Jä­mi­jär­ven su­vi­seu­rois­sa vuon­na 1991 sain pyyn­nön tul­ka­ta seu­ra­pu­heen Ve­nä­jäl­tä en­sim­mäis­tä ker­taa Suo­meen su­vi­seu­roi­hin tul­leil­le seu­ra­vie­rail­le. Kun as­tuin tulk­kaus­kop­piin, tun­tui, et­tä kaik­ki ve­nä­jän sa­nat ovat ka­dok­sis­sa, ja sil­mä­ni kos­tui­vat epä­toi­voi­sel­ta tun­tu­vas­sa ti­lan­tees­sa. Ohit­se kul­ki jo edes­men­nyt pu­hu­ja­ve­li loh­dut­ta­en: ”Pau­la, älä it­ke, Ju­ma­la aut­taa.” Nämä sa­nat ovat piir­ty­neet mie­lee­ni ja muis­tut­ta­neet mi­nua tulk­kaus­teh­tä­vään val­mis­tau­tu­es­sa­ni. Ru­koil­len saan pyy­tää Ju­ma­lal­ta, et­tä mie­lee­ni muis­tui­si oi­kei­ta sa­no­ja tul­kat­ta­vak­si, joil­la vä­lit­tyi­si kuu­li­joil­le vä­li­tet­tä­väk­si tar­koi­tet­tu evan­ke­liu­min sa­no­ma.

Vie­ras­kie­li­sen us­kon­nol­li­sen sa­nas­ton opet­te­lu tun­tuu usein haas­teel­li­sel­ta. Vaik­ka luen ja kuun­te­len ve­nä­jän­kie­lis­tä raa­mat­tua, ker­taan koot­tu­ja sa­nas­to­ja ja ve­nä­jäk­si kään­net­ty­jä kris­til­li­syy­tem­me kir­joi­tuk­sia, sil­ti koen riit­tä­mät­tö­myyt­tä, to­sin myös opis­ke­lun ilo­a­kin. Raa­ma­tul­li­sia teks­te­jä lu­kies­sa huo­maa kie­len rik­kau­den ja sa­nas­ton mo­ni­se­lit­tei­syy­den. Ve­nä­jän­kie­lis­tä Raa­mat­tua lu­kies­sa jot­kut suo­men­kie­lel­le kään­ne­tyt raa­ma­tun­teks­tit avau­tu­vat sel­ke­äm­min. Tämä lä­he­tys­työn al­ku­vai­heis­ta al­ka­nut opis­ke­lu on ol­lut pal­kit­se­vaa ja omaa us­koa vah­vis­ta­vaa. Suu­re­na apu­na ovat us­ko­vai­set, syn­ty­pe­räi­set ve­nä­läi­set, jois­ta moni osaa myös suo­men kiel­tä.

Tulk­kaus­ti­lan­teet ovat ai­na eri­lai­sia. Ve­nä­jän syys­seu­roi­hin ko­koon­tuu run­saas­ti seu­ra­vä­keä laa­jal­ta alu­eel­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­tä Ve­nä­jäl­tä ja myös Suo­mes­ta. Näis­sä koh­taa­mi­sis­sa tul­kit voi­vat ol­la apu­na kuu­lu­mis­ten vaih­ta­mi­ses­sa. Pit­kien­kin mat­ko­jen pääs­tä tul­lei­den ja har­voin ta­paa­vien us­ko­nys­tä­vien iloi­set ter­veh­dyk­set ”Smi­rom Boga” (Ju­ma­lan ter­ve) ovat kos­ket­ta­via. Tul­ka­tut alus­tuk­set ja nii­den poh­jal­ta käy­dyt vilk­kaat kes­kus­te­lut on ko­et­tu an­toi­sik­si ja ra­ken­ta­vik­si.

Lä­he­tys­mat­koil­la pi­de­tyt ju­ma­lan­pal­ve­luk­set kir­kois­sa ovat koon­neet eni­ten pai­kal­li­sia kuu­li­joi­ta ja vas­taa­not­to on ol­lut enim­mäk­seen myön­teis­tä. Niis­sä saar­na­pu­heen tulk­kauk­sen jäl­keen moni on saa­nut mah­dol­li­suu­den ky­sel­lä li­sää us­ko­mi­sen asi­ois­ta. Ko­ti­seu­rois­sa tai van­hain­ko­deis­sa kuu­li­joi­den jou­kos­sa voi ol­la jo­ku­nen van­hus, joka on har­taas­ti odot­ta­nut seu­ro­ja. Usein seu­rois­sa lau­lam­me yh­des­sä ve­nä­jäk­si ja suo­mek­si ve­nä­läi­sil­le rak­kaik­si tul­leet lau­lut ”Kir­kas­ta oi Kris­tus meil­le, ris­tin uh­ri Gol­ga­tan” ja ”Her­ra Jee­sus ve­rel­län­sä, mak­soi syn­ti­vel­ka­ni”. Hy­väs­tel­les­sä mo­nes­ti kuu­luu toi­ve: ”äl­kää unoh­ta­ko mei­tä, tul­kaa uu­del­leen."

