Ris­tin ri­kol­li­sel­ta pyy­hit­tiin vii­me het­kel­lä kaik­ki syn­nit pois. Ne an­net­tiin an­teek­si. Sen ajan oi­keus­lai­tok­sen ran­gais­tus, ris­tin­kuo­le­ma, lai­tet­tiin kui­ten­kin ai­o­tus­ti täy­tän­töön.

Sil­loin kun syn­ti on myös ri­kos, an­teek­si­pyy­tä­mi­sen ohel­la tar­vi­taan lais­sa ri­kok­sek­si mää­rä­tyn teon so­vi­tus oi­keu­den edes­sä. On kur­jaa­kin kur­jem­paa, et­tei oi­keus­lai­tos ai­na ta­kaa oi­keu­den to­teu­tu­mis­ta. Syy­tön saat­taa ol­la van­git­tu­na, ja ras­kaa­seen ri­kok­seen syyl­lis­ty­nyt naut­tia va­paut­ta.

”Kun tu­lee pu­hua, niin an­na mie­lee­ni malt­tia, tai­toa ja rak­kaut­ta­si.” Voi­daan tar­vi­ta muu­ta­kin.

Evan­ke­liu­mi on ih­meel­li­nen, kor­jaa­va ja koos­sa­pi­tä­vä voi­ma. Pa­him­mil­laan sen ni­mis­sä käy­te­tään ih­mi­sen val­taa, ja se sa­tut­taa ja rik­koo sy­väs­ti.

Mon­ta vuot­ta sit­ten su­vi­seu­rois­sa pu­hut­tiin vi­oil­la ja vir­heil­lä pei­te­tys­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Tot­ta ovat yh­tä ai­kaa sekä syn­tiin päin kal­lis­tu­vat ih­mi­set et­tä us­kon val­ta­va voi­ma.

An­teek­si an­ta­mi­nen ja saa­mi­nen va­paut­ta­vat elä­mään uut­ta iloa ja voi­maa. Luin kir­jaa, jos­sa an­teek­si-sa­naa pi­det­tiin tai­ka­sa­na­na. Kir­jan mu­kaan an­teek­si pyy­tä­mi­nen ja an­teek­si an­ta­mi­nen muut­ta­vat elä­mää rat­kai­se­vas­ti. Kir­ja oli täl­tä vuo­si­tu­han­nel­ta, ohut li­pa­re.

Ajal­li­ses­ti an­teek­si an­ta­mi­sel­la voi ol­la jopa ter­veys­vai­ku­tuk­sia. An­teek­si an­ta­mi­ses­sa ja an­teek­si saa­mi­ses­sa on­kin laa­jas­ti aja­tel­len sekä hen­ki­nen et­tä hen­gel­li­nen ulot­tu­vuus. Syn­nin ar­pien ää­res­sä voi­daan tar­vi­ta sekä hen­gel­li­siä et­tä hen­ki­siä kei­no­ja.

Ju­ma­lan aja­tus on, et­tä syn­tin­sä an­teek­si us­ko­va ih­mi­nen saa ko­kea oman­tun­non va­paut­ta ja us­ko­mi­sen iloa. Elä­vän us­kon voi­mal­la ih­mi­nen ha­lu­aa ot­taa vas­tuun te­ois­taan ja so­vit­taa ne myös maal­li­sen oi­keu­den edes­sä.