Kah­des­ta si­sään­tu­lo­au­las­ta tul­vii. Ai­kuis­ten ih­mis­ten mu­ka­na tu­lee kaik­kea sel­lais­ta, mitä ai­kuis­ten ih­mis­ten elä­mäs­sä on.

Joku on miet­ti­nyt, mitä jär­keä on läh­teä käyt­tä­mään ko­ko­nai­nen vii­kon­lop­pu opis­tol­la. Joku on saa­nut teh­dä har­ti­a­voi­min töi­tä, et­tä läh­tö las­ten­hoi­toi­neen on saa­tu jär­jes­ty­mään. Joku on odot­ta­nut pit­kään pää­se­vän­sä tut­tuun opis­to­ko­tiin hen­gäh­tä­mään. On nii­tä­kin, jot­ka ei­vät ole pääs­seet tu­le­maan.

Mal­ja­kois­sa on kuk­kia.

Pa­pe­rei­hin täy­tyy kir­joit­taa nimi, am­mat­ti ja muu­ta sel­lais­ta, mitä val­tio ha­lu­aa tie­tää kurs­sit­tau­tu­vis­ta kan­sa­lai­sis­taan. Minä saan avai­met, mi­nul­le näy­te­tään luok­ka ja tar­peel­li­set kir­jau­tu­mis­tun­nuk­set. Keit­ti­ös­sä tuok­suu ai­na tä­hän ai­kaan.

Tek­no­lo­gi­a­luo­kas­sa ava­taan ko­neet.

Ei pu­hu­ta epä­mu­ka­vuu­sa­lu­ees­ta. Pe­lois­ta pu­hu­taan, eri­lai­sis­ta mai­se­mis­ta, ja sii­tä, et­tei op­pi­mi­nen ai­na ole ki­vaa ja help­poa. Pu­hu­taan asen­tees­ta, roh­keu­des­ta, ko­kei­le­mi­ses­ta ja sin­nik­kyy­des­tä.

Sor­met roh­kais­tu­vat vä­hi­tel­len hou­kut­te­le­maan näy­töil­le uu­den­lai­sia asi­oi­ta. Kurs­si­lai­set op­pi­vat neu­vo­maan toi­si­aan. Kan­sio saa­daan ja­et­tua, ja sin­ne al­kaa syn­tyä yh­teis­tä ym­mär­rys­tä.

Yk­si tie­to­tek­niik­ka­kurs­si­lai­sis­ta­ni on päät­tä­nyt op­pia blog­gaa­maan. Hän on lu­ke­nut sa­ta­vuo­ti­aas­ta ruot­sa­lais­nai­ses­ta, jol­la on ne­tis­sä 20 000 tyk­kää­jää. Päät­tä­väi­sel­lä har­joit­te­lul­la oman blo­gin poh­ja saa­daan syn­ty­mään, ja en­sim­mäi­nen pos­taus tu­lee val­miik­si kurs­sin ai­ka­na.

Jos elin­vuo­sia suo­daan, tuo­reel­la blog­ga­ril­la on 100-vuo­ti­aa­na rei­lun pa­rin­kym­me­nen vuo­den ver­ran kir­joit­ta­ja­ko­ke­mus­ta.

Avi­o­lii­ton vuo­si­huol­toon tul­leet kurs­si­lai­set ovat tul­leet ai­van toi­sen­lais­ten ky­sy­mys­ten ää­rel­le. He kul­ke­vat tär­keil­lä tut­ki­mus­ret­kil­lä ku­kin omis­sa ja kump­pa­nin­sa ko­ke­mus­mai­se­mis­sa.

Ja opis­ton ope­tus­keit­tiö on täyn­nä ruu­an­lait­toon in­to­hi­moi­sen kun­ni­an­hi­moi­ses­ti suh­tau­tu­via van­hem­pia mie­hiä – syn­tyy ker­mais­ta ku­ha­fi­let­tä, sie­ni­mu­hen­nos­ta, jo­tain po­ros­ta ja jo­tain muu­ta por­saan pos­ki­fi­leis­tä.

Sa­na­leik­ki­kurs­si­lai­set kään­te­le­vät sa­no­ja. Ka­ma­ri­kuo­ro­lai­set hi­o­vat jouk­ko­aan yh­teen­soi­vak­si. Yh­tei­sis­sä ko­koon­tu­mi­sis­sa eri kurs­sien tun­nel­mat aset­tu­vat vie­rek­käin ja tu­ke­vat toi­si­aan. On opit­tu asen­tei­ta, tai­to­ja ja kat­so­mis­kul­mia.

Eri­tyis­tä tu­kea tar­vit­se­vien nuor­ten jouk­ko tai­taa opet­taa enem­män kuin ku­kaan opet­ta­jis­ta. He tuup­pi­vat mui­ta kurs­si­lai­sia pait­si koh­ti olen­nai­sin­ta, myös koh­ti Sit­ran Uu­si kou­lu­tus -foo­ru­min lop­pus­lo­ga­nia, jos­ta toi­vo­taan Suo­mel­le uut­ta mot­toa: “Teh­dään Suo­mes­ta maa, jos­sa kaik­ki ra­kas­ta­vat op­pi­mis­ta!”