Perheeseemme syntyi kymmenes lapsi. Elämän rytmi hiljeni hetkeksi. Lapsi täytti ajatukset ja mielen. Joskus nuorempana ajattelin, että suurperheessä kaikki on rutiinia, työtä ja ponnistelua. Olen yllättynyt: elämä on paljon rikkaampaa. Työtä on toki paljon, mutta niin on ihmisiäkin. Kun murrosikäiset nuoremme ottavat pienen vauvan käsivarsilleen, hetki on suorastaan pyhä. Minä ja Elise-vaimoni saamme katsella taaempaa, kun nuoruus ja varhaislapsuus kohtaavat. Puolisoni on sanonut, että sellaisina hetkinä ymmärtää pysähtymisen merkityksen.
Kuuntelin makuuhuoneesta koulu- ja leikki-ikäisten lasteni lauluharjoituksia. Nukutin samalla toiseksi nuorinta lastamme päiväunille. Lapset harjoittelivat kastejuhlaa varten. Vaimoni säesti heitä ja antoi kuorolaisille hyviä vinkkejä. Viisivuotias Benjamin innostui laulamaan niin, että päiväunistamme ei meinannut tulla mitään. Silti nautin tilanteesta. Pystyin aistimaan puolisoni hymyn, kun hän katsoi poikaansa ylpeänä. Tästä pojasta lähti ääntä enemmän kuin Porin kuuluisasta rykmentistä. Porilaisten marssi onkin pojan lempilaulu.
Tätä kirjoittaessani kastejuhlaan on enää vuorokausi aikaa. Laitamme puolisoni kanssa taloa ja pihapiiriä juhlakuntoon. Nuoremme tekivät pari päivää sitten hienot kurpitsasta kaiverretut lyhdyt, jotka ovat valmiina toivottamaan valollaan vieraat tervetulleiksi. Meille tällainen juhlahetki merkitsee paljon. Osa lapsen kummeista on nuoruudenaikaisia ystäviä, jotka asuvat eri paikkakunnalla. Oli mukava pyytää näitä ystäviä lapsen ja perheemme saattajiksi. Yksi kummipariskunta on entisiä naapureitamme, joiden lapset ovat edelleen lapsillemme rakkaita ystäviä. Isovanhempia lapset odottavat paljon. Kastejuhla on odotettu juhla.
Voiko kymmenes lapsi vahvistaa avioliittoa? Esitän tämän kysymyksen itselleni ja vaimolleni. Vastaan ensin itse: tämä lapsi on vahvistanut minussa tunnetta toimia asioissa yhdessä. Kun toiseksi nuorimmainen antaa minulle jättihalauksia vaimoni imettäessä nuorimmaista, huomaan isän tehtävän merkityksen. Katson samalla puolisoani hellästi. Saan takaisin katseen, jonka muistan jo seurusteluajalta. Se kertoo kaiken.
Vaimoni vastaus on tämä: Uusi elämä koskettaa sydäntä syvältä ja pysäyttää elämään kotona perusasioiden ympärillä. Vauva-arki on paljon käytännön pyöritystä, mutta samalla syventymistä elämän tärkeimpien kysymysten äärelle. Puoliso, vastapäätä oleva apu, näyttää rakkaalta ja tärkeältä. Olemme äiti ja isä vauvalle ja kaikille lapsillemme, mutta myös yhä vaimo ja mies – tärkeimmät saattomiehet toisillemme.
Vaimoni jatkaa: Joskus ihmetellään, voiko rakkautta riittää kaikille lapsille suuressa perheessä. Itse koen, ettei rakkaus vähene jaettuna, vaan kasvaa. Puolisot rakastavat toisiaan ja lapsiaan. äärettömän suuri ja liikuttava asia on myös sisarusten välinen rakkaus toisiaan kohtaan. Yhdessä eläen, toimien ja samaan suuntaan katsoen kasvatamme pesuettamme Jumalan siunaukseen luottaen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys