Sain kutsun alkaa blogistiksi tähän Päivämiehen verkkolehteen. Suostuin mielelläni, vaikka tilanne on minulle uusi. Olen kirjoittanut eri lehtiin hartauskirjoituksia ja kolumneja. Sosiaalinen media on ollut tähän asti minulle tiedon lähde. Nyt olen pienen pieni ikkuna tässä verkostossa.
Mietin, mitä aion tuoda ikkunaani nähtäville. Kasvatus on minulle tärkeä aihepiiri. Olen kokenut lasten maailman aina läheiseksi itselleni. Toinen itselleni läheinen asia on hengellinen musiikki, erityisesti Siionin laulut. Suhde lauluihin ja virsiin muodostui läheiseksi jo lapsuudessani. Isäni Pekka sanoitti lapsuudessani useita lauluja, joita on nykyisessä Siionin laulut -kirjassa. Kotona me lauloimme niitä paljon. Kun olin pappilan poika, myös virret tulivat hyvin tutuiksi.
Eräs lapsuuteni muisto liittyy kiinteästi kasvatukseen ja virteen. Lapsuudenkodissamme maalaispappilassa tehtiin paljon maatöitä. Lapsia kasvatettiin työn avulla ja työhön. Me pojat riehaannuimme joskus nakkelemaan multapaakuilla toisiamme työn lomassa. Tappeluhan siitä tuli. Nyrkkien ollessa koholla isämme alkoi laulaa pellon reunasta vanhaa virttä: ”Kas kaunista on sovinto veljesten keskuudessa, yksimielisyys ja suosio näin onnen vaihdellessa.” Virren kaikuessa korviimme nyrkkimme laskeutuivat ja vilkuilimme vaivaantuneina toisiamme. Kohta oli tarve pyytää riitakumppanilta anteeksi.
Maailma on muuttunut paljon lapsuudestani. Kasvu ja kasvattaminen ovat kuitenkin osa ihmisen elämänprosessia tänäkin päivänä. Jokainen meistä tarvitsee läheisiä ihmisiä, joiden kanssa saamme kasvaa elämää ja tulevaisuutta varten.
Kasvatukseen liittyy paljon herkkää ja hyvää. Samalla siihen sisältyy paljon kipua ja särmien hiomista. Raamattu puhuu siitä, kuinka uskollisuus, luottamus ja palvelumieli ovat perustana läheisyydelle. Kaiken kruununa on anteeksiantamus.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys