Mauno Kinnunen
Hei sinä siellä, joka tsiikailet näitä kirjaimia. Jos olet yli 13-vuotias, niin äläpä lopeta lukemista tähän lauseeseen, sillä tämä juttu koskee juuri sinua! Jos jatkat sinnillä viimeiseen pisteeseen, niin voit ehkä oppia jotain sellaista, mikä tekee sinusta sankarin. Saatat nimittäin joutua elämässäsi tilanteeseen, jossa sinulta vaaditaan muutamaa konstia – ja niiden ansiosta se toinen osapuoli muistaa sinua erityisellä lämmöllä vuosikymmenten ajan!
Työssäni katselen ihmisten sisälle kuvien kautta, semmoistahan se röntgenhoitajan työ on. Normaalit luu- ja keuhkokuvat, ja ennen kaikkea viipalekuvat, näyttävät monesti tosi mielenkiintoisia juttuja. Kun leikkeet ovat vain muutaman millin paksuisia, niin kylläpä niiden kautta saa ihmetellä sisuskaluja aivan hurjan tarkasti! Olenkin nähnyt elämässäni valtavan määrän erilaisia murtumia, tulehduksia, verenvuotoja, tukoksia ja niin edelleen.
Sinä kedonkukkasenkaunis nuori, sinä terveyden perikuva, nyt on vaaranpaikka! Siis lukemisen suhteen, sillä voit kokea, ettei tämän jutun sisältö koske sinua. Nimittäin, aion kertoa aivoverenkiertohäiriöstä eli AVH:sta, joka voi aiheuttaa aivohalvauksen. Syynä häiriöön on yleensä aivoinfarkti, eli tukos suonessa, mutta myös aivoverenvuoto aiheuttaa sellaista.
Tulipa mieleen, että sattuuko äitisi olemaan jo yli nelikymppinen? Vaimoni on, ja hän sai aivoinfarktin viime syksynä, 45-vuotiaana. Ei ole huono asia, jos osaa toimia tuollaisessa tilanteessa!
Ai niin, sinä siellä saatat olla tosi nuori, jopa alle kakskymppinen. En halua kirjoittaa tätä peloittelumielessä, mutta viitisen vuotta sitten työkaverini lapsi sai aivoinfarktin teini-ikäisenä. Tuo on jo äärimmäisen harvinaista, älä siis pelkää! Nauti nuoruudesta! Toki se ei ole haitaksi, vaikka opit hyödyllisiä taitoja, joista voi olla suunnattoman iso apu elämän äkkitilanteissa.
Jatketaanpa siis ihmisen sisälle. Verisuonia on meillä joka paikassa. Ne ovat kuin puita, joiden oksat haarautuvat yhä pienemmiksi vieden ravintoa aivan sinne ohuimpiin osiin. Näin ne valtimotkin toimivat.
Sinulla, joka tätä luet, saattaa olla juuri nyt ylimääräistä massaa ison valtimon seinämässä tai sydämen eteisessä. On todennäköistä, että pystyt lukemaan tämän jutun loppuun mutta täysin varmaa se ei ole. Sekään ei ole varmaa, että pystynkön minä itse kirjoittamaan tätä loppuun – aivoinfarkti on niin salakavala!
Vielä täällä kirjoitus jatkuu! Siinä se möllykkä nyt nökottää valtimosi seinässä. Se on kuin kaislikkoon takertunut muovipussi joen rannassa – kukaan ei tiedä, mikä on se hetki, kun se siitä irtoaa virran viemäksi. Aallot sitä tuudittaa kuin veren pulssi valtimossa olevaa hyytymää. Ei ole vielä aika irrota. Ei, siinä se vielä nököttää.
Nököttää, mutta seuraavan kesän keskiviikkoaamuna se irtoaa. Kivutta, kenenkään tietämättä se irtoaa, tuo muutaman millin kokoinen löntti. Valtimoveri antaa sille mukavan vauhdin. Sykkivässä kyydissä – elämänsykkeessä – tuo itseään suurempi tuhovoima kulkee virran matkassa huonoa viestiä kantaen. Reissu ei kauaa kestä, sillä jo muutaman sekunnin kuluttua verisuonet ovat haaroittuneet yhä pienemmiksi ja pienemmiksi. On kuin olisi menossa järisyttävän suuri arpapeli, kun möllykkä lipuu virran mukana – kulkeutuuko se haarautumiskohdassa tuohon vai tähän uomaan?
