Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Luin Aa­mu­leh­des­tä (11.12.2021), et­tä ny­kyi­set vaa­teb­rän­dit al­ka­vat myy­dä vaat­tei­ta, joi­ta ei konk­reet­ti­ses­ti ole. Nämä, esi­mer­kik­si Nike-merk­ki­set, vaat­teet voi os­taa vir­tu­aa­li­se­na ja lait­taa vaik­ka­pa Ins­tag­ra­min pro­fii­li­ku­vaan it­sel­leen pääl­le. Oli­si­ko si­nus­ta mu­ka­va ko­keil­la uu­sia di­gi­vaat­tei­ta so­mes­sa?

Täs­sä di­gi­ta­li­soi­tu­vas­sa ajas­sa, ja vie­lä­pä ko­ro­na­ra­joi­tus­ten kes­kel­lä, täl­lai­set tuot­teet saat­ta­vat men­nä kau­pak­si: hy­vä­hän se oli­si, jos ker­ta­käyt­tö­muo­ti vä­he­ni­si vir­tu­aa­li­vaat­tei­den an­si­os­ta. Sil­ti olen hie­man skep­ti­nen, et­tä sen an­si­os­ta ih­mi­set käyt­täi­si­vät vaat­tei­ta pi­dem­pään ja muo­ti­kau­det kes­täi­si­vät pi­dem­pään. En­nem­min us­kon, et­tä tämä kek­sin­tö tu­lee vain ny­kyi­sen ku­lut­ta­mi­sen rin­nal­le.

Olen vii­me päi­vi­nä miet­ti­nyt, mi­ten minä it­se ja lap­se­ni sai­si­vat li­sää ko­ke­muk­sia sii­tä, et­tä kai­ken tä­män maal­li­sen kiin­nos­ta­van ja vä­lil­lä kou­kut­ta­van­kin kes­kel­lä nä­ki­sim­me py­sy­vän, ar­vok­kaan ja kiin­ni­pi­tä­mi­sen ar­voi­set asi­at. Koen, et­tä ajas­sam­me kiin­ni­ty­tään yhä enem­män ul­ko­kul­tai­siin asi­oi­hin.

Olen it­se­kin ol­lut kiin­nos­tu­nut kau­niis­ta vaat­teis­ta jo lap­ses­ta as­ti ja myön­nän naut­ti­va­ni nii­den kat­se­lus­ta myös las­tem­me pääl­lä. Os­tan kui­ten­kin suu­rim­man osan vaat­teis­ta kirp­pu­to­reil­ta, en­kä va­lit­se vaat­tei­ta brän­din pe­rus­teel­la. Toki toi­von, et­tä vaat­teet kes­täi­si­vät no­pe­as­ti pe­räs­sä kas­va­val­le pik­ku­si­sa­ruk­sel­le. Olen poh­ti­nut, kiu­sa­taan­ko lap­si­am­me, jos heil­lä ei ole kal­liit vaa­te­mer­kit käy­tös­sään. Ny­kyi­sin ol­laan ko­vin merk­ki­tie­toi­sia, ja tuol­lai­sia kiu­saa­mis­ta­ri­noi­ta­kin olen kuul­lut. Ha­lu­ai­sin opet­taa lap­si­a­ni suh­tau­tu­maan kaik­kiin ih­mi­siin sa­mal­la ta­voin vaa­te­tuk­ses­ta tai muus­ta ul­koi­ses­ta ha­bi­tuk­ses­ta riip­pu­mat­ta.

Pian kol­mi­vuo­ti­as tyt­tä­rem­me on ker­to­nut haa­vei­le­van­sa kor­va­ko­ruis­ta. Tut­tu haa­ve it­sel­le­kin: muis­tan ala­kou­lui­käi­se­nä ihail­lee­ni bar­bien kor­va­ko­ru­ja. Sain tur­val­li­ses­ti le­lun kaut­ta nii­tä sii­nä ihas­tel­la. Olen myös ai­kui­se­na, kau­neu­den pe­rään kun olen, ihas­tel­lut kor­va­ko­ru­ja. Olen kui­ten­kin huo­man­nut, mo­nen­lai­sen maal­li­sen iha­nuu­den omis­ta­ja­na, et­tä nii­den hoh­to ar­ki­päi­väis­tyy, sa­moin kuin vaat­teet­kin ku­lu­vat.

Raa­mat­tu ei kan­nus­ta ai­na­kaan lii­al­li­seen kau­nis­tau­tu­mi­seen ja ko­ris­tau­tu­mi­seen. Ym­mär­rän tuon raa­ma­tun­koh­dan ai­heel­li­sek­si: Ju­ma­lan mer­ki­tys omas­sa elä­mäs­sä voi­si him­me­tä tai ai­na­kin muut­tua. Kä­vi­si­kö niin, et­tä pyy­täi­sin siu­naus­ta vain tä­hän ai­kaan ja suo­si­o­ta ih­mis­ten kes­kuu­des­sa ja ian­kaik­ki­nen pää­mää­rä unoh­tui­si?

Kor­va­ko­ru­a­sia on it­sel­le­ni sel­kiin­ty­nyt, ja sitä on hel­pot­ta­nut myös se, et­tei mie­he­ni pidä kor­va­ko­ru­ja eri­tyi­sen hoh­dok­kai­na. Mut­ta mi­ten se­lit­tää asia lap­sel­le, lap­sen ta­soi­ses­ti? Täs­sä­kin on yk­si tär­keä op­pi, jon­ka ha­lu­ai­sin lap­sil­le­ni siir­tä­vä­ni: he ovat ar­vok­kai­ta ja saa­vat elää ar­vo­jen­sa mu­kaan, vaik­ka ih­mi­set ym­pä­ril­lä eläi­si­vät toi­sin. Tun­tuu­ko se si­nus­ta hel­pol­ta?

On­nek­si täs­sä ajas­sa ja myös di­gi­taa­li­suu­den vii­da­kos­sa nä­kyy Ju­ma­lan siu­naus: ne­tis­tä löy­tyy pal­jon us­koa ra­ken­ta­vaa si­säl­töä ja mo­niin ti­lai­suuk­siin, ku­ten ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin, pää­see osal­lis­tu­maan vir­tu­aa­li­ses­ti. Las­ten po­lun verk­ko­si­vuil­la ja Kuu­le-so­vel­luk­ses­ta löy­tyy myös pie­nil­le lap­sil­le so­pi­vaa kat­sel­ta­vaa ja kuun­nel­ta­vaa. Seu­rat ja lau­luil­lat, ai­ka­naan myös py­hä­kou­lu ja lei­rit toi­mi­vat tur­val­li­sen ar­vo­poh­jan ja us­kon juur­rut­ta­mi­sen tu­ke­na. Koen myös tä­män blo­gin kir­joit­ta­mi­sen it­sel­le­ni siu­nauk­se­na; us­kon nä­kö­kul­mia tu­lee poh­dit­tua enem­män ar­jes­sa.