En­gel­ber­gin pie­ni kylä si­jait­see Sveit­sin kes­ki­o­sas­sa Alp­pien kai­na­los­sa. Lä­hei­nen Tit­lik­sen huip­pu ko­ho­aa yli kol­men ki­lo­met­rin kor­keu­teen. En­gel­ber­gil­lä on pit­kä his­to­ria. Pe­rä­ti 1100-lu­vul­le saak­ka juon­taa juu­ren­sa ky­län tun­ne­tuin näh­tä­vyys, Be­ne­dik­tii­ni­läis­luos­ta­ri ja sen upea kirk­ko.

Kes­kus­tas­sa on usei­ta ma­joi­tus­paik­ko­ja, sil­lä tu­ris­mi on pai­kan mer­kit­tä­vä tu­lon­läh­de. Yk­si näis­tä on Fe­rien­haus St.Rap­ha­el. Tämä talo on toi­mi­nut usei­na vuo­si­na van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten jou­lu­lei­rin ko­koon­tu­mis­paik­ka­na. Niin­pä nyt­kin jou­lu­kuun alus­sa St. Rap­ha­e­liin saa­pui ne­li­sen­kym­men­tä hen­keä eri puo­lil­ta Kes­ki-Eu­roop­paa viet­tä­mään yh­teis­tä vii­kon­lop­pua.

Kau­im­mai­set tu­li­jat oli­vat To­ron­tos­ta, kak­si vaih­to-opis­ke­li­jaa saa­pui lei­ril­le Pa­rii­sis­ta. Lei­rin emän­tä­nä ja isän­tä­nä pal­ve­li­vat toi­mel­li­ses­ti suo­ma­lai­set An­ni­ka ja Pet­te­ri Ka­ris­to. Mie­lui­saa oli huo­ma­ta, mi­ten kaik­ki lei­ri­läi­set toi­mi­vat yh­teis­työs­sä ja hy­vil­lä mie­lin mo­nis­sa käy­tän­nön jär­jes­te­lyis­sä.

Saa­vuim­me Pent­ti ja Saa­ra Es­ko­lan kans­sa lä­he­tys­mat­kal­le En­gel­ber­giin Zu­ric­his­tä il­ta­ju­nal­la it­se­näi­syys­päi­vä­nä. Es­ko­lat tu­li­vat Ou­lus­ta ja minä Jy­väs­ky­läs­tä. Toim­me ter­vei­set it­se­näi­syyt­tään juh­li­vas­ta Suo­mes­ta ja vie­tim­me juh­la­het­ken 102-vuo­ti­aan ko­ti­maam­me kun­ni­ak­si. Sei­saal­leen nous­ten lau­loim­me Suo­ma­lai­sen ru­kouk­sen.

Tämä Uu­no Kai­laan ru­noi­le­ma ja Ta­ne­li Kuu­sis­ton sä­vel­tä­mä lau­lu val­mis­tui 80 vuot­ta sit­ten, ja se kuul­tiin Hel­sin­gin kirk­ko­kuo­ro­jen esit­tä­mä­nä Mes­su­hal­lis­sa isän­maal­li­ses­sa juh­las­sa juu­ri en­nen Tal­vi­so­dan syt­ty­mis­tä. Sä­vel­tä­jä it­se joh­ti kuo­roa. Suo­ma­lai­nen ru­kous las­keu­tui sil­loin kan­sa­kun­tam­me yh­tei­seen tun­toon ja niin­pä se on­kin ny­kyi­ses­sä vir­si­kir­jas­sam­me eh­kä suo­si­tuin isän­maan vir­si.

Lau­an­tai­päi­vä val­ke­ni alp­pi­ky­läs­sä syk­syi­sen kuu­laa­na. Ta­sai­sil­ta mail­ta tul­leet ihai­li­vat aa­mu­kä­ve­lyl­lään Alp­pien hui­kai­se­vaa jyl­hyyt­tä lu­mi­si­ne rin­tei­neen. Ju­ma­lan val­ta­vat luo­mis­te­ot il­moit­ta­vat Luo­jan suu­ruut­ta, hä­nen kät­ten­sä te­ko­ja.

