Jou­ko Haap­saa­ri

Kuva: Miika Kopperoinen

Kut­su lä­he­tys­mat­kal­le on ai­na mer­kit­tä­vä asia. Täl­lä ker­ral­la kut­su tuli ly­hy­el­lä va­roi­tu­sa­jal­la, kun mat­kal­le suun­ni­tel­lut vel­jet ei­vät pääs­seet työ­es­tei­den­sä vuok­si. Vas­ta­sim­me vai­mo­ni ja per­heen kans­sa kut­suun myön­tä­väs­ti, vaik­ka se tar­koit­ti, et­tä ame­rik­ka­lai­nen pe­rin­ne, Kii­tos­päi­vä, jäi osal­tam­me va­jaak­si. Nor­maa­lis­ti Kii­tos­päi­vä­nä ko­koon­nu­taan per­he­kun­ta­na ruo­kai­le­maan ja kiit­tä­mään hy­vää Ju­ma­laa hä­nen siu­nauk­ses­taan. Rat­kai­sim­me asi­an ko­koon­tu­mal­la yh­teen mat­kal­le läh­töä edel­tä­vä­nä il­ta­na.

Mat­kal­le läh­de­tään kut­sut­tu­na ja lä­he­tet­ty­nä, ja niin on hyvä. Ko­ti­sii­o­nin vel­jet ja si­sa­ret lä­het­ti­vät kaut­ta­ni Ju­ma­lan rau­han ja rak­kau­den ter­vei­siä tun­te­mat­to­mil­le ys­tä­vil­le, joi­ta läh­din pal­ve­le­maan. Nii­tä ter­vei­siä ja roh­kai­sun sa­no­ja oli tur­val­lis­ta ja on­nel­lis­ta ot­taa mu­kaan. En läh­te­nyt omal­le asi­al­le­ni en­kä omas­ta aloit­tees­ta­ni. Läh­din ru­koil­len, et­tä jos­pa hyvä Ju­ma­la siu­nai­si oman työn­sä lä­het­ti­lään­sä kaut­ta.

Af­rik­kaan men­nes­sä pas­sin pi­tää ol­la voi­mas­sa tie­tyn ajan mat­kan jäl­keen­kin, jo­ten mi­nun piti uu­dis­taa Ame­ri­kan pas­si­ni. Yl­lät­tä­en sain tie­tää, et­tä vaik­ka ti­la­sin pas­sin no­peu­te­tul­la ai­ka­tau­lul­la, sen saan­nis­ta en­nen mat­kaa ei ole ta­kui­ta, jo­ten näyt­ti sil­tä, et­ten vält­tä­mät­tä pää­si­si mat­kaan. Lo­pul­ta pas­si tuli no­pe­as­ti, jo­ten tämä es­te pois­tui.

Mat­kal­le tuli yh­teen­sä nel­jä vel­jeä. SRK lä­het­ti Ar­to Töl­lin ja Mii­ka Kop­pe­roi­sen, ja mi­nun pas­si­vai­keuk­sie­ni vuok­si mat­kal­le tuli kut­su­tuk­si myös Em­ma­nu­el Amet­si­fe To­gos­ta. Em­ma­nu­e­lin olin op­pi­nut tun­te­maan To­gos­sa kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, ja sinä ai­ka­na hä­nes­tä oli tul­lut luo­tet­tu ja hyvä ys­tä­vä ja kans­sa­pal­ve­li­ja. Odo­tin ilol­la yh­teis­tä mat­kaa Ar­ton ja Mii­kan kans­sa.

Mat­kam­me oli ai­ka vai­val­loi­nen, ku­ten Af­ri­kan lä­he­tys­mat­kat usein ovat. Me­no­mat­ka­ni ko­toa Min­ne­so­tas­ta kul­ki Chi­ca­gon, Brys­se­lin ja Free­tow­nin kaut­ta Bo-ni­mi­seen kau­pun­kiin Sier­ra Le­o­nes­sa. Mat­ka kes­ti 36 tun­tia, jois­ta vii­mei­set nel­jä is­tuim­me nel­jäs­tään pie­nen hen­ki­lö­au­ton ta­ka­pen­kil­lä omi­tui­sis­sa asen­nois­sa ja raa­jat puu­duk­sis­sa.