Sitten se tapahtuu. Löntti on kulkeutunut niin pieneen suoneen, että matka ei enää jatku. Siihen se jumahtaa kiinni tukkien suonen osittain tai aivan kokonaan. Nyt tuo valtimo ei enää kuljeta hapekasta verta sille aivoalueelle, jota se suonittaa. Happikato alkaa samantien, samoin siitä johtuva aivosolujen kuoleminen.
Nyt tulee oireet esiin – tulee se hetki, joka kirjoitetaan ihmisen elämänkertaan isoin kirjaimin! Sinä ja minä saatamme olla paikalla tuollaisessa tilanteessa. Hetki voi tulla eteen nukkuessa, aamupalapöydässä, tietokoneella pelatessa, surffaillessa, auton ratissa, suviseurakentällä, siis ihan missä vaan.
Minkälaiseksi tuo sinulle rakas ihminen tai satunnainen ohikulkija nyt muuttuu? Sitä ei voi kukaan edeltäkäsin tietää. Se riippuu siitä, minkä kokoinen löntti on ja mihinkä suoneen se veren mukana lopulta päättyi. Voi olla, että tuo lähimmäinen alkaa yhtäkkiä kertomaan, ettei näe aivan normaalisti tai hänen silmänsä sokeutuu kerrassaan täysin. Ehkä hänen puheensa menee yhtäkkiä hiukan erilaiseksi tai sitten se menee täysin epäselväksi. Ehkä hänen kasvonsa lihakset eivät yhtäkkiä enää toimi tai koko kehon toinen puoli menee aivan veltoksi. Ehkä hänen ajatuksensa tuntuvat kumminkin kirkkailta vai menettääkö hän sittenkin tajuntansa?
Nyt tulee sinun hetkesi! Vakavasti oireilevan ja selvän epäilyn kohdalla täytyy heti soittaa hätänumeroon 112.
Epäselvässä, lievässä tilanteessa sinun täytyisi tehdä pari pikaista juttua:
– Pyydä toistamaan yksinkertainen lause. Oliko puhe normaalia?
– Pyydä hymyilemään. Jääkö hymy toispuoleiseksi?
– Pyydä nostamaan käsiä. Nousiko normaalisti?
Jos vastasit johonkin kysymykseen ei, soita välittömästi 112. Terveydenhuollon henkilökunta tunnistaa tilanteen aivoverenkiertohäiriöksi ja aloittaa kiireelliset tutkimukset niin ambulanssissa kuin sairaalassakin.
Sinä saatoit juuri pelastaa lähimmäisesi vuodepotilaan kohtalosta työkuntoiseksi, jopa vainajasta eläväksi! Nimittäin oireet kehittyvät huippuunsa yleensä muutamissa minuuteissa ja on tosi tärkeää, että apu on jo paikalla tai ainakin matkalla sinne, jos vaivat alkavat kovin isoiksi. Toinen syy ripeään toimintaan on se, että osa aivoinfarkteista pystytään liuottaa sairaalassa, kun aivot on ensin kuvattu. Liuotus täytyy toteuttaa mahdollisimman nopeasti oireiden huomaaminen jälkeen – mitä enempi viivettä, sen huonompi juttu.
Ensihoito tukitoimineen toimii nykyään erittäin liukkaasti. Suurimmat viiveet aivotapahtumien hoidossa tapahtuukin sairaalan ulkopuolella, kun ei tehdä testejä ja ei uskalleta soittaa 112:seen. Mietipä, jos tilanteen tullessa sinä toimisit fiksusti? Mikä on se tunne, kun puhumattomaksi mennyt kohtalonoma soittaa muutaman päivän päästä ja sanoo sinua elämänsä pelastajaksi!
Olen nähnyt työssäni satoja aivoverenkiertohäiriön saaneita. On ollut pitkään mielessä, että olisipa hyvä, jos joku lääkäri tai ensihoidon työntekijä tekisi asiasta jutun Päivämieheen. Nyt kun minut pyydettiin blogeja rustaamaan ja kun nuorehko vaimonikin on joutunut tuon taudin kohteeksi, päätin kirjoittaa asiasta jonkun sanan.
Hyytymän kulkeminen verisuonessa on kuin suuri arpapeli. Ajattelen kuitenkin niin, että suurempi on se, joka sallii möllykän irrota ja kulkea tiettyyn suoneen aiheuttaen tiettyjä oireita. Se suurtakin suurempi on hän, Kaikkivaltias.
Elämämme on arvaamatonta mutta Jumalan käsissä – lahjaa se vain on!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys