Kuulin ystävällisen kutsun Ranuan maakunnallisista opistoseuroista. Puhuja kutsui meitä radion ja netin välityksellä kuuntelemaan Jumalan armollista sanaa. Hän muistutti myös seurakunnan yhteisen kokoontumisen merkityksestä. Lämmin kutsu tuntui hyvältä. Poikani kävi vieressäni hoputtamassa: milloin lähdemme ajamaan kohti Ranuaa? Pysähdyin miettimään, miten tärkeää on mennä sinne, missä saa kohdata Jumalan sanan hyvyyttä ja tavata samalla uskon matkalla olevia ihmisiä.
Kutsu Jumalan sanan äärelle on tärkeä. Muistan erästä jo edesmennyttä lapsuuteni pappaa, joka usein muisteli nuoruutensa maakunnallisia kesäseuroja. Hän oli armosta osattomana tuntenut kaipuuta Jumalan luokse. Hänellä oli uskovainen puoliso, joka oli pyytänyt häntä mukaansa Ivalon kesäseuroihin. Nuori mies oli lähtenyt arkana seuroihin. Hän oli kuljeskellut Ivalon kirkon eteisessä, kun vaimo oli istunut kirkkosalissa sanan kuulossa. Hänen viereensä oli ilmaantunut saarnaaja Lauri Taskila, joka oli alkanut jututtamaan tätä Jaakko Sarkkinen -nimistä miestä. Taskila oli kysynyt Jaakolta, oliko tämä uskomassa. Jaakko oli vastannut, että hän ei kuulunut tähän uskovaisten joukkoon, mutta hän on täällä kuunteluoppilaana. Taskila oli sanonut, että kuunteluoppilaan paikka on tärkeä, kun pysähtyy kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanassaan ilmoitettavaa. Taskila jatkoi jutusteluaan: ”Kuunteluoppilas saa uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi, jos haluaa.” Jaakko halusi ottaa evankeliumin vastaan, ja Lauri Taskila sai siunata Jaakon Pyhän Hengen voimalla Jumalan valtakunnan oppilaaksi, Jumalan lapseksi. Kylläpä Kaisa-vaimo yllättyi iloisesti, kun Jaakko istahti kirkkosalissa hänen viereensä ja sanoi: ”Jumalan terve, Kaisa! Minä olen saanut parannuksen armon”.
Kuuntelin Ranuan seurojen saarnaa. Puhuja kertoi, että Jeesus on paras ystävämme. Hänen lähellään on hyvä olla. Hänen valtakunnassaan saa kuulla tämän ystävän armahtavaa ja kutsuvaa ääntä. Minulle ja varmaan muillekin käy joskus niin, että lähdemme uskovaisten yhteisiin kokoontumisiin arkisella mielellä. Into on poissa, ja seuramatka saattaa tuntua velvollisuudelta. Olen joskus katsellut meidän koiraamme, joka on aina innokas lenkille. Jos koira näkee talutushihnan, niin se on välittömästi intoa täynnä. Tämä tapahtuu aina, kun hihnaa vilautetaan. Koiraa on joskus sanottu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Tämän sain kokea kerran, kun palasin väsyneenä pitkältä työmatkalta kotiin. Perheemme puuhaili arkiaskareissaan, mutta koira oli ovella iloisena vastassa. Luomakunnan luontokappaleet muistuttavat meille mikä on niiden tärkeimpiä tehtäviä täällä maailmassa.
Minulla ja sinulla, ihmisellä, on tärkein tehtävä olla Jeesuksen ystävä. Vaikka me olemme epäonnistuneita, omalta puolelta syntisiä, niin Vapahtajan ystävyys löytyy Hänen valtakunnastaan. Monet eivät pääse aina yhteisiin kokoontumisiin sairauksien, työtehtävien tai muiden oikeiden syiden takia. Jeesuksen ystävinä saamme silloin mennä sinne missä on kipua, kärsimystä ja vaivaa. Silloin sinne syntyy koolla oleva Jumalan seurakunta. Jeesus lupasi: ” Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys