JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Out of the box

19.5.2015 6.17

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150519061700

Tämä on toi­ve­ai­he. – On ta­vat­to­man kau­nis­ta ja nor­maa­lia, et­tä suu­rim­mal­la osal­la ikäi­sis­tä­ni on lap­sia, riip­pu­mat­ta va­kau­muk­ses­ta. Jos­kus kui­ten­kin koh­taa ti­lan­tei­ta, jois­sa yh­täk­kiä kaik­ki muut seu­ru­een jä­se­net pu­hu­vat pul­pu­ten jäl­ki­kas­vus­taan tai jopa puo­li­sos­taan. Sil­loin ei oi­kein tie­dä, mis­tä it­se pu­hui­si.

Teh­dään muu­ta­ma kar­ri­koin­ti. Mis­tä­hän nämä ka­ve­rit koh­da­tes­saan jut­te­le­vat?

Sil­ja on 45-vuo­ti­as. Sil­ja sai uut­ta elä­mi­sen roh­keut­ta 9 vuot­ta sit­ten sai­ras­te­tus­ta syö­väs­tä tai oi­ke­am­min sii­tä toi­pu­mi­ses­ta. Tois­sa vuon­na hän juok­si tun­tu­ri­ma­ra­to­nin, vaik­kei niin ta­voit­teel­lis­ta juok­se­mis­ta niin no­pe­as­ti ras­kau­den jäl­keen suo­si­tel­tu­kaan. Hä­nel­lä on 11 las­ta. Sil­ja on ko­toi­sin Ou­lun­sa­los­ta, mut­ta uu­si ki­vi­nen koti on juu­ri ra­ken­tu­nut Kii­min­kiin. Sil­ja on kou­lu­tuk­sel­taan eko­no­mi ja seu­raa ak­tii­vi­ses­ti ta­lous­po­li­tiik­kaa nyt ko­ti­äi­ti­nä ol­les­saan. Haa­veis­sa on ha­kea edus­kun­taan en­si vaa­leis­sa.

Soi­li on 73-vuo­ti­as nai­nen, ja hän on elä­nyt koko elä­män­sä yk­sin. Soi­li on edel­leen hy­väs­sä kun­nos­sa ja har­ras­taa kir­jal­li­suut­ta ja mat­kai­lua. Eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään ovat jo pit­kään ol­leet Itä-Aa­si­an maat, ja Ne­pa­lin maan­jä­ris­tys­ka­tast­ro­fi tun­tui sik­si ras­kaal­ta. Soi­lin ys­tä­vä­per­heen koti on­nek­si sääs­tyi va­ka­vil­ta tu­hoil­ta. Soi­li on teh­nyt pit­kän työ­u­ran so­si­aa­li­a­lal­la ja toi­mi­nut esi­mies­teh­tä­vis­sä. Hä­nel­lä on vain vä­hän sa­mal­la ta­val­la us­ko­via su­ku­lai­sia. Koti on kes­ki­ko­koi­ses­sa ran­nik­ko­kau­pun­gis­sa, sa­no­taan vaik­ka Po­ris­sa.

Kal­le asuu Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Hän on käy­nyt Hel­sin­gis­sä kol­me ker­taa, kak­si ker­taa ju­nal­la ja yh­des­ti au­tol­la. Kal­le on avi­oi­tu­nut van­hal­la iäl­lä, ja hä­nen vai­mol­laan on ai­em­mas­ta lii­tos­ta vii­si ai­kuis­ta las­ta. Kal­le on kii­tol­li­nen lei­ri­kes­kuk­sis­ta ja lei­reis­tä, joil­la hän sai tu­tus­tua vai­moon­sa. Yh­tei­sek­si har­ras­tuk­sek­si on löy­ty­nyt pit­kien lenk­kien pyö­räi­ly. Pa­ris­kun­ta haa­vei­lee os­ta­van­sa vie­lä uu­det hyb­ri­dit. 66-vuo­ti­aan Kal­len mie­les­tä kaik­ki tär­keä löy­tyy lä­hel­tä, ja työ­u­ra­kin su­jui vin­haan pai­kal­li­sen met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen mo­ni­toi­mi­hom­mis­sa. Kal­les­ta ää­ne­kos­kel­le ra­ken­net­ta­va bi­o­tuo­te­teh­das on yk­si par­hai­ta uu­ti­sia pit­kään ai­kaan.

