Kirjoitan tätä opiskelijoiden mielenterveysviikolla. Nykyisin kaikenlaisia viikkoja ja teemapäiviä tulee ja menee, mutta nämä päivät olen merkinnyt kalenterin muistiin. Olen myös postannut aiheeseen liittyviä kuvia ja ajatuksia sometileilleni.
“Opiskelu on elämän parasta aikaa, nauti nyt siitä”, olen itsekin sanonut nuorille. “Ei ole vielä vastuuta työstä eikä huolta perheestä, saat rauhassa etsiä ja suunnitella mitä teet isona. Saat viettää aikaa kavereiden kanssa.” Sopiikohan kukaan tähän opiskeluelämän ihannekuvaan?
Minulla oli lukiossa kivaa. Oli kavereita ja tykkäsin oppia. Vapaa-aikana kävimme seuroissa ja iltakylissä ja äänitettiinpä lauluporukan kanssa muutama C-kasettikin lähiseudun kirkoissa. Tahti muuttui, kun pääsin lukemaan lääkäriksi. Vastuu oppimisesta ja tietämisen vaade painoivat ajatuksissa. En voinut ottaa kevyesti, vaan opiskelusta tuli työ.
Mukavat kurssikaverit ja oppimisen iloko sen saivat aikaan, mutta en stressaantunut kuitenkaan. Kolmantena opiskeluvuotena vakaa urani sai uuden käänteen, kun menimme naimisiin. Seuraavana vuonna syntyivät ensimmäiset lapsemme ja siitä lähtien totuin tekemään vain välttämättömän. Valmistuin, kun kolmas lapsi syntyi.
Siihen aikaan, 1980-luvun lopussa ei puhuttu opiskelijoiden uupumisesta. Jokainen tuntemani opiskelukaveri valmistui ennemmin tai myöhemmin. Sen tiesin, että kurssikaverit rentoutuivat joskus rankalla tavalla raskaasta opiskelusta ja huumori oli monesti melko mustaa.
Tänä päivänä on tärkeä nostaa opiskelijoiden mielenterveys esiin. Jotakin on muuttunut, kun jopa joka neljännen korkeakouluopiskelijan mieli ei kestä. Pysäyttävä ilmiö näkyy jo yläkoulussa, lukiossa ja ammattiopinnoissa. Mikä särkee nuoren mielen?
Kuka sanoisi nuorelle, että olet hyvä ja arvokas. Olet tarpeeksi hyvä. Osaat ja opit kyllä, jos kiinnostut. Haaveile ja suunnittele rohkeasti, kokeile. Lähde liikkeelle jostakin. Ensimmäinen ammatinvalinta ei ole elinkautinen.
Tavallinen riittää, sinun ei tarvitse olla paras. Muista levätä ja elää normiarkea. Pidä kiinni ystävistä ja kavereista.
Jos koulu jää kesken, maailma ei kaadu siihenkään. Ehdit kyllä mukaan, kun valmistut. Jos omat voimat hupenevat, hae apua. älä sinnittele yksin tai kavereiden varassa. Luota siihen, että sinua voi auttaa.
Mitä sanoisin nuorelle itselleni? älä hätäile äläkä kiirehdi. Ehdit valmistua ja tehdä työtä, vaikka pitäisit taukoa perheen takia. Mihin sinulla on kiire? Tämä on sitä oikeaa elämää. Jokainen uninen aamu, jokainen ruokatauko ja jokainen ilta, tenttikirja kädessä, lapsi sylissä. älä unohda ystäviä ja hetkiä heidän kanssaan. Sinä tarvitset heitä, vaikka olet äiti, vaimo ja opiskelija.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys