Ilk­ka Ha­ku­li­nen

Lä­he­tys­mat­koil­ta Län­si-Af­ri­kas­sa on eri­tyi­ses­ti jää­nyt mie­leen erään per­heen koh­taa­mi­nen vuo­del­ta 2005. Me­nim­me ky­lään pi­tä­mään seu­ro­ja. Siel­lä oli yk­si us­ko­vai­nen nuo­ri per­he, äi­ti, isä ja kol­me pien­tä las­ta. Per­heen ko­dis­sa pi­det­tiin seu­rat ja muu­ta­mia nuo­ri­a­kin lä­his­töl­tä oli mu­ka­na. Yk­si heis­tä ha­lu­si us­koa evan­ke­liu­min. Per­heen isä, jon­ka etu­ni­mi oli Paul, oli am­ma­til­taan rää­tä­li ja hä­nel­lä oli pie­ni toi­mi­paik­ka­kin. Siel­lä kä­väis­tes­säm­me hän esit­te­li toi­min­taan­sa mi­nul­le ja mat­ka­kump­pa­nil­le­ni Ma­til­le. Per­heen elä­mä vai­kut­ti on­nel­li­sel­ta, heil­lä oli työ­tä ja he oli­vat nuo­ria ja vir­kei­tä.

Seu­raa­va mat­ka alu­eel­le oli seu­raa­va­na vuon­na. Kos­ket­ta­vaa oli kuul­la, et­tä tuo per­hee­ni­sä oli vii­me käyn­tim­me jäl­keen kut­sut­tu pois tääl­tä ajas­ta. Äi­ti oli jää­nyt nyt yk­sin huo­leh­ti­maan per­hees­tään. Pi­dim­me seu­rat, ja äi­ti sai kuul­la roh­kai­sun sa­no­ja. Jäin poh­ti­maan, kuin­ka per­he sel­vi­äi­si il­man isää ja huol­ta­jaa tuol­la Af­ri­kan maas­sa, jos­sa so­si­aa­li­tur­va ei tue eri­tyis­ti­lan­teis­sa sa­moin kuin meil­lä tääl­lä Poh­jois­mais­sa. Vie­lä­kin jos­kus huo­maan muis­ta­va­ni tuo­ta per­het­tä, kun van­ho­ja mat­ka­ku­vi­a­ni kat­se­len.

Täl­lai­sis­ta lä­he­tys­mat­koil­la syn­ty­neis­tä ko­ke­muk­sis­ta on SRK:ssa ja sen si­sar­jär­jes­töis­sä Poh­jois-Ame­ri­kas­sa ja Ruot­sis­sa vi­rin­nyt halu aut­taa myös ajal­li­ses­ti. En­si­si­jai­ses­ti on toki ol­lut halu luo­da toi­von nä­ky­miä seu­ra­pu­heis­sa ja hen­ki­lö­koh­tai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa. Kun lä­he­tys­mie­het ovat näi­tä ko­ke­muk­sia ker­to­neet, ovat kun­kin maan si­sar­jär­jes­töt pe­rus­ta­neet hu­ma­ni­taa­ri­sen avun toi­mi­kun­nat sekä ko­ti­mai­hin­sa et­tä mai­hin, jois­sa lä­he­tys­työ­tä on teh­ty. Tuo halu aut­taa on näin eden­nyt or­ga­ni­soin­nin ta­sol­le.

On ol­lut hyvä erot­taa toi­sis­taan var­si­nai­nen lä­he­tys­työ ja hu­ma­ni­taa­ri­nen apu, jota voi­sim­me luon­neh­tia hil­jai­sek­si aut­ta­mi­sek­si. Mal­li tä­hän tu­lee jo Raa­ma­tus­ta (Ap. t. 6:1–6). Pai­kal­li­set toi­mi­kun­nat ovat vält­tä­mät­tö­miä, jot­ta ke­rä­tyt va­rat me­ne­vät oi­kei­siin koh­tei­siin. Vaik­ka toi­min­ta on eriy­tet­ty evan­ke­liu­min työs­tä, tii­vis yh­teis­työ toi­saal­ta tu­kee sitä, et­tä toi­min­ta on to­del­la te­ho­kas­ta: hal­lin­noin­tiin ku­luu vain muu­ta­ma pro­sent­ti avus­tuk­sis­ta.

Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni on Lo­pen Su­vi­seu­roi­hin enää noin kuu­kau­si. Siel­lä SRK:n hu­ma­ni­taa­ri­sen avun telt­ta on jäl­leen mu­ka­na. Tel­tal­le on help­po löy­tää: HAT-toi­mi­pis­te on kes­kus­ken­täl­tä seu­ra­tel­tan suun­taan kat­so­en va­sem­mal­la kes­ku­sa­lu­een reu­nal­la. Toi­mi­pis­teel­lä päi­vys­tää kol­mes­ta nel­jään hen­ki­löä päi­vit­täin kel­lo 10–21, ja he ovat val­mii­na vas­taa­maan vie­rai­li­joi­den ky­sy­myk­siin.

Mil­lai­sia ky­sy­myk­siä me sit­ten odo­tam­me? Esi­mer­kik­si täl­lai­sia: Mi­hin mai­hin toi­min­ta koh­den­tuu? Mil­lai­siin asi­oi­hin apua ja­e­taan? Mi­ten var­mis­te­taan avun tur­val­li­nen pe­ril­le­me­no? Mil­lai­sel­la avus­tus­sum­mal­la on mer­ki­tys­tä? Tä­hän vii­mei­seen ky­sy­myk­seen voi­si vas­ta­ta noin yleis­luon­toi­ses­ti si­ten, et­tä jo muu­ta­mal­la eu­rol­la on mer­ki­tys­tä, kos­ka koh­de­mais­sa tulo- ja sa­mal­la kus­tan­nus­ta­so on ma­ta­lam­pi. Muu­ta­ma kymp­pi voi pe­las­taa ih­mis­hen­gen, jos sil­lä voi mak­saa kriit­ti­ses­sä ti­las­sa ole­van po­ti­laan lääk­keen.

Jos joku ha­lu­aa jo en­na­kol­ta tu­tus­tua hu­ma­ni­taa­ri­sen avun toi­min­nan pe­ri­aat­tei­siin, on­nis­tuu se hel­pos­ti ver­kos­sa osoit­tees­sa www.srk.fi/fi/tue-toi­min­taa/tue-la­he­tys­ty­o­ta/. Olet ter­ve­tul­lut myös kes­kus­te­le­maan ai­hees­ta HAT:n toi­mi­pis­tee­seen Lo­pen Su­vi­seu­rois­sa. Näh­dään siel­lä!