Olen mat­kal­la Ke­ni­as­sa. Olen tu­tus­tu­mas­sa pai­kal­li­siin ih­mi­siin ja olo­suh­tei­siin. Teh­tä­väk­se­ni on an­net­tu or­ga­ni­soi­da uut­ta SRK:n hu­ma­ni­taa­ri­sen avun toi­min­taa. Mat­ka­tes­sam­me au­tol­la eri paik­ka­kun­tien vä­le­jä huo­mi­o­ni kiin­nit­tyy ym­pä­röi­vään mai­se­maan ja luon­toon. Use­as­sa pai­kas­sa näen pai­me­nen pai­men­ta­van kar­ja­lau­maan­sa. Pai­men ja kar­ja tai­val­ta­vat pu­ner­ta­van rus­ke­as­sa hiek­ka­pe­räi­ses­sä maas­tos­sa, jos­sa nä­kyy vain rus­kei­ta pie­niä ruo­ho- ja pen­sas­tup­su­ja. Kar­ja on lai­haa. Mie­lee­ni nou­see ky­sy­mys, mis­sä ovat vih­re­ät lai­tu­met. Saan vas­tauk­sek­si, et­tä ei nii­tä ole, kos­ka sa­det­ta ei ole saa­tu kah­teen vuo­teen. Kar­jal­le on niu­kas­ti ruo­kaa, ja sik­si mo­nel­la pai­kal­la kar­jaa on kuol­lut näl­kään. Ko­te­ja ym­pä­röi­vät pie­net ko­ti­puu­tar­hat ja pel­lot ei­vät ole tuot­ta­neet riit­tä­väs­ti edes ih­mis­ten pää­ra­vin­toa mais­sia.

Olem­me mat­kal­lam­me seu­rois­sa erääs­sä ko­dis­sa. En­nen seu­ro­jen al­kua tar­jo­taan myös ruo­kaa. Seu­roi­hin tu­lee mies. Hän on laih­tu­nut. Hän ker­too, et­tä hän on kär­si­nyt nä­läs­tä usei­ta kuu­kau­sia. Nyt­kään hän ei ole saa­nut kun­non ruo­kaa kol­meen päi­vään. Hän elää maan­vil­je­lyk­sel­lä. Ko­ti­pals­ta on tuot­ta­nut vain niu­kas­ti sa­toa. Nor­maa­li­vuo­si­na hän saa tu­lo­ja myy­mäl­lä maan­sa tuot­tei­ta to­ril­la. Nyt ei ole ol­lut myy­tä­vää, ja sik­si ei ole ol­lut tu­lo­ja. Ruo­an hin­ta on nous­sut voi­mak­kaas­ti. Maa­han kyl­lä tuo­daan ul­ko­mail­ta ruo­kaa, mut­ta se on kal­lis­ta. Kan­sain­vä­lis­ten jär­jes­tö­jen ja maan hal­li­tuk­sen jär­jes­tä­mä hä­tä­a­pu on jon­kin ver­ran aut­ta­nut. Mies naut­tii hy­väl­lä ruo­ka­ha­lul­la hä­nel­le tar­jo­tun ruo­an ja on kii­tol­li­nen sii­tä. Mut­ta en­nen kaik­kea hän ker­too iloit­se­van­sa ja ole­van­sa kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä hän saa naut­tia seu­rois­sa hen­gen ra­vin­toa. Hän on löy­tä­nyt Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja aar­teen it­sel­leen.

Kä­ve­len päi­väl­lä erään kau­pun­gin ka­dul­la. Ka­dul­la näen usei­ta lap­sia, joi­den ar­ve­len ole­van ylä­as­tei­käi­siä. Me­nen ju­tut­ta­maan joi­ta­kin heis­tä. Ky­syn, et­tä ei­kö hei­dän oli­si ol­ta­va tä­hän ai­kaan päi­väs­tä kou­lus­sa. Olen näh­nyt lap­sia kau­niis­sa kou­lu­pu­vuis­saan kä­ve­le­vän aa­mul­la kou­luun. Tie­dän, et­tä Ke­ni­as­sa on op­pi­vel­vol­li­suus. Lap­set ker­to­vat, et­tä he ei­vät voi men­nä kou­luun, kos­ka hei­dän van­hem­pan­sa ei­vät ole ky­en­neet mak­sa­maan kou­lu­mak­su­ja tai hank­ki­maan kou­lu­pu­kua tai kir­jo­ja. Syy­nä tä­hän on ruo­an kal­lis hin­ta. Ko­din ku­luis­sa jou­du­taan sääs­tä­mään. Ne ra­hat, joil­la en­nen mak­set­tiin kou­lu­mak­sut, me­ne­vät nyt ruo­kaan. Ke­ni­as­sa pe­rus­kou­lu­kaan ei ole il­mai­nen, vaan per­heen tu­lee mak­saa kou­lu­mak­su­ja. Jos per­he ei ole ky­en­nyt mak­sa­maan mak­su­ja, lap­sel­la ei ole lu­paa men­nä kou­luun.

