Teks­ti: Vesa Tah­ko­la

(Blo­gi­teks­tin ai­em­pi osa on jul­kais­tu Lä­he­tys­työs­sä-blo­gis­sa 22.8.2021.)

Sa­mu­el Oko­la, pu­hu­ja Nai­ro­bis­sa, Ke­ni­as­sa, te­kee tätä ny­kyä evan­ke­liu­min työ­tä LLC:n, SRK:n ja oman seu­ra­kun­tan­sa toi­mek­si­an­nos­ta Nai­ro­bin, Si­ay­an ja Mom­ba­san us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Ju­ma­lal­la on pait­si ide­oi­ta, myös kaik­ki mah­dol­li­suu­det to­teut­taa nii­tä.

Saim­me Rai­ja-vai­mo­ni kans­sa pi­tää Sa­mu­e­lia vie­raa­nam­me Yp­pä­rin su­vi­seu­ra­ke­sä­nä 2014. Hän ja Pe­ter, joka on in­si­nöö­ri, ih­met­te­li­vät tul­les­saan ruo­hi­kol­lam­me liik­ku­vaa tum­maa oli­o­ta. Vein vel­jet ruo­hi­kol­le, jos­sa Husq­var­na-ro­bot­ti pa­lai­li ra­ja­kaa­pe­lil­ta ta­kai­sin, tök­ki sie­väs­ti hei­dän ken­gil­leen ja kään­tyi sit­ten miel­tään pa­hoit­ta­mat­ta pois. Mie­het ki­kat­ti­vat kuin pik­ku­po­jat! Sa­mu­el ky­syi: ”Ar­vaat­ko, mitä Ke­ni­as­sa ta­pah­tui­si, jos täl­lai­sen vei­si pi­hal­leen?” ”En­pä osaa sa­noa.” ”Sel­lai­seen ta­loon ei me­ni­si ku­kaan, sil­lä tuo on tai­kuut­ta hei­dän sil­mis­sään!”

Sil­mä tark­ka­na Sa­mu­el ja Pe­ter seu­ra­si­vat myös sitä, kuin­ka kier­sin heil­le va­ra­tun asun­to­vau­nun tu­ki­ja­lat alas, las­kin pöy­dän sän­gyn poh­jak­si ja siir­sin is­tuin­tyy­nyt pat­jak­si. ”To­del­la kä­te­vää, täl­lais­ta em­me ole en­nen näh­neet!” he tuu­mi­vat.

Suo­men us­ko­vais­ten kes­kel­lä ko­ke­man­sa pal­ve­le­van rak­kau­den läm­mit­tä­mä­nä Sa­mu­el in­nos­tui lu­paa­maan: ”Vesa, kun tu­let seu­raa­van ker­ran lä­he­tys­mat­kal­la­si isä­ni ko­tiin, läh­dem­me ate­ri­aa odo­tel­les­sam­me kä­ve­lyl­le. Sil­loin näy­tän si­nul­le pel­lol­la sen mul­li­kan, jos­ta nai­set val­mis­ta­vat meil­le ate­ri­an: liha on var­mas­ti tuo­ret­ta!” Mat­kaa odo­tel­les­sa jo aja­tus nos­taa ve­den kie­lel­le­ni.

Ke­säl­lä 2015 SRK:n vel­jet lä­het­ti­vät mi­nut (yh­den rip­pi­lei­ri-isän­nyy­den ko­ke­muk­sel­la) rip­pi­lei­rin opet­ta­jak­si To­gon pää­kau­pun­kiin Lo­meen. Ihas­tut­ta­va, vaik­ka ras­kas ja vas­tuul­li­nen­kin ko­ke­mus. Lei­ri­läis­ten ikä­ja­kau­ma oli 13–43 vuot­ta, ja ai­kuis­ten mu­ka­na­o­lo an­toi tun­tien kes­kus­te­luil­le ai­van eri­tyi­sen li­sän. Myös usei­ta pu­hu­jia is­tui kai­kil­la tun­neil­la. Muun mu­as­sa su­per­vi­so­ri­na toi­mi­nut mies is­tui ovi­au­kon luo­na us­kol­li­ses­ti joka päi­vä aa­mus­ta il­taan seu­raa­mas­sa, et­tä ai­ka­tau­lu piti. Ope­tus­kie­li oli eng­lan­ti, osin myös rans­ka, ja tulk­kaus ewek­si.

Seu­ra­sin nuor­ta, huo­maa­mat­to­mas­ti toi­mi­vaa rii­sin­vil­je­li­jää, Ko­fia. Etu­ni­mi tar­koit­taa, et­tä hän on per­jan­tai­na syn­ty­nyt. Hän toi­mi va­lo­ku­vaa­ja­na, nuor­ten pe­lien ja leik­kien oh­jaa­ja­na, esi­lau­la­ja­na (ai­na sä­keen vä­lis­sä hän sa­noi no­pe­as­ti seu­raa­van sä­keen, jot­ta kaik­ki pys­tyi­vät lau­la­maan, kun ewen­kie­li­siä kir­jo­ja ei ol­lut kai­kil­le) ja osal­lis­tui kään­nös­työ­hön, kun tun­neis­ta laa­ti­mam­me ky­sy­myk­set kään­net­tiin eng­lan­nis­ta rans­kak­si.