Su­vi­seu­rois­sa ja seu­ro­jen net­ti­tulk­kauk­sis­sa tulk­ki ko­et­taa tul­ka­ta pu­hu­jan pu­heen, joka sol­juu kuu­lok­keis­ta hy­vin­kin no­pe­as­ti. Vä­ki­sin­kin tu­lee sii­nä ti­lan­tees­sa tau­ko­ja, ai­na­kin mi­nul­la, kun yrit­tää muo­dos­taa ko­ko­nai­sia, ym­mär­ret­tä­viä lau­sei­ta ve­nä­jäk­si. Lä­he­tys­mat­koil­la tulk­kaus­ti­lan­ne on vuo­ro­pu­he­lua. Kun on saa­nut kes­kus­tel­la pu­hu­jan kans­sa vaik­ka­pa vain het­ki­sen en­nen seu­ro­ja, voi ko­kea löy­tä­neen­sä mo­lem­pia as­kar­rut­ta­vaan ti­lan­tee­seen ”yh­tei­sen sä­ve­len”. Jos on ai­kaa lu­kea seu­ra­pu­heen ai­hee­na ole­va raa­ma­tun­teks­ti en­nen tulk­kaus­ta, ti­lan­ne on tul­kil­le sel­ke­äm­pi.

Seu­ra­pu­heen ai­ka­na on kes­ki­tyt­tä­vä kuun­te­le­mi­seen ja yri­tet­tä­vä kään­tää pu­het­ta kuu­li­jal­le ym­mär­ret­tä­väk­si. Mitä sit­ten, jos en muis­ta ko­ko­naan pu­hu­jan mo­ni­vi­vah­teis­ta suo­men kie­len lau­sah­dus­ta tai en osaa kään­tää ”kaa­naan kie­len” il­mai­su­ja? Ym­mär­rän­kö ai­na aja­tus­ta suo­mek­si­kaan? Omin sa­noin sii­nä ti­lan­tees­sa yri­tän tul­ka­ta aja­tuk­sen mah­dol­li­sim­man ym­mär­ret­tä­väk­si, ta­voit­tee­na ol­la muut­ta­mat­ta pu­heen aja­tus­ta. Mie­lee­ni muis­tuu ko­ti­seu­rat, jos­sa kuu­li­jat eläy­tyi­vät ja ai­van kuin imi­vät it­sel­leen jo­kai­sen kuu­le­man­sa seu­ra­pu­heen sa­nan. Sii­nä ti­lan­tees­sa seu­ra­pu­he on vuo­ro­pu­he­lua myös kuu­li­joi­den kans­sa. He voi­vat aut­taa mi­nua ha­puil­les­sa­ni oi­ke­aa sa­naa ja tois­taa raa­ma­tun­ver­tauk­sen tai -ja­keen. Ker­ran eräs syn­ty­pe­räi­nen kuu­li­ja täs­men­si pu­heen ai­ka­na lam­mas­huo­ne-sa­nal­le oi­ke­an ve­nä­jän­kie­li­sen il­mauk­sen. Ai­hees­ta keh­key­tyi­kin an­toi­sa kes­kus­te­lu. Koin tuol­loin, et­tä kes­ki­näi­sen rak­kau­den il­ma­pii­ris­sä ei tar­vit­se­kaan tur­haan jän­nit­tää, saa ym­mär­tää va­pau­den ky­syä tai sel­ven­tää. Tär­kein­tä on, et­tä muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana tu­lee oi­kein se­li­te­tyk­si.

Lä­he­tys­mat­kal­la tulk­ki on pal­ve­le­mas­sa koko mat­kan ajan myös kes­kus­te­luis­sa ja jär­jes­te­lyis­sä. Seu­ra­pai­kois­sa kir­kois­sa, ko­deis­sa, van­hain­ko­deis­sa ja hoi­to­lai­tok­sis­sa moni seu­ra­vie­ras ha­lu­aa ker­toa elä­män­ta­ri­naan­sa. Kun suu­rin osa seu­ra­vie­rais­ta on nai­sia, hei­dän on jos­kus hel­pom­pi ker­toa tun­te­muk­sis­taan ja ko­ke­muk­sis­taan nais­tul­kil­le. Mat­koil­la olen saa­nut tu­tus­tua eri kult­tuu­rien elä­män­ta­poi­hin sekä suur­kau­pun­geis­sa et­tä pie­nis­sä ky­lis­sä, kä­vel­lä Ura­lin vuo­ris­tos­sa­kin. Seu­rus­te­lun lo­mas­sa tul­kin teh­tä­vä­nä on hoi­taa myös seu­ra­jär­jes­tä­jil­le mak­set­ta­vat ku­lu­kor­vauk­set. Hy­väs­te­lyn to­hi­nas­sa se hel­pos­ti mei­naa unoh­tua. On­nek­si se­kin on muis­tu­nut mie­leen, jos­kus vas­ta park­ki­pai­kal­la au­toon nous­tes­sa ja hoi­tu­nut ki­pai­se­mal­la ta­kai­sin ta­lon­vä­en pa­keil­le.

Use­an päi­vän pi­tui­sel­la seu­ra­mat­kal­la mat­kus­ta­mi­seen ku­luu pal­jon ai­kaa ja ai­ka­tau­luis­ta on yri­tet­tä­vä huo­leh­tia. Vii­meis­tään ko­ti­mat­kal­la huo­maan iloi­ta ja ih­me­tel­lä, kuin­ka Ju­ma­la kut­suu ih­mi­siä hy­vin­kin eri­lai­sis­ta olo­suh­teis­ta val­ta­kun­taan­sa ja on an­ta­nut mo­nel­le us­ko­mi­sen lah­jan. Lä­he­tys­seu­rois­sa heil­le vä­li­te­tään elä­vää evan­ke­liu­mia vir­voi­tuk­sek­si ja roh­kai­suk­si mat­kal­leen.

Pau­la Kont­ti­nen