Ta­paan seu­rois­sa usei­ta or­po­ja lap­sia. He­kin tu­le­vat luok­se­ni ker­to­maan omas­ta elä­mäs­tään. Jot­kut heis­tä asu­vat iso­van­hem­pien luo­na, jot­kut isän vel­jen luo­na, jot­kut jopa vie­raan les­ki­äi­din luo­na, joka on sää­li­nyt hei­tä ja ot­ta­nut hoi­toon­sa. Erääl­lä­kin les­ki­äi­dil­lä oli nel­jä omaa las­ta ja kol­me or­po­las­ta hoi­dos­saan. Nämä or­vot ovat jää­neet pal­jos­ta vail­le, kun heil­lä ei ole isää ja äi­tiä. He ovat kui­ten­kin saa­neet ruo­an ja asun­non hei­tä ra­kas­ta­vien ih­mis­ten luo­na. Kai­kil­la heil­lä kui­ten­kin oli sama on­gel­ma ker­rot­ta­va­na. He ha­lu­ai­si­vat käy­dä kou­lua ja hank­kia am­ma­tin, mut­ta heil­lä ei ole ke­tään, joka mak­sai­si kou­lu­mak­sut. Si­jais­van­hem­mat ovat kyl­lä ko­et­ta­neet mak­saa mak­su­ja, mut­ta ai­na hei­dän va­ran­sa ei­vät ole riit­tä­neet. Koin, et­tä heil­lä oli voi­ma­kas halu käy­dä kou­lua ja sitä kaut­ta ra­ken­taa omaa elä­mään­sä.

Pa­lat­tu­a­ni ko­ti­maa­ha­ni nämä muis­tot oli­vat voi­mak­kai­na mie­les­sä­ni. Kat­sel­les­sa­ni ym­pä­ril­le­ni näin run­saat ruo­ka­va­li­koi­mat kau­pois­sa. Kaik­ki lap­set voi­vat men­nä kou­luun mu­reh­ti­mat­ta sii­tä, et­tä on­ko kou­lu­mak­sut mak­set­tu. Ajat­te­lin kii­tol­li­se­na, et­tä Ju­ma­la on run­saas­ti siu­nan­nut ajal­li­ses­ti­kin kan­saam­me. Olem­me ker­to­neet ko­ti­maas­sa sii­tä, et­tä meil­lä on rak­kai­ta us­kon­vel­jiä ja -si­sa­ria myös kau­kai­sis­sa mais­sa. He iloit­se­vat sii­tä, et­tä ovat saa­neet kuul­la evan­ke­liu­min sa­no­man. Us­ko­mi­sen ilo ja Ju­ma­lan las­ten yh­teys on jo­tain sa­no­mat­to­man suur­ta. Vaik­ka mo­net ih­mi­set Ke­ni­as­sa elä­vät mei­dän mit­ta­puul­lam­me mi­tat­tu­na puut­tees­sa, ovat he kui­ten­kin iloi­sia, ys­tä­väl­li­siä ja on­nel­li­sia. On ol­lut sy­dän­tä läm­mit­tä­vää, et­tä meil­lä tääl­lä ko­ti­maas­sa on run­saas­ti nii­tä lä­him­mäi­siä, joil­la on ol­lut sy­dä­men halu aut­taa ajal­li­ses­ti­kin hei­tä, joil­la ei ole ol­lut riit­tä­väs­ti ruo­kaa tai mah­dol­li­suut­ta käy­dä kou­lua.

Pek­ka Si­pi­lä