Run­saas­ti li­sä­vä­riä lä­he­tys­mat­kal­lem­me an­toi mat­kam­me al­ku­päi­vi­nä maas­sa ta­pah­tu­nut val­lan­kaap­pau­sy­ri­tys. Sen vuok­si maa­han ju­lis­tet­tiin yöl­li­nen ul­ko­na­liik­ku­mis­kiel­to koko mat­kan ajak­si. Tämä ta­ka­si meil­le rau­hal­li­set yö­u­net, kos­ka ho­tel­li­vie­rai­den ta­val­li­ses­ti ää­ne­käs il­ta­e­lä­mä lop­pui il­ta­yh­dek­sään. Yön le­poa tar­vit­tiin­kin kii­rei­sen päi­vä­oh­jel­man vuok­si. Sen li­säk­si au­tom­me ja­ko­pään hih­na sär­kyi, ja au­to jäi kul­jet­ta­jan kans­sa tiel­le odot­ta­maan kor­jaus­ta. Jat­koim­me mat­kaa tak­sil­la, joka ei sär­ky­nyt, jos­kin polt­to­ai­ne lop­pui ker­ran kes­ken mat­kan. Mui­ta vä­ri­läis­kiä oli­vat pai­kal­li­set tiet, jot­ka oli­vat sa­de­kau­den jäl­keen haas­teel­li­set ajaa. On­nek­si meil­lä oli tai­ta­va pai­kal­li­nen kul­jet­ta­ja!

Rikkoutunut jakopään hihna aiheutti moottorin ylikuumentumisen ja nesteiden ulosvuodon. Miika toimi nopeasti: hän vie kuvassa paikallista versiota varoituskolmiosta tielle auton taakse.

Kuva: Arto Tölli

Matkatavarat mahtuivat rikkoutuneen auton tilalle tulleen taksin tavaratilaan, kun takaluukkua suljettiin vain sen verran kuin pystyi. Tavaroiden kyydissä pysyminen varmistettiin autossa kiinteästi olleella narulla, jonka toinen pää lukittiin takalasin pyyhkimen varteen.

Kuva: Jouko Haapsaari

Sadekausi kuluttaa kovasti paikallista tiestöä. Vanha, murtunut päällyste muodostaa kaikkein jyrkimmät kuopat. Pelkkä hiekkatie keinuttaa autoa lempeämmin.

Kuva: Miika Kopperoinen

Kuva: Miika Kopperoinen

Us­ko­vais­ten ta­paa­mi­nen pal­kit­si mat­kan käy­tän­nöl­li­set vai­vat. Vas­taa­not­to oli sy­dä­mel­li­nen, ja kuu­li­jat eli­vät saar­na­tun sa­nan mu­ka­na. Pi­dim­me mat­kam­me ai­ka­na 25 py­hä­kou­lua, saar­naa tai alus­tus­ta kah­des­sa­tois­ta eri seu­ra­ti­lai­suu­des­sa, joi­hin oli ko­koon­tu­nut yh­teen­sä run­saat 800 kuu­li­jaa. Näi­den li­säk­si kä­vim­me pu­heen­vuo­ro­jen jäl­keen mo­nia rie­mas­tut­ta­via kes­kus­te­lu­ja, jois­sa yh­tei­nen us­kon ja opin kä­si­tyk­sem­me kävi sel­ke­äs­ti il­mi. Ju­ma­lan Hen­ki opet­taa yh­del­lä ja sa­mal­la ta­val­la, vaik­ka eli­no­lo­suh­teem­me ovat ko­vin eri­lai­set.

Ku­via eri­lai­sis­ta pai­kois­ta, jois­sa pi­dim­me seu­ro­ja:

