Rai­mo Haa­pa­lah­ti

Oli sun­nun­tai, vii­mei­nen päi­vä hei­nä­kuun lä­he­tys­mat­kal­lam­me Ke­ni­as­sa. It­sel­le­ni mat­ka oli toi­nen Ke­ni­aan suun­tau­tu­va, mat­ka­kump­pa­nil­le­ni Sa­ka­ri Yr­jä­näl­le kol­mas. Il­lal­la oli tar­koi­tus läh­teä ko­ti­mat­kal­le yö­len­nol­la Nai­ro­bis­ta Frank­fur­tiin. Olim­me saa­pu­neet Ke­ni­aan tois­ta viik­koa sit­ten; aloi­tim­me Mom­ba­sas­sa, jos­ta jat­koim­me pa­rin päi­vän pääs­tä Si­ay­an alu­eel­le, Vic­to­ri­a­jär­ven ran­ta­mail­le. Mat­ka päät­tyi El­do­re­tin kaut­ta Nai­ro­biin.

Op­paam­me Sa­mu­el Oko­la ei ker­to­nut päi­vän kah­des­ta seu­ra­pai­kas­ta tar­kem­min, ja lä­hes­ty­es­säm­me niis­tä en­sim­mäis­tä saa­toim­me pian huo­ma­ta, et­tä olim­me saa­pu­neet erää­seen slum­miin Nai­ro­bin mil­joo­na­kau­pun­gis­sa. Kul­jet­ta­jam­me py­säyt­ti au­ton aal­to­pel­lis­tä teh­dyn ra­ken­nuk­sen eteen, ja pian por­tis­ta mei­tä tuli vas­taa­not­ta­maan van­ha nai­nen pe­rin­tei­ses­sä af­rik­ka­lai­ses­sa me­kos­saan. Por­tis­ta avau­tui nä­ky­mä ka­pe­al­le ku­jal­le, jos­ta näyt­ti avau­tu­van ovia usei­siin asun­toi­hin. Kaik­ki näyt­ti hy­vin al­keel­li­sel­ta.

Heinäkuisen Kenian-lähetysmatkan toiseksi viimeiset seurat pidettiin River Siden slummialueella Nairobissa.

Raimo Haapalahti

Nai­ro­bis­sa on usei­ta slum­mi­a­lu­ei­ta. Suu­rin niis­tä on Ki­be­ra, jos­sa asuu lä­hes mil­joo­na ih­mis­tä kah­den ja puo­len ne­li­ö­ki­lo­met­rin alu­eel­la. Se on Af­ri­kan toi­sek­si suu­rin slum­mi. Tämä Ri­ver Si­den slum­mi, jo­hon me saa­vuim­me, lie­nee yk­si pie­nim­mis­tä. Slum­meis­sa suu­rin osa asuk­kais­ta on maa­seu­dul­ta kau­pun­kiin muut­ta­nei­ta, heis­tä mo­net ke­ni­a­lais­ten hei­mo­jen jäl­ke­läi­siä. Slum­meis­sa on pal­jon työt­tö­myyt­tä ja köy­hyyt­tä. Eli­no­lot saat­ta­vat ol­la ää­rim­mäi­sen huo­not. Slum­meis­sa asuu myös joi­ta­kin us­ko­vai­sia af­rik­ka­lai­sia per­hei­tä.

Mei­dät joh­da­tet­tiin jon­kin­lai­seen pa­rin­kym­me­nen ne­li­ön ko­koi­seen ko­koon­tu­mis­ti­laan, jos­sa seu­ra­vä­ki odot­ti mei­tä muo­vi­tuo­leis­sa is­tu­en. Seu­ra­vie­rai­na oli ar­vi­ol­ta 35 ai­kuis­ta ja 10 las­ta. Kaik­ki oli­vat siis­teis­sä py­hä­vaat­teis­sa – seu­rat on Af­ri­kas­sa ai­na odo­tet­tu ta­pah­tu­ma.

Slummiseuroissa oli vajaat viisikymmentä sanankuulijaa.

Raimo Haapalahti

Kos­ka seu­roi­hin oli tul­lut lap­sia, so­vim­me, et­tä Sa­ka­ri pi­tää py­hä­kou­lun, jos­sa hän pyr­kii pu­hu­maan myös ai­kui­sil­le. Sa­mu­el piti al­ku­ru­kouk­sen, jota seu­ra­kun­ta nou­si kuu­le­maan. Tä­män jäl­keen Ja­cob-tulk­kim­me lait­toi Blu­e­tooth-kai­ut­ti­men kaut­ta kuu­lu­maan lau­lun ”Now as Thy Child­ren Gat­her Here…” (Mei­dän lau­lu­kir­jas­sam­me ”Las­te­si kool­la ol­les­sa"). Seu­ra­vä­ki yh­tyi lau­luun mo­nis­tet­tu­jen sa­no­jen tu­el­la. Ke­ni­an vi­ral­li­set kie­let ovat swa­hi­li ja eng­lan­ti. Pu­huim­me eng­lan­nik­si, ja Ja­cob tulk­ka­si pu­heet tuol­le hei­mo­kie­lel­le.

Slummissa järjestetyissä seuroissa laulettiin vihkosesta, johon on koottu lauluja LLC:n (The Laestadian Lutheran Church, SRK:n sisarjärjestö Pohjois-Amerikassa) käyttämästä laulukirjasta.

Raimo Haapalahti

Sa­ka­ri esit­te­li it­sen­sä, ker­toi ter­vei­set Suo­mes­ta ja ava­si ai­hees­ta ker­to­van ku­va­tau­lun. Lap­set oli­vat aset­tu­neet etu­ri­viin ja kuun­te­li­vat tark­kaa­vai­si­na.

