Suo­mi on vi­ral­li­ses­ti kak­si­kie­li­nen maa. Run­sas vii­si pro­sent­tia vä­es­tös­tä on ruot­sin­kie­li­siä äi­din­kie­lel­tään.

Suo­men ruot­sin­kie­li­nen vä­es­tö asuu pää­a­si­as­sa län­si- ja ete­lä­ran­ni­kon kun­nis­sa sekä Tor­ni­on seu­dul­la. Län­si­ran­nik­ko on kak­si­kie­lis­tä seu­tua Kok­ko­las­ta Kris­tii­nan­kau­pun­kiin.

Kak­si­kie­li­sis­sä kun­nis­sa jul­ki­sia pal­ve­lu­ja tar­jo­taan sekä suo­mek­si et­tä ruot­sik­si. Kak­si­kie­li­syys nä­kyy muun mu­as­sa paik­ka­kun­tien ja ka­tu­jen ni­mis­tös­sä. Nimi on mai­nit­tu en­sin sil­lä kie­lel­lä, joka on enem­mis­tö­kie­li kun­nas­sa. Poh­jan­maan maa­kun­ta on enem­mis­tö­kie­lel­tään ruot­sin­kie­li­nen.

Län­si­ran­ni­kol­la on pi­det­ty jo vuo­si­kym­me­niä kak­si­kie­li­siä seu­ro­ja ja har­taus­het­kiä. Eri­tyi­ses­ti van­hain­ko­dit ovat ot­ta­neet har­taus­het­kem­me ys­tä­vyy­del­lä vas­taan.

Kie­li­tai­to on rik­kaus, sil­loin­kin, kun vie­ras­ta kiel­tä ei osaa­kaan täy­del­li­ses­ti. Usein riit­tää, kun tu­lee ym­mär­re­tyk­si. On hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­la ei tun­ne kie­li­ra­jo­ja. Evan­ke­liu­mi on sama kie­les­tä riip­pu­mat­ta.

Olen saa­nut ol­la jo vuo­sia pal­ve­le­mas­sa ja jär­jes­tä­mäs­sä kak­si­kie­li­siä seu­ro­ja ja har­tauk­sia. Kim­mok­keen al­kaa pi­tää pu­hei­ta ruot­sin kie­lel­lä an­toi vuon­na 1991 al­ka­nut SRK:n kie­li­kou­lu­tus. Koin jo­ten­kin vel­vol­li­suu­dek­se­ni läh­teä mu­kaan, kun ker­ran asuin kak­si­kie­li­sel­lä paik­ka­kun­nal­la.

Aluk­si oli jän­nit­tä­vää al­kaa pu­hua toi­sel­la ko­ti­mai­sel­la. Sain kui­ten­kin har­joi­tel­la eri­no­mai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä: van­hain­ko­deis­sa. Kuu­li­jat oli­vat ym­mär­tä­väi­siä ja jo vä­hän huo­no­kuu­loi­sia, "lom­hör­da". Kie­li­op­pi­vir­hee­ni ei­vät mer­kin­neet ka­tast­ro­fia, ei men­nyt koko nu­me­ro, ku­ten kes­ki­kou­lun ko­keis­sa. Van­ha, sy­väl­lä ui­nu­nut sa­nas­to­kin al­koi el­pyä. Sii­tä se vä­hi­tel­len al­koi su­jua, ai­na­kin jo­ten­kin, kes­ki­kou­lun kuu­to­sen nu­me­rol­la.

Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa on pie­ni Ge­rit­rim-ni­mi­nen van­hus­ten hoi­to- ja kun­tou­tu­syk­sik­kö. Siel­lä olen saa­nut har­joi­tel­la. Jos joku sana on hu­kas­sa, voin va­paas­ti sa­noa sa­nan suo­mek­si ja ky­syä: "Vad är det på svens­ka?" Vas­taus tu­lee heti. Lä­hes 100-vuo­ti­as kuu­li­ja­ni aut­taa ta­kuu­var­mas­ti.

Län­si­ran­ni­kol­la ih­mi­set usein ym­mär­tä­vät kum­paa­kin kiel­tä, mut­ta joil­la­kin voi ol­la ar­kuus al­kaa pu­hua sitä tois­ta ko­ti­mais­ta. Kun tul­laan jo­hon­kin vie­raa­seen paik­kaan, tääl­lä ter­veh­di­tään: "Päi­vää, god dag". Sii­nä on sa­mal­la tes­ti: kum­mal­la kie­lel­lä vas­ta­taan, sil­lä jat­ke­taan kes­kus­te­lua.

Ajat­te­len, et­tä kyl­lä Ju­ma­lal­la on jo­kin tar­koi­tus, kun voim­me vuo­des­ta toi­seen jat­kaa seu­ra­toi­min­taa myös ruot­sin kie­lel­lä. Har­voin on niin, et­tä joku pyy­tää evan­ke­liu­min siu­naus­ta. Mut­ta Ju­ma­la et­sii­kin vie­lä sitä yh­tä, ka­dok­sis­sa ole­vaa, elä­väl­lä sa­nal­laan, et­tä sai­si joh­dat­taa pa­ran­nuk­sen kaut­ta lap­sek­seen, omaan lau­maan­sa. Ku­ten Jee­sus it­se sa­noi: "Ja pi­tää ole­man yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si pai­men" (Joh. 10:16).

Pert­ti Kaut­to