Kuva: Arto Tölli

Kuva: Miika Kopperoinen

Kuva: Miika Kopperoinen

Kuva: Miika Kopperoinen

Kuva: Miika Kopperoinen

Kuva: Miika Kopperoinen

Kuva: Arto Tölli

Kuva: Miika Kopperoinen

Koim­me vel­jien kans­sa, et­tä mat­kam­me oli lä­he­tys­mat­kan li­säk­si "pai­kal­lis­ten lä­he­tys­työn­te­ki­jöi­den vir­kis­tys- ja kou­lu­tus­ti­lai­suus". Se työ, jon­ka Ju­ma­la ava­si ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na, on osoit­tau­tu­nut to­del­li­sek­si hel­mek­si: Af­ri­kas­sa ja eh­kä muis­sa­kin pai­kois­sa pi­de­tään vii­koit­tain What­sapp-seu­ro­ja, joi­ta SRK vä­lit­tää pai­kal­li­sil­le yh­teys­hen­ki­löil­le. He me­ne­vät äly­pu­he­lin ja mah­dol­li­ses­ti Blu­e­tooth-kai­u­tin mu­ka­naan ky­liin, jois­sa eng­lan­nik­si pi­det­ty ja SRK:n kaut­ta lä­he­tet­ty saar­na kuun­nel­laan ja tar­peen mu­kaan kään­ne­tään pai­kal­li­sil­le hei­mo­kie­lil­le.

Seuravieraina olleet lapset ja nuoret hakivat mielellään keskusteluyhteyttä lähetysmiesten kanssa. Tässä he juttelevat Arto Töllin kanssa. Yhteinen usko ja henki yhdistivät ulkonaisista eroista huolimatta.

Kuva: Miika Kopperoinen

What­sapp-seu­ro­jen siu­naus on kan­ta­nut kau­nis­ta he­del­mää: lu­kui­sat ih­mi­set ovat saa­neet kuul­la niis­sä Ju­ma­lan ar­mah­ta­van evan­ke­liu­min en­sim­mäis­tä ker­taa. SRK:n aloit­ta­ma ul­ko­lä­he­tys­työn kie­li­kou­lu­tus on puh­jen­nut kuk­kaan kol­men vuo­si­kym­me­nen työn jäl­keen. Ju­ma­la tie­si sen, mitä me em­me tien­neet. Kun työ­tä aloi­tel­tiin, ei meil­lä ol­lut aa­vis­tus­ta­kaan Af­ri­kan lä­he­tys­työs­tä. En­sim­mäi­set eng­lan­nin­kie­li­set ul­ko­lä­he­tys­seu­rat pi­det­tiin Lon­toos­sa 90-lu­vun alus­sa. Siel­lä Ju­ma­la kou­lut­ti tu­le­via Af­ri­kan lä­he­tys­mie­hiä. SRK kut­sui kie­liä tai­ta­via pu­hu­jia ja tulk­ke­ja kie­li­kou­lu­tuk­seen. Eng­lan­nin ryh­mä oli suu­ri. Nyt nau­tim­me työn tu­lok­sis­ta, kun meil­lä on pal­jon pu­hu­jia, jot­ka voi­vat pi­tää saar­nan eng­lan­nik­si.

Af­ri­kan lä­he­tys­työ al­koi run­saat kak­si vuo­si­kym­men­tä sit­ten. En­sim­mäi­sen mat­kan teki LLC To­goon. To­gon yh­teys­hen­ki­lö oli saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon ol­les­saan Ruot­sis­sa. Muu­ta­man kuu­kau­den pääs­tä SRK jär­jes­ti en­sim­mäi­sen lä­he­tys­mat­kan Ke­ni­aan. Näin Ju­ma­la yh­dis­ti kaik­ki kes­kei­set toi­mi­jat LLC:n, SFC:n ja SRK:n yh­tei­seen työ­rin­ta­maan jo alus­ta al­ka­en.

Yh­tei­nen lä­he­tys­työ on ke­hit­ty­nyt, ja men­nei­den vuo­sien ai­ka­na on muo­dos­tet­tu yh­tei­nen lä­he­tys­työn toi­mie­lin MW3 (Mis­si­on Work 3), joka suun­nit­te­lee ja to­teut­taa lä­he­tys­mat­kat yh­tei­ses­ti. Tä­män het­ken eräs työn koh­de on sel­lai­sen net­ti­si­vus­ton to­teut­ta­mi­nen, joka kut­suu an­teek­si­an­ta­vaa Ju­ma­laa et­si­vää ih­mis­tä. Toi­vom­me, et­tä rau­ha­ton ja syn­neil­tään vai­vat­tu ih­mi­nen opas­tui­si näi­den si­vu­jen kaut­ta kuu­le­maan ar­mol­lis­ta Ju­ma­laa ja sai­si rau­han ja tai­vas­toi­von.

Kuva: Arto Tölli