Kevät on juhlien aikaa. Me ihmiset saamme pysähtyä monien läheisten ja tuttujen juhlissa kohtaamaan erilaisia merkkipaaluja. Onkin paikallaan pohtia, miten saadaan aikaan ainutlaatuiset ja koskettavat juhlat. En tarkoita juhlien näyttävyyttä tai ulkoista koreutta. Mietin enemmän, miten juhlat toisivat elämäämme kiitollista mieltä, ihmissuhteitten syvenemistä ja aitoa kohtaamista. Kerronkin tässä kokemuksiani yhden antoisan juhlan valmisteluista.
Sain kutsun erään kyläyhdistyksen ja seurakunnan järjestämään äitienpäiväjuhlaan. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja antoi tehtäväkseni ennen juhlia käydä haastattelemassa jo iäkästä maatalon emäntää ja äitiä. Häntä oli tarkoitus muistaa yhteisessä juhlassa. Taustaksi puheenjohtaja kertoi, että tämä uuttera äiti oli lypsänyt lehmänsä käsin vuosikymmeniä. Hänellä oli vieläkin yksi lehmä navetassa. Ajattelin, että tällaista perheenäitiä ja tomeraa emäntää sopii muistaa.
Päätin mennä vierailulle taloon maaseudun perinteiseen tapaan, siis ilmoittamatta edeltä tulostani. Tällainen vierailutapa alkaa olla harvinainen. Joku voi ajatella sen olevan mennyttä aikaa. Itse ajattelen, että se on edelleenkin yksi lähestymistapa. Vastuu on tietysti lähestyjällä.
Ajoin maalaistalon pihaan autollani. Kissa tepasteli kartanolla ja taustalta kuului koneiden ääniä. Kolkutin ovea ja astelin sisään. Talonväki oli päiväkahveilla ja tervehdin heitä. Sain tervehdyksen jälkeen välittömästi kahvikutsun pöytään. Talon emäntä yllättyi, kun kerroin, että häntä tullaan muistamaan tulevassa juhlassa. Hän kertoi vaatimattomasti työtään, kasvatuksestaan ja elämästään. Sain olla kuunteluoppilaana. Näin, että emännän läheisille oli tärkeää, että häntä huomioidaan tällä tavalla. Juhlien valmistelu lähti näin nopeasti ja luontevasti liikkeelle.
Toisaallakin tapahtui. Kylän lapsia oli koottu harjoittelemaan äideille laulettavia lauluja. Koska kylällä lasten osuus on aika pieni, tuli täydennystä meidän kodistamme. Kuuntelin kotona, kun lapsemme harjoittelivat Siionin laulua Kuin kaste toukokuinen. Vaikka harjoittelu jäi vähän myöhäiseen, kuulosti lopputulos hyvältä. Samaan aikaan kylän miesjoukko oli harjoitellut äitienpäivään sopivia kansanlauluja, joiden helmenä taisi olla Paimenpoika.
Itse juhla oli koskettava. Lapset aloittivat juhlan kahdella Siionin laululla. Pienimmäiset tapailivat sanoja ja isommat johtivat laulua. Saimme onnitella uutteraa äitiä, jolle mieskuoro kajautti: ”Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille ” Onnittelusanoissani kertasin äidin tuntemuksia, joita hän oli kertonut vieraillessani hänen luonaan. Kyläkirkko oli täynnä kiitollisia ihmisiä.
Pidin hartauspuheen profeetta Jesajan kuvasta, jossa Jumalan hengen työtä verrataan kevään saapumiseen. Kerroin, kuinka kaksi päivää aikaisemmin olimme menneet lähellä olevalle kesämökillemme, jonka rannasta jäät olivat lähteneet edellisenä päivänä. Kaksi joutsenta oli laskeutunut lammelle. Lapset olivat haltioissaan. Heidän ilonsa tarttui meihinkin.
Sanoinkin, että uskomisen iloa voidaan verrata lasten iloon keväästä. Kun evankeliumin virta saa kuohua Jumalan seurakunnasta, se koskettaa sydäntä ja puhdistaa kaikesta roskasta. Lapset ovat meille esikuvia uskon tiellä. Lapsi myös tekee naisesta äidin.
Kevään juhlat jatkuvat kodeissamme ja perheissämme. Samme pysähtyä kiittämään ja laulamaan Jumalan johdatuksesta ja varjeluksesta. Hyvät juhlat syntyvät aidoista kohtaamisista ja yhteisistä ilonaiheista. Paikallaan on myös muistaa juhlien keskellä se Raamatun syvällinen ajatus, että Jumalan sana saisi asua runsaana keskellämme.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys