Yk­si maa­il­man kieh­to­vim­pia asi­oi­ta on mi­nus­ta ai­na ol­lut se, kuin­ka kun­kin kie­len­käyt­tä­jän sa­nat te­ke­vät nä­ky­väk­si sitä to­del­li­suut­ta, jos­sa nii­den käyt­tä­jä elää. Sa­man­kin kie­len pu­hu­jil­la on käy­tös­sään kes­ke­nään hy­vin eri­lai­set sa­no­jen va­ras­tot.

Usein tie­tyn va­ras­ton sa­no­ja käy­te­tään vain tie­tys­sä ti­lan­tees­sa. Ei mum­moil­le ta­val­li­ses­ti pu­hu­ta snä­pis­tä ei­kä pa­la­ve­reis­sa evan­ke­liu­mis­ta.

Eri kiel­ten vä­lil­lä ulot­tu­vuuk­sia on luon­nol­li­ses­ti vie­lä enem­män. Kult­tuu­ri­ses­ti lä­hel­lä toi­si­aan ole­via kie­liä on hel­pom­pi kään­tää toi­sik­seen kuin kau­em­pa­na toi­sis­taan ole­via. Suo­mi ja ruot­si ovat sa­no­jen mer­ki­tys­ten suh­teen mel­kein kuin si­sa­ruk­sia, vaik­ka kie­let ra­ken­teel­li­ses­ti ovat hy­vin­kin eri­lai­sia.

Eng­lan­nin kans­sa haas­tei­ta on jo pal­jon enem­män. Mo­nes­ti yh­tä sa­naa puo­lin ja toi­sin kään­net­tä­es­sä pi­tää käyt­tää mon­ta toi­sen kie­len sa­naa se­lit­tä­mään sama asia. Sama haas­te on Raa­ma­tun lu­ke­mi­ses­sa ja se­lit­tä­mi­ses­sä. Suo­mi on mel­koi­sen kau­ka­na niis­tä kie­lis­tä ja kult­tuu­reis­ta, joil­la Kir­jas­to on kir­joi­tet­tu.

Tut­tu­ja esi­merk­ke­jä oli­si pal­jon – jos muis­tai­sim­me. Esi­mer­kik­si suo­men rak­kaus-sana on Raa­ma­tun kie­les­sä ja­et­tu kol­meen osaan, aga­pe, fi­los ja eros. Tai tut­tu oma­tun­to-sam­ve­te-esi­merk­ki – suo­mes­sa sana on yk­si­lö- ja ruot­sis­sa yh­tei­sö­kes­kei­nen.

On jän­nit­tä­vä aja­tel­la, mil­lai­sen mää­rän vi­vah­tei­ta maa­il­mas­ta ta­voit­tai­si kai­kil­la eri kie­lil­lä yh­teen­sä.

Se­kin on kie­li-ih­mi­sel­le jän­nit­tä­vä ja hur­jan sy­väl­li­nen aja­tus, et­tä Raa­mat­tu to­si­aan al­kaa: alus­sa oli Sana. Te­o­lo­gia ja kie­li­tie­de tu­le­vat sii­nä koh­taa lä­hel­le toi­si­aan, ja sy­väl­lä ol­les­saan kul­ke­vat kau­as ar­ki­ses­ta kie­len­käy­tös­tä ja ajat­te­lus­ta.

It­se asi­as­sa mo­net tie­teet tai­ta­vat tuup­pia suun­nil­leen sa­mo­ja poh­jim­mil­taan avoi­mek­si jää­viä ky­sy­myk­siä. Joku sai­si myös se­lit­tää, mi­ten sa­naa tar­koit­ta­va krei­kan kie­len lo­gos ja lo­giik­ka liit­ty­vät toi­siin­sa.

Us­ko ja tie­de jou­tu­vat jos­kus tois­ten­sa kans­sa kil­pa­sil­le, vaik­ka ei nii­den tar­vit­si­si. Tie­de pyr­kii omil­la kei­noil­laan se­lit­tä­mään kai­ken sen, mi­hin se suin­kin yl­tää. Tie­teen mah­dol­li­suuk­siin ja ra­joit­tei­siin pe­reh­ty­mi­nen voi jopa tu­kea us­ko­mis­ta, vaik­ka en tie­det­tä us­ko­mi­sen vä­li­nee­nä us­kal­tai­si­kaan aja­tel­la ja mark­ki­noi­da.

Jos us­koo Ju­ma­lan kaik­keu­den luo­jak­si, jää in­hi­mil­li­sin kei­noin sel­vi­tet­ty sil­ti ai­na va­jaak­si ko­ko­nai­ses­ta to­del­li­suu­des­ta.

Mi­nua ovat kieh­to­neet vii­me vuo­si­na ai­vois­ta to­den­ne­tut pei­li­neu­ro­nit, jot­ka hok­saut­ta­vat ihan uut­ta ih­mis­ten­vä­li­ses­tä kom­mu­ni­koin­nis­ta ja ai­vo­jen toi­min­nas­ta. Pei­li­neu­ro­neis­sa oleel­lis­ta on ym­mär­tääk­se­ni se, et­tä sa­mas­sa ti­las­sa ole­vien ih­mis­ten ai­vot kes­kus­te­le­vat kes­ke­nään sy­vem­min kuin on ai­em­min pys­tyt­ty osoit­ta­maan.

Tun­tuu tosi tur­val­li­sel­ta jät­tää Luo­ja kie­len ja kaik­kien mui­den­kin hie­no­syis­ten ja mo­niu­lot­teis­ten kom­mu­ni­koin­ti­ta­po­jen kek­si­jäk­si. Ne ovat – kä­sit­tei­tä hi­o­van tie­teen­kin – työ­ka­lu­ja, joil­la saa ai­kaan sekä hy­vää et­tä sitä toi­sen­lais­ta, ja lä­hes­kään kaik­kea em­me saa sa­noik­si.

Kir­jai­met ta­voit­ta­vat jo­ta­kin, kun ne il­mes­ty­vät ruu­dul­le mer­ki­tyk­sel­li­sik­si jo­noik­si. Kun toi­nen ih­mi­nen lu­kee ne toi­sel­ta ruu­dul­ta, ne ta­voit­ta­vat jo­ta­kin taas, jo­ta­kin.

* * *

Kii­tos tark­kaa­vai­sel­le lu­ki­jal­le täs­men­nyk­ses­tä, kes­ke­ne­räi­set kir­jai­met! Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi se on, joka al­kaa lau­seel­la "Alus­sa oli Sana", ja tark­kaan ot­ta­en koko Raa­mat­tu al­kaa sa­noil­la "Alus­sa Ju­ma­la loi".