Sa­ka­ri pu­hui epä­us­koi­ses­ta Sau­lis­ta, jota Her­ra Jee­sus pu­hut­te­li Da­mas­kon tiel­lä. Saul sai kuul­la ol­leen­sa Jee­suk­sen ope­tus­las­ten vai­noo­ja; sitä hän ei ol­lut ym­mär­tä­nyt. Pu­hut­te­lun al­la Saul me­net­ti nä­kön­sä, ja hä­net ta­lu­tet­tiin Da­mas­kon kau­pun­kiin. Jee­sus oli sa­no­nut: ”Nou­se ja mene kau­pun­kiin. Siel­lä saat kuul­la, mitä si­nun on teh­tä­vä.” Da­mas­kos­sa us­ko­vai­nen Ana­ni­as sai kuul­la Jee­suk­sen lä­hes­ty­vän hän­tä näys­sä: ”Mene Suo­ral­le­ka­dul­le ja kysy Juu­dak­sen ta­los­sa Sau­lia, jota kut­su­taan Tar­so­lai­sek­si. Hän ru­koi­lee.” Ana­ni­as läh­ti, meni si­säl­le ta­loon, pani kä­ten­sä Sau­lin pääl­le ja siu­na­si hän­tä. Saul sai nä­kön­sä, nou­si jal­keil­le ja hä­net kas­tet­tiin. Da­mas­kon tiel­lä Ju­ma­la he­rät­ti Sau­lin oman­tun­non ja oh­ja­si hä­net Ana­ni­aan saar­naa­man evan­ke­liu­min ää­rel­le. Sau­lis­ta tuli Ju­ma­lan lap­si ja myö­hem­min myös lä­het­ti­läs Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä. Tuo­ta sa­maa, ter­veek­si te­ke­vää evan­ke­liu­mia kuu­lu­tet­tiin sun­nun­tai­seu­rois­sa Ri­ver Si­den slum­mis­sa Nai­ro­bis­sa. Ju­ma­lan sana vah­vis­ti.

Aa­mul­la ho­tel­lin au­las­sa au­toa odo­tel­les­sam­me si­sään as­tui nuo­ri nai­nen, joka tul­les­saan ter­veh­ti mei­tä iloi­ses­ti. Em­me en­sin tun­te­neet hän­tä, mut­ta pian Sa­ka­ri muis­ti, et­tä ai­em­min ke­säl­lä joku ke­ni­a­lai­nen nai­nen oli lä­hes­ty­nyt hän­tä Fa­ce­boo­kis­sa pyy­tä­en ta­lou­del­lis­ta tu­kea, kos­ka nai­sen isä oli sai­ras­tu­nut va­ka­vas­ti. Sa­ka­ri oli­kin ker­to­nut hu­ma­ni­taa­ri­sen avun mah­dol­li­suu­des­ta ja oli sa­mal­la ker­to­nut tu­le­vas­ta mat­kas­tam­me ja sen tar­koi­tuk­ses­ta. Nai­nen oli ker­to­nut ha­lu­a­van­sa ta­va­ta mei­dät. Ke­ni­aan saa­vut­tu­am­me hän sai tie­don, et­tä mat­kam­me vii­mei­se­nä päi­vä­nä on seu­rat kah­des­sa eri pai­kas­sa. Hän sai myös tie­don, et­tä au­tos­sam­me oli­si ti­laa hä­nel­le­kin koko päi­väk­si. Juu­ri hän is­tui nyt seu­ras­sam­me ja ha­lu­si läh­teä seu­roi­hin!

Slum­mi­seu­ro­jen pää­tyt­tyä Sa­ka­ri ky­syi tuol­ta nai­sel­ta, mitä hän ajat­te­li sii­tä sa­no­mas­ta, jota saar­na­sim­me. Ha­lu­ai­si­ko hän­kin us­koa syn­tin­sä an­teek­si? Hän nyök­kä­si ha­lu­a­van­sa, ja niin hä­nel­le saar­nat­tiin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi.

Uu­si Ju­ma­lan lap­si oli syn­ty­nyt. Ilo val­ta­si tuon Ni­cey-ni­mi­sen nai­sen mie­len, jota oli mu­reh­dut­ta­nut myös vas­ta ta­pah­tu­nut isän kuo­le­ma. Ta­lou­del­li­nen apu­kaan ei ol­lut eh­ti­nyt pe­ril­le.

Nicey (kesk.) sai parannuksen armon Raimo Haapalahden (vas.) ja Sakari Yrjänän Kenian-lähetysmatkan viimeisenä päivänä. Kokemus vahvisti myös lähetysmiesten uskoa.

Raimo Haapalahti

Ni­cey oli seu­ras­sam­me myös toi­ses­sa seu­ra­pai­kas­sa kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­la, At­hi Ri­ve­rin asu­tu­sa­lu­eel­la, us­ko­vai­sen per­heen ko­dis­sa. Hän näyt­ti naut­ti­van Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­ses­ta ja yh­tyi myös lau­lui­hin. Hy­väs­te­lim­me toi­sem­me il­lan­suus­sa Jomo Ke­ny­at­tan len­to­ken­täl­lä ja jä­tim­me toi­sem­me Ju­ma­lan hal­tuun. Ker­roim­me hä­nel­le, et­tä nyt hän voi sa­noa: ”God´s Pe­a­ce!” ("Ju­ma­lan Rau­haan!").

Ta­pah­tu­ma vah­vis­ti myös mei­tä lä­he­tys­mie­hi­nä; työm­me ei ole tur­haa, vaan Ju­ma­lan et­si­vä rak­kaus kut­suu edel­leen ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen ja us­koon. Tuo päi­vä oli hie­no ja mie­liin­pai­nu­va pää­tös lä­he­tys­mat­kal­lem­me.