On help­po ra­kas­taa sa­nan­va­paut­ta sil­loin, kun se kos­kee sitä, saa­ko it­se sa­noa. Mi­nus­ta se on sil­ti jo­ten­kin vai­kea asia. Pak­kas­päi­vä­nä, mil­joo­nien mui­den kans­sa yh­tä ai­kaa, mi­nua mel­kein puis­tat­taa, kun ajat­te­len mi­ten isos­ta asi­as­ta on kyse.

Siel­lä mis­sä sa­nan­va­paus kos­kee kaik­kia, kai­ken­lai­sia kan­to­ja saa ol­la ja esit­tää. Kun­kin maan lain­sää­dän­tö sää­te­lee, mil­lä ta­val­la kan­to­jen esit­tä­mi­nen ky­sei­sen val­ti­on ra­jo­jen si­säl­lä saa ta­pah­tua. Suo­mes­sa toi­sen py­hää ei saa lou­ka­ta.

Vii­me syk­sy­nä mi­nul­ta pyy­det­tiin nu­peen, nuor­ten per­jan­tai­hin, tuo­ki­o­ta ai­hees­ta van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ja me­dia. Elä­väs­ti muis­tuu mie­leen se il­mi­ö­mäi­nen iso­nen, joka de­mo­näy­tel­mäs­sä mat­ki au­to­ra­di­o­ta. Ku­vat­tiin sa­tun­nais­ta nuo­ri­so­po­ruk­kaa, joka oli mat­kal­la jos­ta­kin jon­ne­kin. Au­tos­sa ka­na­vat vaih­tui­vat vil­lis­ti, pom­pat­tiin po­pis­ta rok­kiin ja sit­ten, yh­täk­kiä, kes­kel­le voi­mal­lis­ta saar­na­pu­het­ta. Su­vi­seu­ra­ka­na­van to­tu­tus­ta poi­ken­nut meno häm­men­si. Sit­ten joku hok­sa­si, et­tä luok­ka­ka­ve­ri oli ol­lut me­nos­sa su­vi­seu­roi­hin, tuon täy­tyi ol­la siel­tä.

Toi­ses­sa näy­tel­mäs­sä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set nuo­ret, us­ko­vai­set, tör­mä­si­vät kes­ken ky­läi­lyn vie­raan­tun­tui­seen omaa he­rä­tys­lii­ket­tä kos­ke­vaan uu­ti­soin­tiin. Ku­kin re­a­goi oman ko­ke­mus­pii­rin­sä ja tem­pe­ra­ment­tin­sa pe­rus­teel­la, ja se ai­heut­ti po­ru­kas­sa kit­kaa. Piti keit­tää so­pu­kah­vit ja jat­kaa sit­ten jut­tua.

Oli help­po tart­tua me­dia-ai­hee­seen ko­ke­mus­poh­jai­ses­ti. Ky­syin apua raa­ma­tul­li­suu­teen ja sain­kin: Raa­ma­tus­sa al­ku­seu­ra­kun­nan jä­se­net sai­vat teh­tä­väk­seen vie­dä vies­tiä Jee­suk­ses­ta kai­kel­le kan­sal­le. Sama lä­he­tys­teh­tä­vä jat­kuu sa­nan­va­pau­den suo­jis­sa yhä mo­nen­lai­sem­mil­la ta­voil­la.

Val­ti­ol­li­sen sa­nan­va­pau­den juu­ret ei­vät ole Suo­mes­sa ko­vin pit­kät. Täl­lä het­kel­lä meil­lä on tääl­lä pe­ri­aat­teil­taan riip­pu­ma­ton ja si­tou­tu­ma­ton val­ti­on me­dia, Yleis­ra­dio. Sen li­säk­si on pal­jon avoi­mes­ti jon­kin tie­tyn ar­vo­poh­jan pe­rus­tal­ta vies­ti­viä, tä­mä­kin pos­taus osa­na yh­tä sel­lais­ta.

Jos­kus ajat­te­len Yleis­ra­di­on toi­mit­ta­jia myö­tä­tun­nol­la. On sii­nä te­ke­mis­tä, et­tä pal­ve­li­si jo­kais­ta kan­sa­lais­ta ja an­tai­si kai­kil­le ää­nen. Ja sit­ten kun on vie­lä kai­ken kan­san me­dia, tämä net­ti.

Tuo edel­li­nen tuli kyl­lä vä­hän mie­len­sä­pa­hoit­ta­jan ää­nel­lä, ei se mi­tään, moni var­maan tun­tee tyy­pin. Mi­nus­ta se on hel­lyt­tä­vä hah­mo, kun sii­nä on niin pal­jon tut­tu(j)a. Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja ham­mas­te­lee kaik­kea ko­ke­maan­sa uh­ri­mie­lel­lä, sii­tä ei lie­ne ta­voit­teek­si. Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­to val­voo Suo­mes­sa me­di­an toi­min­taa. Sin­ne voi ot­taa yh­teyt­tä, jos jo­kin uu­ti­nen tai muu me­di­ae­si­tys on yk­si­löä tai kan­san­ryh­mää louk­kaa­vaa.

Löy­sin ne­tis­tä Ei vi­ha­pu­heel­le -ni­mi­sen liik­keen. Lii­ke ha­lu­aa tuo­da jul­ki, et­tä Suo­mes­sa­kin kuka ta­han­sa voi koh­da­ta vi­ha­pu­het­ta, ja sik­si ta­voit­tee­na on ”edis­tää sa­nan­va­paut­ta ja yh­den­ver­tai­suut­ta ver­kos­sa ja sen ul­ko­puo­lel­la”. Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­tol­le on ai­toa tar­vet­ta.

Vä­hin­tään yh­tä pal­jon kuin Ylel­lä ja muis­sa si­tou­tu­mat­to­mis­sa me­di­a­ta­lois­sa, tasa-ar­voi­sen sa­nan­va­pau­den kans­sa on te­ke­mis­tä mo­nes­sa isos­sa per­hees­sä ja mik­sei ka­ve­reit­ten­kin kes­kel­lä. On pal­jon hel­pom­pi ot­taa oma sa­nan­va­paus käyt­töön kuin an­taa se kai­kil­le muil­le­kin, kuun­nel­la. Se on ai­na­kin oma kes­to­läk­sy­ni.