On lähetysmatkamme toiseksi viimeinen päivä. Päivälle suunniteltu johtokunnan koulutustilaisuus on peruuntunut ja tilalle on seuraohjelmaan merkitty kotiseurat Vicendia Hounwanoun kodissa Lomessa. Paikalla on hänen aikuisia lapsiaan, lapsenlapsiaan ja yksi myös seuraavaa sukupolvea. Kodin yläkerran tila on vasta valmistunut, keittiökin odottaa vielä käyttöönottoa.
Tuon lauantain ohjelma on merkitty alkavaksi kahdeksalta aamulla – nyt saavumme kotiin suorastaan poikkeuksellisesti kymmeneltä. Kuluneen viikon ohjelmaan merkityt seurat, pyhäkoulut ja raamattuluokat oli merkitty alkavaksi joko kahdeksalta tai yhdeksältä. Täällä Togossa halutaan aloittaa päivän toimet jo varhain. Ihmiset ovat aikaisin liikkeellä: kadunvarsien pienet myyntikojut ja torit ovat jo auki. Lomen lähes kaoottinen liikenne on myös herännyt, ja kymmenettuhannet moottoripyörät sukkuloivat autojen seassa.
Seuraväki on pukeutunut värikkäisiin afrikkalaisiin vaatteisiin, tänään on seurat ja kotiehtoollinen. Kun väki on asettunut istumaan, talon poika Ignace sytyttää kaksi kynttilää ehtoollispöytään, jossa on jo valmiina ehtoollisleivät ja viinipikarit. Aluksi laulamme evenkielisestä laulukirjasta laulun 258 tutulla sävelmällä ”Niin ihanaa on ylistää sinua, Jumalamme”.
Bernard Fiodendji aloittaa tilaisuuden lukemalla Johanneksen kirjeestä: ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Sitten Bernard jatkaa ehtoollisliturgialla kohottaen lopuksi ehtoollisleipätarjottimen: ”Tulkaa, kaikki on valmiina!” Talonväki saa nauttia ehtoollista ensin, sen jälkeen me muut. Hetki on hyvin koskettava – tällaista en ole voinut kokea Suomessa. Togossa ei ole valtionkirkkoa niin kuin meillä, ja maallikkopuhujat voivat toimittaa ehtoollisen.
Tilaisuus jatkuu seurapuheella. Tekstini kertoo kotiseuroista Korneliuksen kodissa. Kornelius oli rukoillut Jumalaa, koska hänen sydämestään puuttui Jumalan rauha. Hänelle ilmestyi enkeli, joka sanoi: ”Jumala on kuullut rukouksesi.” Enkeli antoi ohjeen lähettää miehiä Joppeen noutamaan Simon Pietaria tietystä osoitteesta. Näin tapahtuikin ja kun Pietari saapui, Kornelius huudahti: ”Teit hyvin, kun tulit!” Raamattu kertoo: ”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.” Noissa kotiseuroissa kuului kutsu Jumalan valtakuntaan. Myös Kornelius ja hänen perheensä saivat uskoa evankeliumin, ja heidät myös kastettiin.
Näissäkin Lomen kotiseuroissa saimme kokea aivan samaa: teit hyvin, kun tulit! Oli hyvä olla seuroissa ja lähteä sieltä uskon puolesta virvoittuneena ja tällä kertaa myös Kristuksen ruumiin ja veren osallisuutta nauttineena. Saimme myös kokea Jumalan perheväen yhteyttä ja sitä, mitä Jumalan valtakunta edelleen on: vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Tuota Hengen yhteyttä saimme tälläkin matkalla kokea monissa seurakunnissa Togossa.
Afrikan lähetystyön edelleen laajentuessa uusiin maihin saamme vakuuttua siitä, että Jumala on antanut etsikonajan erityisesti tälle mantereelle – edelleen Jumalan etsivä rakkaus löytää ihmisiä, joilta Korneliuksen tavoin puuttuu Jumalan rauha. Anteeksiantamuksen sana saavuttaa vastaanottavia sydämiä ja ihmismielen täyttää löytäjän ilo. Kaikki tämä on Kristuksen alkamaa työtä, joka yhä maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Pyydämme tällä työlle Jumalan siunausta niin Afrikassa kuin kaikkialla muuallakin.
Raimo Haapalahti
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys