ei ole jär­ke­vää, kuu­luu teh­dä toi­sel­la ta­val­la, en us­kal­la, lii­an pit­kä kou­lu­tus, lii­an iso ris­ki, mitä toi­set ajat­te­le­vat, mul­la on asun­to­lai­na, lap­set vas­tus­ta­vat, edel­li­nen­kään su­ku­pol­vi ei, jou­ta­van­päi­väis­tä hö­pö­tys­tä, ei ole vaih­to­eh­to­ja

– Se on kyl­lä eten­kin tuo­rees­sa tam­mi­kuus­sa ikä­vän ikä­vä lau­se. Ei ole vaih­to­eh­to­ja. Ei­kö ole?

– Niin, kun kui­ten­kin ai­na on ole­mas­sa jon­kin­lai­nen vaih­to­eh­to, vaik­ka ei ai­na sel­lais­ta, jon­ka ha­lu­ai­si tai ai­koi­si kos­kaan va­li­ta.

– Ja va­lit­se­mat­ta jät­tä­mi­nen­kin on vaih­to­eh­to.

– Niin, ja jo­kai­sel­la va­lin­nal­la on jo­kin hin­ta...

– Tot­ta, en oi­kein tie­dä muu­ta kuin et­tä uril­le ku­lu­nut­ta reit­tiä jur­nut­ta­van tai tur­haan es­te­le­vän na­vi­gaat­to­rin voi ai­na­kin pääs­tä sam­mut­taa.

– Niin­pä. Tie­sit­kö, et­tä Joo­se on vaih­ta­mas­sa alaa tyk­kä­nään? Läh­ti opis­ke­le­maan ter­vey­den­hoi­ta­jak­si.

– Aa, en tien­nyt, ihan uu­sia puo­lia, mo­ni­puo­li­nen otus.

– Niin­pä, viu­lis­ti tu­tus­tuu sirk­ke­liin, äi­ti al­kaa ark­ki­teh­dik­si ja teh­taan­joh­ta­jas­ta voi tul­la flo­ris­ti.

– Vau, yl­peä sii­tä!

– Vaik­ka kaik­kien ei edes tar­vit­se läh­teä ko­vin kau­as en­ti­sis­tä raa­meis­ta, ja sil­ti voi löy­tää jo­tain ihan uut­ta.

– Ei­pä niin, ei ai­na, jos­kus on ihan hyvä just niis­sä raa­meis­sa, jot­ka on.

– Sii­tä kai vaan on kyse, et­tä mo­nes­ti ai­em­min ai­o­tun ul­ko­puo­lel­ta avau­tuu en­nen­nä­ke­mät­tö­miä.

– Ja jos­kus uu­si ulot­tu­vuus tu­lee vä­hän va­hin­gos­sa, sä­kin mei­na­sit kiel­täy­tyä täs­tä blo­gi­hom­mas­ta.

– Niin­pä, ja mi­ten an­toi­saa tämä on ol­lut.

– Niin­pä.

– Jul­ki­nen kir­joit­ta­mi­nen on jän­nä laji. Sitä teh­dään yk­sin, mut­ta sii­nä on jo­ta­kin hui­kai­se­van yh­tei­söl­lis­tä.

– Niin, ja par­haim­mil­laan ne yk­sin teh­dyt teks­tit toi­mii koh­taa­mi­sen alus­toi­na tai sa­noit­taa jo­ta­kin vai­ke­as­ti sa­noi­tet­ta­vaa.

– Mut­ta teks­ti voi ol­la sil­ta vain sil­loin, jos sil­lä on kir­joit­ta­jan li­säk­si lu­ki­ja, joka ha­lu­aa kä­vel­lä just sil­lä sil­lal­la.

– Ja sit­ten vie­lä nois­ta vaih­to­eh­dois­ta – mo­nes­ti luu­lee, et­tä pi­tää teh­dä jol­la­kin tie­tyl­lä ta­val­la. Esi­mer­kik­si reis­sua voi ai­van hy­vin jat­kaa vii­kon­lo­pun yli, jos mi­kään ei oi­ke­as­ti es­tä.

Aloi­tin täs­sä vuo­den­vaih­tees­sa uu­den­lai­sen teks­ti­haas­teen. Mi­nus­ta tun­tuu tär­ke­äl­tä ja jo­ten­kin re­hel­li­sel­tä, et­tä sa­mat ih­mi­set tuot­ta­vat si­säl­tö­jä eri­lai­sil­la foo­ru­meil­la – surf­fai­le­vat­han sa­mat lu­ki­jat­kin mo­nen­lai­sil­la si­vus­toil­la.

Kir­joi­tan it­se täs­tä läh­tien myös Kes­ki­suo­ma­lai­sen Stoo­ri-foo­ru­mis­sa Koh­ta-blo­gis­sa. Toi­von myös niis­tä teks­teis­tä lu­ki­joi­den – läm­pi­män kan­nus­ta­van kriit­ti­siä – kom­ment­te­ja ja pa­laut­tei­ta. Ol­laan so­pi­van roh­kei­ta, tar­tu­taan uu­teen!