Edes­sä on vä­hän jän­nit­tä­vä ti­lan­ne, yh­dek­sän päi­vän lä­he­tys­mat­ka Pie­ta­riin ja Pih­ko­vaan. Po­ruk­ka on kyl­lä hyvä, ko­ke­nut ja osaa­va, mut­ta mie­ti­tyt­tää, et­tä mis­tä ai­heis­ta siel­lä pu­hui­si ja me­nee­kö kaik­ki hy­vin siel­lä ja tääl­lä ko­to­na.

Ei­pä muu­ta kuin per­jan­tai­aa­mu­na kamp­peet lauk­kuun ja mat­kaan. En­nen kuin eh­din len­to­ken­täl­le, tulk­kim­me Pent­ti soit­taa, et­tä läh­dem­me­kin mat­kaan vas­ta maa­nan­tai­na. Vii­su­mis­sa on ol­lut jo­tain häik­kää. No mi­käs sii­nä.

Vaih­dan len­non maa­nan­tai­aa­muk­si ja pa­laan ko­tiin pa­rik­si päi­väk­si. Tu­lee kak­si yli­mää­räis­tä va­paa­päi­vää. Mi­täs nyt teh­dään, ky­se­len Saa­ra-vai­mol­ta. Lau­an­tai­na Ide­a­par­kiin ja sun­nun­tai­na Sa­la­ma­jär­vel­le pa­ti­koi­maan? Hyvä suun­ni­tel­ma, näin teem­me.

Maa­nan­tai­aa­mu­na on uu­si yri­tys Pen­tin ja toi­sen pu­hu­jan Mar­kun kans­sa. Nyt läh­tö on­nis­tuu. Siu­nat­tu­na mat­kaan, kyl­lä Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len, olim­me­pa sit­ten ko­to­na tai ky­läs­sä. Hy­vin on ra­ken­net­tu yh­teys Van­taan len­to­a­se­mal­ta ju­nal­la kes­kus­taan. Yk­si su­haus vain.

Po­ruk­ka ka­saan rau­ta­tie­a­se­mal­le, ja koh­ti ra­jaa. Pent­ti ihas­te­lee, mi­ten hyvä pal­ve­lu oli ol­lut Ve­nä­jän kon­su­laa­tis­sa: tun­nis­sa vii­su­mi kä­teen. Ra­jan yli­tys su­juu on­gel­mit­ta, ja jat­kam­me koh­ti Vii­pu­ria. Mat­kal­la tien­var­sil­la myy­dään mus­ti­koi­ta ja sie­niä. Ah­ke­ria ih­mi­siä.

En­sim­mäi­set seu­rat ovat Vii­pu­ris­sa, tu­tun per­heen olo­huo­nees­sa. Ka­lat ui­vat ak­vaa­ri­os­sa, ja vi­her­kas­vit ku­kois­ta­vat par­vek­keel­la. Mie­lee­ni tu­lee Jee­suk­sen lu­paus, et­tä hän on läs­nä siel­lä, mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tuu hä­nen ni­meen­sä. Tun­nem­me, et­tä lu­paus on voi­mas­sa.

Yök­si me­nem­me Pie­ta­riin, yö­paik­ka­na on Ho­tel­li Ma­ti­sov Do­mik. Pie­ni, siis­ti ja rau­hal­li­nen ho­tel­li. Siel­tä on hyvä teh­dä seu­ra­reis­su­ja lä­hi­seu­duil­le. Pie­ta­rin alu­eel­la seu­ro­ja jär­jes­te­tään useis­sa pai­kois­sa, jot­ta seu­ra­vä­en ei tar­vit­se niin pit­kiä mat­ko­ja mat­kus­tel­la.

