höy­läyk­sen val­miik­si ja maa­laus­huo­nees­sa ole­vil­le sa­non, et­tä sii­vot­kaa­pa se tila ja et­tä tar­kis­tan kyl­lä sit­ten ja uu­sik­si me­nee, jos on pens­se­lei­tä pe­se­mä­ti. Odo­tan, et­tä on hil­jais­ta ja kuu­luu vain il­mas­toin­ti­ko­neen hu­ri­na ja sa­non op­pi­lail­le hy­vää päi­vän­jat­koa. Kuu­len rep­lii­kin kai­ku­na, ja iloi­set op­pi­jat rien­tä­vät kol­me por­ras­ta ylös­päin, ja koh­ta ik­ku­nas­ta kat­se­len kun pik­kui­set harp­po­vat re­put keik­ku­en koh­ti Mank­kaan­pu­ron au­rin­kois­ta syy­sym­pä­ris­töä.

Kel­lo 14.01 pu­jo­tan ylim­män palt­toon­na­pin kiin­ni ja ta­voi­tan oi­ke­aan kä­tee­ni bus­si­kor­tin muo­vi­sen, te­rä­vän reu­nan. Reit­ti­o­pas näyt­tää et­tä 114 tu­lee kel­lo 14.04.

ATK – ai­van ta­val­li­nen kou­lu­päi­vä.