Vii­me vuo­si­na al­ku­syk­syy­ni on kuu­lu­nut mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien lei­ri­päi­väs­sä vie­rai­le­mi­nen. Joka ker­ta päi­vä on ol­lut hy­vin pu­hut­te­le­va. Olen ih­me­tel­lyt lei­ri­läis­ten sel­viy­ty­mis­tä taak­ko­jen kes­kel­lä. Mis­tä löy­tyy hei­dän ilon­sa, her­sy­vä nau­ru ja ai­to vä­lit­tä­mi­nen? Lei­ri­läi­set ovat ker­to­neet elä­män­ko­ke­muk­sis­taan ja -vai­heis­taan. Olen ko­ke­nut nämä lei­ri­päi­vät kei­das­paik­koi­na.

Mo­net lei­ri­läi­set ovat ko­ke­neet hy­vin vai­kei­ta vai­hei­ta. Mo­nes­ti mi­nul­la on tul­lut mie­leen Raa­ma­tun sa­nat, et­tä sär­ky­nyt­tä ruo­koa Ju­ma­la ei mu­ser­ra. Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­ses­sa vii­ta­taan Va­pah­ta­jan ole­muk­seen, joka kan­taa sär­ky­nyt­tä ih­mis­tä Hen­ken­sä voi­mal­la. Täs­tä raa­ma­tun­koh­das­ta seu­raa ai­na it­sel­le­ni ky­sy­mys: olen­ko minä omal­la toi­min­nal­la­ni ja käyt­täy­ty­mi­sel­lä­ni mu­ser­ta­mas­sa sär­ky­nyt­tä ruo­koa. Sen ky­sy­myk­sen edes­sä tun­nen pie­nuu­te­ni.

Tä­män syk­syn lei­ri­päi­väs­sä oli kak­si huip­pu­koh­taa. Ker­ron en­sik­si en­sim­mäi­ses­tä. Päi­vän aluk­si me ko­koon­nuim­me lei­ri­kes­kuk­sen edus­tal­le lei­ri­har­tau­teen. Ju­ma­lan sana muis­tut­ti meil­le, et­tä mei­tä ei ole jä­tet­ty yk­sin tän­ne maa­il­maan. Vai­keis­ta asi­ois­ta kan­nat­taa pu­hua luo­tet­ta­val­le ys­tä­väl­le tai lä­hei­sel­le. Pu­huin, et­tä yk­si­näi­syys voi ol­la jos­kus niin voi­ma­kas ja ah­dis­ta­va tun­ne, et­tä sen kes­kel­lä ei jak­sa et­siä lä­hi­pii­ris­tä tu­kea ky­sy­myk­sil­leen ja on­gel­mil­leen. Apu on kui­ten­kin tar­peen. Roh­kai­sin tu­keu­tu­maan am­mat­ti­aut­ta­jaan. Mi­nä­kin toi­min pap­pi­na vä­lil­lä täl­lai­ses­sa roo­lis­sa. En ole to­sin te­ra­peut­ti en­kä lää­kä­ri, mut­ta pap­pi­na ha­lu­an aset­tua kul­ke­maan het­kek­si toi­sen rin­nal­le. Tie­dän, et­tä lää­kä­ri, te­ra­peut­ti tai muu am­mat­ti­aut­ta­ja toi­mi­vat omal­la iden­ti­tee­til­lään mat­ka­kump­pa­nei­na. Meil­lä on oma teh­tä­väm­me ih­mi­sen hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­ses­sa.

Mi­nua pu­hut­te­li­vat ker­to­muk­set toi­pu­mis­ko­ke­muk­sis­ta. Mie­tin nii­den päi­vien ja het­kien mer­ki­tys­tä, kun ih­mi­nen al­kaa näh­dä va­loa tun­ne­lin pääs­sä. Ker­to­muk­sis­sa tuli esil­le py­säh­ty­mi­sen ja kuun­te­le­mi­sen mer­ki­tys. Sii­nä on meil­lä kai­kil­le kut­su­mus­teh­tä­vää.

Muis­tan erään ti­lan­teen vuo­sien ta­kaa, jos­sa tar­vit­tiin tu­kea ja ol­ka­pää­tä. Seu­ra­sin si­vus­ta, kun erään kär­si­vän ih­mi­sen luok­se as­te­li tut­tu naa­pu­rin mies, joka sa­noi hil­jai­sel­la ää­nel­lä: ”En osaa sa­noa ti­lan­tee­see­si oi­kein mi­tään, mut­ta mi­nul­le tuli tun­ne, et­tä ha­lu­an ol­la rin­nal­la­si täs­sä elä­män­vai­hees­sa­si.” Ihai­lin jäy­hän, suo­ma­lai­sen mie­hen re­hel­li­syyt­tä kuun­nel­la oman­tun­ton­sa ään­tä. Au­tet­ta­va tuli au­te­tuk­si ai­dol­la lä­him­mäi­sen­rak­kau­del­la.

Lei­ri­päi­vän toi­nen huip­pu­koh­ta oli hat­tu­jai­set. Ter­mi tu­lee Suo­ja­rin­teen lap­set -las­ten­kir­jas­ta. Sii­nä ker­ro­taan lap­sis­ta, jot­ka leik­ki­vät van­hoil­la ha­tuil­la jär­jes­tä­en nii­den avul­la hat­tu­juh­lat. Mei­dän lei­ril­lä hat­tu­jai­set jär­jes­tet­tiin si­ten, et­tä lei­ril­lä ole­vat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät pu­et­tiin van­hoi­hin hat­tui­hin ja esi­tel­tiin hat­tu­jen avul­la lei­ri­läi­sil­le.

It­sel­lä­ni oli isoi­sä­ni van­ha he­vos­mies­lak­ki. Ker­roin, et­tä iso­van­hem­pa­ni oli­vat ko­toi­sin Kuu­sa­mon Ta­va­jär­vel­tä. He oli­vat pien­vil­je­li­jöi­tä. Toi­nen pap­pim­me pu­et­tiin cow­boy-hat­tuun. Hän pal­jas­ti myö­hem­min, et­tä hä­nen lap­suu­den­ko­tin­sa oli pien­ti­la Tai­val­kos­ken Ty­rä­vaa­ras­ta. Hat­tu­jen avul­la kur­kis­tet­tiin taus­toi­hin ja juu­riin. Mi­nus­ta tun­tui, et­tä lei­ri­läi­set ko­ki­vat ar­vok­kaa­na sen, et­tä me työn­te­ki­jät ker­roim­me sy­vem­min it­ses­täm­me.

Mie­lem­me ter­veyt­tä hoi­dam­me par­hai­ten koh­taa­mis­ten kaut­ta. Koh­taa­mi­siin liit­tyy ai­na luot­ta­muk­sen ulot­tu­vuus. Luo­tet­ta­vas­sa il­ma­pii­ris­sä voi­daan pu­hua kaik­kein ki­peim­mis­tä­kin asi­ois­ta. Kris­tuk­sen ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus saa­vat ol­la voi­ma­na niis­sä­kin het­kis­sä.