Aa­mul­la läh­dem­me Te­ri­jo­en kirk­koon seu­ro­jen­pi­toon. Sitä en­nen Mar­kun kans­sa kat­sel­laan vä­hän teks­te­jä eli val­mis­tau­du­taan. Te­ri­jo­en me­ren­ran­ta on kau­nis. Kau­ka­na hää­möt­tää Pie­ta­rin kau­pun­ki. Te­ri­jo­el­la kuun­nel­laan ja us­ko­taan ku­ten en­nen­kin. Rai­vo­las­sa on ko­ti­seu­rat viih­tyi­säs­sä oma­ko­ti­ta­los­sa.

Use­at Pie­ta­rin alu­een pal­ve­lu­ko­dit ovat avan­neet oven­sa seu­ro­jen­pi­dol­le. Täl­lä­kin mat­kal­la pi­däm­me seu­ro­ja useis­sa pal­ve­lu­ko­deis­sa. Asuk­kaat tu­le­vat sa­nan­kuu­loon. Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä jot­kut ha­lu­a­vat us­koa. Ju­ma­la sen tie­tää. Muu­ta­ma asu­kas osaa vie­lä suo­men kiel­tä.

Viik­ko al­kaa kaar­tua jo lop­pu­puo­lel­le. Edes­sä on mat­ka Pih­ko­vaan, mat­kaa on eh­kä 350 ki­lo­met­riä. En­sim­mäi­ses­sä seu­ra­pai­kas­sa asuu puu­tar­hu­rei­ta, ai­na­kin puu­tar­ha ku­kois­taa ja kur­pit­sat ovat niin suu­ria, et­tä jak­sai­sin­ko kan­taa. Ne on kyl­vet­ty ja kas­tel­tu, mut­ta Ju­ma­la on an­ta­nut kas­vun. Sa­mal­la ta­val­la on Ju­ma­la an­ta­nut kas­vun tä­män ta­lon asuk­kail­le­kin. Kol­me su­ku­pol­vea on sa­nan­kuu­los­sa.

Me­nem­me tu­tun pa­ris­kun­nan luok­se yök­si. Hei­dän­kin puu­tar­han­sa ku­kois­taa. On pää­ry­nöi­tä, to­maat­tia, kurk­kua, ome­nia ja vaik­ka mitä. Olo­suh­teet ovat ol­leet tänä ke­sä­nä hy­vät, näin ta­lon­vä­ki ker­too. Ta­lon isän­tä on läm­mit­tä­nyt sau­nan.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä päi­vä­seu­rois­sa Mark­ku pu­huu Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta. Sana roh­kai­see ja läm­mit­tää kuu­li­joi­ta. Koen, et­tä Ju­ma­la pi­tää omis­taan hy­vää huol­ta.

Mie­tin, et­tä Pent­ti-tul­kin sa­nan­käyt­tö on vä­ri­käs­tä ja her­sy­vää. Se pi­ris­tää lä­hel­lä ole­via ih­mi­siä. Näin minä sen koen. Tul­kin teh­tä­vä ei ole help­po, tul­kat­ta­vaa on pal­jon, pu­heet ja kes­kus­te­lut ja kaik­ki. Pent­ti vaan jak­saa ja osaa.

Sun­nun­tai­na me­nem­me kirk­koon. Py­hän Ma­ri­an kirk­ko on va­loi­sa ja ko­di­kas mut­ta hy­väl­lä pai­kal­la Pie­ta­rin kes­kus­tas­sa. Vä­keä tu­lee kir­kon­me­noi­hin ihan mu­ka­vas­ti. Mi­nul­la oli­si saar­na­vuo­ro. Pai­kal­li­nen pap­pi opas­taa hy­vin, ja sen jäl­keen on sa­kas­tis­sa ru­kous, jos­sa pal­ve­lu­vuo­ros­sa ole­vat työn­te­ki­jät pyy­tä­vät Ju­ma­lan siu­naus­ta al­ka­val­le ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­le. Tämä käy­tän­tö on myös Suo­mes­sa. Ju­ma­lan­pal­ve­lus on suo­men­kie­li­nen, mut­ta saar­na­ni Pent­ti kään­tää ve­nä­jän kie­lel­le. Eh­tool­lis­ti­lai­suus al­kaa, ja pai­kal­li­nen pap­pi, li­tur­gi, vink­kaa mi­nul­le, et­tä tule ka­ve­rik­si ja­ka­maan eh­tool­lis­ta. Pyyn­tö tu­lee vä­hän puun ta­kaa. On­nek­si olen Suo­mes­sa avus­ta­nut eh­tool­li­sen ja­os­sa, niin ei tule on­gel­mia. Huo­maan muu­ta­man us­ko­nys­tä­vän kuu­li­joi­den jou­kos­sa.

