Var­ma ke­vään merk­ki on su­vi­vir­si­kes­kus­te­lu. Tämä vir­si tun­tuu he­rät­tä­vän meis­sä suo­ma­lai­sis­sa tun­tei­ta. Nos­tal­gi­nen vir­si on mo­nel­le ra­kas. Osa kan­sa­lai­sis­tam­me tun­tuu ole­van sil­le al­ler­gi­sia. Maa­han­muut­ta­jia hy­myi­lyt­tää asi­an ym­pä­ril­lä pyö­ri­mi­nen. Mo­net heis­tä tu­le­vat mais­ta, jois­sa kan­san val­taus­kon­to mää­rit­te­lee kult­tuu­ria ja ta­po­ja. Meil­lä­kin us­kon­toa saa esi­tel­lä ja tuo­da kou­lui­hin tie­tyis­sä ra­jois­sa.

Toi­min ko­ti­seu­ra­kun­nas­sa­ni kas­va­tus­pap­pi­na. Mi­nul­le vuo­den ko­ho­koh­ta työs­sä­ni on kou­luis­sa jär­jes­tet­tä­vät kirk­ko­vuo­si­kin­ke­rit. Näil­lä kin­ke­reil­lä tu­tus­tu­taan kirk­ko­vuo­den tär­keim­piin juh­la­py­hiin. Lap­set ja nuo­ret opet­te­le­vat joka vuo­si yh­den juh­la­py­hän nel­jä virt­tä, jot­ka sit­ten lau­le­taan kin­ke­rei­den ai­ka­na. Juh­la­py­hän esit­te­ly ta­pah­tuu Raa­mat­tuun pi­täy­ty­väl­lä ku­va­el­mal­la, jon­ka lo­mas­sa lau­le­taan ky­sei­sen py­hän vir­siä.

Tänä ke­vää­nä kin­ke­rei­den ai­hee­na oli pää­si­äi­nen. Kier­sim­me paik­ka­kun­tam­me kou­lut ja koh­ta­sim­me noin 1000 las­ta ja nuor­ta. Mi­nun li­säk­se­ni seu­ru­ees­sam­me oli kak­si nuo­ri­so-oh­jaa­jaa, di­a­ko­nis­sa, lä­he­tys­sih­tee­ri, kant­to­ri ja per­he­työn­te­ki­jä. Olim­me ter­ve­tul­lei­ta jo­kai­sel­le kou­lul­le.

Var­maan olet­te jos­kus näh­neet van­ho­ja kan­sa­kou­lu­tau­lu­ja. Minä ke­räi­len nii­tä mie­lel­lä­ni. Kou­lu­kier­tu­eel­la esi­te­tyn ku­va­el­man al­kuo­sa oli ra­ken­net­tu täl­lais­ten kos­ket­ta­vien tau­lu­jen ym­pä­ril­le. Minä olin esi­tyk­ses­sä Pie­ta­ri­na ja näy­tin op­pi­lail­le esi­mer­kik­si sen ku­van, jos­sa Pie­ta­ri kiel­tää Jee­suk­sen ja purs­kah­taa it­kuun. Mi­nus­ta näyt­ti, et­tä etu­ri­vin pik­ku­ty­töt purs­kah­ta­vat koh­ta it­se­kin kyy­ne­leh­ti­mään, jos jat­kai­sin Pie­ta­rin tun­te­mus­ten ku­vaa­mis­ta. En­tä vilk­kaat po­jat? He oli­vat hy­vin kiin­nos­tu­nei­ta mu­ka­na­ni ol­lees­ta mie­kas­ta. Ker­roin po­jil­le ja ty­töil­le kuin­ka Pie­ta­ri tem­pe­ra­ment­ti­se­na ja äk­ki­pi­kai­se­na si­val­si so­ti­las­pal­ve­li­jal­ta kor­van pois puo­lus­ta­es­saan Jee­sus­ta. Vii­si poi­kaa ha­lu­si vält­tä­mät­tä, et­tä kos­ket­tai­sin mie­kan te­räl­lä hei­dän kor­vaan­sa ja näyt­täi­sin mi­ten Jee­sus pa­ran­si sen. Näy­tin heil­le, mi­ten Jee­sus pani kä­ten­sä pal­ve­li­jan kor­val­le ja pa­ran­si sen.