Jou­lu­lei­ri al­koi yh­tei­sel­lä ru­kouk­sel­la ja vir­rel­lä. Es­ko­lan Pent­ti piti kai­kil­le yh­tei­sen, di­a­ku­vin ha­vain­nol­lis­te­tun py­hä­kou­lun jou­lu­e­van­ke­liu­mis­ta. Lap­set seu­ra­si­vat ope­tus­ta tark­kaa­vai­ses­ti ja oli­vat in­nos­tu­nees­ti myös kes­kus­te­lus­sa mu­ka­na.

Py­hä­kou­lun jäl­keen meil­lä oli yh­tei­nen lau­lu­tuo­kio. Lau­loim­me mo­nia tut­tu­ja jou­lu­lau­lu­ja ja vir­siä. Ker­roin muu­ta­mien lau­lu­jen te­ki­jöis­tä ja syn­ty­taus­tas­ta. Ko­ris­tel­lus­sa juh­la­ti­las­sa tai­ta­vien sä­es­tä­jien tu­ke­ma­na yh­tei­nen lau­lu kai­kui kos­ket­ta­va­na ja loi läm­min­tä jou­lun tun­nel­maa.

Pent­ti-veli pal­ve­li juh­las­sa Ju­ma­lan sa­nal­la. Teks­ti­nä hä­nel­lä oli jou­lu­e­van­ke­liu­min kes­kei­nen koh­ta: ”Mut­ta en­ke­li sa­noi heil­le: äl­kää pel­jät­kö; sil­lä kat­so, minä il­moi­tan teil­le suu­ren ilon, joka on tu­le­va kai­kel­le kan­sal­le: teil­le on tänä päi­vä­nä syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja, joka on Kris­tus, Her­ra, Daa­vi­din kau­pun­gis­sa.”

Il­lan hä­mär­ty­es­sä saim­me käy­dä yh­tei­sel­le jou­lu­a­te­ri­al­le ja naut­tia sa­mois­ta her­kuis­ta, jot­ka kuu­lu­vat pe­rin­tei­seen suo­ma­lai­seen jou­lu­pöy­tään. Jou­lu­lau­lut kai­kui­vat ja ra­ken­ta­vat kes­kus­te­lut ai­em­min tun­te­mat­to­mien, mut­ta yh­teis­tä tie­tä tai­val­ta­vien mat­ka­ys­tä­vien kans­sa sii­vit­ti­vät il­taam­me ai­na yö­le­vol­le saak­ka.

Sun­nun­tai­aa­mu­na oli lei­rin pää­tös­seu­rat. Pu­hee­ni joh­dan­to­na oli Je­sa­jan kir­jan 11. lu­vun al­ku, pro­fe­tia Mes­si­as-ku­nin­kaas­ta ja hä­nen val­ta­kun­nas­taan. ”Mut­ta Ii­sain kan­nos­ta puh­ke­aa vir­pi, ja vesa ver­soo hä­nen juu­ris­tan­sa. Ja hä­nen pääl­län­sä le­pää Her­ran Hen­ki.” Es­ko­lan Pen­til­lä oli teks­ti­nään Jo­han­nek­sen 1. kir­jeen 3. lu­vun al­ku: ”Kat­so­kaa, min­kä­kal­tai­sen rak­kau­den Isä on meil­le an­ta­nut, et­tä mei­tä kut­su­taan Ju­ma­lan lap­sik­si.”

Saim­me viet­tää juh­lan­täy­tei­sen vii­kon­vaih­teen St. Rap­ha­e­lin ma­ja­ta­los­sa ja ko­kea kai­kes­sa yh­des­sä­o­los­sam­me us­kon tuo­maa kes­ki­näis­tä rak­kaut­ta ja vah­vis­tua yh­tei­ses­sä us­kos­sa ja toi­vos­sa.

Sy­dän­tem­me kii­tol­li­suut­ta hei­jas­te­li­vat lau­la­mam­me toi­vi­o­ret­ke­läis­ten lau­lun sa­nat: ”Maa­il­man kaut­ta kul­jem­me lau­lain, tai­vas­ta koh­ti mat­ka vie.”

Teks­ti: Pent­ti Sau­lio

Ku­vat: Saa­ra Es­ko­la