Suvi on 34-vuo­ti­as äi­ti. Hä­nen mie­hen­sä ei enää us­ko niin kuin hän ja on uu­des­taan nai­mi­sis­sa Sak­sas­sa. Su­vin ja kol­men lap­sen koti on luh­ti­ta­los­sa Uu­del­la­maal­la. Mel­kein koko ke­sät per­he asuu mö­kil­lä Poh­jan­maal­la, mis­tä Suvi on ko­toi­sin. Suvi iloit­see, et­tä on saa­nut yh­den lap­sis­ta in­nos­tu­maan rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­taan pals­ta­vil­je­lys­tä. Tiit­te­rät to­maa­tin tai­met voi is­tut­taa ulos ai­van näi­nä päi­vi­nä. Haas­tet­ta per­heen ar­keen tuo Su­vin työt­tö­myys, kun hä­net ir­ti­sa­not­tiin fir­man kol­man­sis­sa yt-ku­vi­ois­sa. Suvi on kui­ten­kin päät­tä­nyt kou­lut­tau­tua uu­del­leen ja op­pi­so­pi­mus­neu­vot­te­lut ovat jo käyn­nis­sä.

Masa on 19-vuo­ti­as tuo­re avi­o­mies Kes­ki-Suo­mes­ta. Hän har­ras­taa in­to­hi­moi­ses­ti jää­kiek­koa ja iloit­see sii­tä, et­tä vai­mo­kin on löy­tä­nyt it­sel­leen oman lät­kä­po­ru­kan. Masa on me­nos­sa ke­säl­lä ar­mei­jaan So­dan­ky­lään – paik­ka­va­lin­ta oli het­ken pää­hän­pis­to – ja vai­mo vii­meis­te­lee ke­vät­tä koh­ti vaa­te­tus­suun­nit­te­lun opin­to­jaan. Masa haa­vei­lee vaa­le­an­si­ni­ses­tä hir­si­ta­los­ta met­sän lai­das­sa. Plus­saa oli­si ran­ta­tont­ti. En­nen rak­sap­ro­jek­tia on kui­ten­kin edes­sä opis­ke­lu­pai­kan hank­ki­mi­nen lu­ki­on pääl­le. Täl­lä het­kel­lä vah­vim­pa­na vaih­to­eh­to­na on bi­o­tek­niik­ka Tam­pe­reel­la. Pää­sy­ko­keet ovat tou­ko­kuun lo­pus­sa.

Si­nun elä­män­pii­ri­si

Mi­nun elä­män­pii­ri­ni

Ei­li­sil­ta ve­nyi tä­män vuo­ro­kau­den puo­lel­le. Sa­noin ys­tä­väl­le, et­tä oli­pa hyvä, kun soi­tit juu­ri tä­nään. Juu­ri tä­nään tar­jo­tut haas­teet ku­mi­si­vat tyh­jää, mi­nun sei­nie­ni si­säl­lä ei asu toi­sia. Ys­tä­vän ta­los­sa taas asuu niin mon­ta, et­tä tyh­jää koh­taa on vai­kea löy­tää. Pu­he­li­mes­sa kur­kis­tel­tiin puo­lin ja toi­sin out of the box. Sana sa­nal­ta lau­se lau­seel­ta kes­ke­nään ko­vin eri­lai­set ki­vut al­koi­vat näyt­tää ih­mi­se­nä ole­mi­sen ki­vuil­ta. Nii­den al­ta kai­vau­tui­vat ilot, ne, jot­ka ovat ole­mas­sa koko ajan, mut­ta saat­ta­vat pii­lou­tua.

Tar­vit­sem­me toi­sem­me pei­leik­si, niin sa­noim­me. Tar­vit­sem­me sel­lai­set pei­lit, jois­ta nä­ky­vä kuva on eri­lai­nen kuin olem­me ar­jes­sa tot­tu­neet. Pu­huim­me niin­kin, et­tä eri­lais­ten elä­män­pii­rien vä­li­nen ys­tä­vyys vaa­tii tah­toa ja kun­ni­oi­tus­ta ja sitä, et­tei en­nal­ta tie­dä, mikä on toi­sel­le mil­loin­kin tär­ke­ää.

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.