Hän ha­lu­si myös op­pia käyt­tä­mään läp­pä­ri­ä­ni ja piti jon­kun aa­mu- tai il­ta­har­tau­den, pu­hu­ja kun on. Kofi osa­si äi­din­kiel­tään eweä, ai­na­kin yh­tä muu­ta hei­mo­kiel­tä, rans­kaa ja eng­lan­ti­a­kin, jota hän koh­ta il­me­ne­vien seik­ko­jen vuok­si pu­huu ny­kyi­sin su­ju­vas­ti.

Osal­lis­tu­es­saan Se­at­t­les­ta ko­toi­sin ole­van Tom Ste­war­tin ve­tä­mään lää­ke­tie­teel­li­seen avus­tus­toi­min­taan ko­ti­maas­saan Kofi tu­tus­tui ame­rik­ka­lai­seen Wen­dyyn. Sit­tem­min he avi­oi­tui­vat ja asu­vat nyt Min­ne­so­tas­sa. Hei­dän vai­he­ri­kas ja kau­nis love sto­ryn­sa vaa­ti­si vä­hin­tään jul­kai­su­lu­van ja oman kir­joi­tuk­sen­sa. Kofi on mo­ni­puo­li­ses­ti mu­ka­na pai­kal­li­sen us­ko­vais­ten kir­kon toi­min­nas­sa ja saar­naa su­ju­vas­ti eng­lan­nik­si. Hä­nel­lä ja Wen­dyl­lä on ihas­tut­ta­va pie­ni poi­ka, jos­ta saan ku­via tuon tuos­ta­kin. Lap­set ja nuo­ret: Kyl­lä kie­liä kan­nat­taa opis­kel­la, jot­ta ym­mär­tää, mitä ul­ko­mai­nen ko­si­ja ky­syy tai ko­sit­ta­va vas­taa. Sik­si kai se Ko­fi­kin var­maan oli niin kiin­nos­tu­nut eng­lan­nis­ta…

Aja­tel­les­sa­ni tä­män kris­til­li­syy­den ny­kyis­tä lä­he­tys­työ­tä Af­ri­kas­sa, Ete­lä- ja Poh­jois-Ame­ri­kas­sa, Ve­nä­jäl­lä, Pa­kis­ta­nis­sa, ko­ti­maas­sam­me ja niin edel­leen,,nou­se­vat et­si­mät­tä mie­lee­ni pro­feet­ta Je­sa­jan sa­nat: ”Vaan niin pal­jo kor­ke­am­pi kuin tai­vas on maas­ta, niin ovat myös mi­nun tie­ni kor­ke­am­mat tei­dän tei­tän­ne, ja mi­nun aja­tuk­se­ni tei­dän aja­tuk­si­an­ne” (Jes. 55: 9).

Kuka meis­tä oli­si omin neu­voin kut­su­nut Le­o­nard Apon­din ja Sa­rah Sid­wa­kan Ke­ni­an Si­ay­as­ta seu­roi­hin Ou­lun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le? En­tä Ni­co­las Kofi Deh’in Ruot­siin ja siel­lä seu­roi­hin? Kuka oli­si men­nyt pi­tä­mään hää­seu­ro­ja Ecu­a­do­riin tai et­si­nyt Ve­nä­jän van­hat us­ko­vai­set ja saat­ta­nut hei­dät ny­kyis­ten us­ko­vais­ten yh­tey­teen? Kuka meis­tä oli­si saat­ta­nut ru­an­da­lai­sen pas­to­ri Jean-Clau­de Ma­ni­ra­ga­ban us­ko­vais­ten yh­tey­teen – siel­lä­hän on vain hu­tu­ja, tut­se­ja ja kan­san­mur­haa? Pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, ke­nen saar­na oli­si he­rät­tä­nyt elä­vän us­kon hei­dän sy­dä­miin­sä? Pyhä Hen­ki, tuo lem­peä Ju­ma­lan kol­mas per­soo­na, on teh­nyt sa­naa elä­väk­si ja pyyh­ki­nyt pois us­ko­jan­sa syn­nit Jee­suk­sen ni­men ja so­vin­to­ve­ren voi­mal­la?

Us­ko­vai­si­na – lap­si­na, ai­kui­si­na, van­huk­si­na, mie­hi­nä ja nai­si­na, pu­hu­ji­na ja lä­he­tys­mie­hi­nä – olem­me sa­nan sie­me­nen kyl­vä­jiä. Ju­ma­la an­taa kas­vun siel­lä, mis­sä Hän ha­lu­aa sen ta­pah­tu­van. Ih­me­tel­len kat­se­lem­me Ju­ma­lan työ­tä val­ta­kun­tan­sa sa­no­man saat­ta­mi­sek­si kaik­kien kan­so­jen kes­kel­le. Hän on Kaik­ki­val­ti­as: ”Kuin­ka yli­ver­tai­sia ovat­kaan si­nun suun­ni­tel­ma­si, Ju­ma­la, kuin­ka val­ta­va on­kaan nii­den mää­rä!” (Ps. 139: 17.)