Seu­raa­vak­si on päi­vä­seu­rat Pie­ta­rin lä­his­töl­lä oma­ko­ti­ta­los­sa, jos­sa asuu kak­si iä­käs­tä us­kon­si­sar­ta. Uu­si, kau­nis ai­ta kier­tää tont­tia. Nämä si­sa­ret ovat odot­ta­neet seu­ro­ja ja sitä, et­tä pää­se­vät kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. Näin he ker­to­vat. Pu­hun saar­nas­sa­ni muun mu­as­sa sa­pa­tin le­vos­ta. Vie­raat ky­se­le­vät, et­tä mitä sa­pat­ti tar­koit­taa. He se­lit­tä­vät, et­tä ve­nä­jän kie­les­sä se tar­koit­taa sitä, et­tä kau­an odo­tet­tu ja ta­voi­tel­ta­va pää­mää­rä on kä­sil­lä. Se­li­tys on mi­nus­ta hyvä. Sa­pa­tin le­vos­sa, tai­vaan ko­dis­sa, Ju­ma­lan lap­si pää­see sin­ne, mitä var­ten on us­ko­nut. Niin se on, et­tä mat­ka­ys­tä­vät kes­kus­te­lu­jen kaut­ta opet­ta­vat ja tu­ke­vat toi­si­aan.

Pian al­kaa ko­ti­mat­ka koh­ti ra­jaa ja Suo­mea. Huis­ku­tuk­set ja hy­väs­te­lyt vie­lä. Kes­kus­te­lem­me au­tos­sa muun mu­as­sa tulk­kauk­ses­ta. Oli­si hyvä, et­tä pu­hu­ja pu­hui­si ly­hyi­tä lau­sei­ta ja py­syi­si suu­rin piir­tein teks­tin ai­hees­sa. Pu­hees­sa oli­si hyvä – sekä pu­hu­jan et­tä tul­kin – pai­not­taa ää­nen­pai­noin ja tois­toin sitä, mikä on tär­ke­ää. Näin me jut­te­lim­me ja to­te­sim­me, et­tä on tär­ke­ää pyy­tää, et­tä Pyhä Hen­ki avai­si pu­hu­jan suun ja kuu­li­joi­den kor­vat.

Py­säh­dym­me vie­lä Vii­pu­riin erää­seen per­hee­seen il­ta­pa­lal­le. Ai­ka rien­tää ja kel­lo käy. To­te­am­me, et­tä em­me tai­da eh­tiä Hel­sin­gis­tä läh­te­viin il­ta­ko­nei­siin ajois­sa. Ra­jal­la Pent­ti ker­too vir­kai­li­joil­le kii­reem­me syyn, niin pää­sem­me kah­den tun­nin jo­non ohi. Ken­täl­le tu­lem­me juu­ri so­pi­vas­ti. Kol­ja on kyy­din­nyt mei­tä vii­kon niin rau­hal­li­ses­ti ja osaa­vas­ti, kii­tos Kol­ja.

Las­keu­dum­me peh­me­äs­ti Tik­ka­kos­ken ken­täl­le. Saa­ra-vai­mo on ken­täl­lä odot­ta­mas­sa, aa­mu­yös­tä. Ih­meel­lis­tä, yöl­lä tuli vas­taan! Läh­ties­sä hän toi mi­nut ken­täl­le ja haki vii­kon pääs­tä ta­kai­sin ko­tiin. Olen on­nel­li­nen mies.

Rei­jo Peu­ra