En­tä­pä vir­ret? Yh­den ky­lä­kou­lun lii­kun­ta­sa­lin kat­to mei­na­si ko­ho­ta kor­keuk­siin, kun op­pi­laat ka­jaut­ti­vat kant­to­rin sä­es­tä­mä­nä Au­rin­kom­me ylös­nou­si -vir­ren. Olim­me pääs­seet ku­va­el­mas­sa sii­hen vai­hee­seen, jos­sa tu­tus­tu­taan Jee­suk­sen hau­taan ja ylös­nou­se­muk­sen aa­muun. Vais­to­sin op­pi­lais­ta lau­la­mi­sen rie­mua. Nyt oli mi­nun vuo­ro­ni pyyh­kiä sil­mä­kul­maa. Ajat­te­lin mie­les­sä­ni, et­tä ne vir­sil­le al­ler­gi­set ai­kui­set sai­si­vat is­tua tääl­lä las­ten ja nuor­ten kes­kel­lä kuun­te­le­mas­sa mitä suo­ma­lai­nen vir­si opet­taa ilos­ta, rak­kau­des­ta ja rau­has­ta. Le­o­nard Ty­pön vir­si vei pää­si­äi­sen ilo­sa­no­man ää­rel­le.

Kirk­ko­vuo­den vir­siin useim­mat kou­lu­lai­set tu­tus­tu­vat myö­hem­min­kin. Rip­pi­kou­luis­sa me pi­däm­me lei­ri­kirk­ko­ja, jois­sa lau­le­taan sa­mo­ja juh­la­py­hien vir­siä. Us­kon, et­tä näis­tä lap­sis­ta vain har­vat tu­le­vat vir­sil­le al­ler­gi­sek­si ai­kui­se­na. Ker­ran olin kas­ta­mas­sa en­ti­sen rip­pi­kou­lu­lai­se­ni las­ta. Muis­tin, et­tä tämä nyt ai­kui­nen mies oli vilk­kaan sort­ti­nen nuo­re­na rip­pi­kou­lu­lai­se­na. Olin lait­ta­nut hä­net sekä muu­ta­man muun vil­lin po­jan kant­to­rin luok­se yli­mää­räi­siin vir­si­lau­lu­har­joi­tuk­siin lei­ril­lä. Muis­tin hä­nen sa­nan­sa, kun hän tuli luo­kas­ta. Hän ky­syi, mil­loin pää­si­si seu­raa­van ker­ran lau­la­maan. Kun nyt ta­pa­sin hä­net ai­kui­se­na, mi­nua kiin­nos­ti, mil­lai­set muis­tot hä­nel­lä oli jää­nyt tuos­ta ti­lan­tees­ta. Mies to­te­si hy­mys­sä suin, et­tä rip­pi­kou­lus­ta ja vir­si­lau­lus­ta jäi mah­ta­vat muis­tot. Tu­lin hy­väl­le mie­lel­le. Tämä mies oli op­pi­nut ar­vos­ta­maan rip­pi­kou­lua ja vir­ren vei­suu­ta.

Sii­tä su­vi­vir­res­tä vie­lä. Haas­tan kaik­ki rip­pi­kou­lu­jen kant­to­rit lau­lat­ta­maan rip­pi­kou­luis­sa su­vi­vir­ren nel­jät­tä­kin sä­keis­töä. Tätä sä­keis­töä ei ole yleen­sä lau­let­tu kou­lu­jen ke­vät­juh­lis­sa. Se ker­too kui­ten­kin pu­hut­te­le­vas­ti us­kom­me pe­rus­tan:

”Oi Jee­sus Kris­tus jalo ja kir­kas pais­teem­me, sä sy­dän­tem­me valo, ain asu luo­nam­me. Sun rak­kau­tes liek­ki sy­ty­tä rin­taam­me, luo mei­hin uu­si mie­li, pois pois­ta mur­heem­me.” (VK 571:4.)