JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Unelmat voivat vaatia rohkeutta

30.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

20.5. 10:58
2022052010581820220530060000

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

Näyttääkö sinun polkusi toiveikkaalta ja kirkkaalta?

Näyttääkö sinun polkusi toiveikkaalta ja kirkkaalta?

Riikka Linnanmäki

Poh­dim­me kum­mi­poi­ka­ni kans­sa, on­ko unel­mil­la ja haa­veil­la eroa. Hä­nen ys­tä­vän­sä oli ker­to­nut, et­tä unel­mat ovat sel­lai­sia jot­ka voi hel­pom­min saa­vut­taa, haa­vei­ta ei niin hel­pos­ti. Lu­pa­sin, et­tä mo­lem­mat sa­nat aja­vat tar­koi­tuk­se­ni, kos­ka ne yleen­sä miel­le­tään sy­no­nyy­meik­si, vaik­ka pie­niä vi­vah­de-ero­ja on­kin.

Yk­si syy, mik­si unel­mat voi­vat lois­taa pois­sa­o­lol­laan ih­mi­sen elä­mäs­sä, on se, et­tä roh­keus ei rii­tä. Em­me vält­tä­mät­tä us­kal­la unel­moi­da suu­ria, kun nii­tä ta­voi­tel­les­sa voi epä­on­nis­tua. Toi­saal­ta unel­mia voi­daan pi­tää lii­an suu­ri­na, työ­läi­nä ja sik­si saa­vut­ta­mat­to­mi­na. Luin jos­kus jos­tain, et­tä unel­mien ta­voit­te­le­mi­nen tar­koit­taa usein it­sen­sä ylit­tä­mis­tä, epä­var­muu­den sie­tä­mis­tä ja uu­den op­pi­mis­ta. Muis­te­len lu­ke­nee­ni myös, et­tä kun ih­mi­sel­lä on unel­mia, se on merk­ki sii­tä, et­tä hä­nel­lä on toi­voa.

Pian 14-vuo­ti­as kum­mi­poi­ka­ni ko­kee elä­män­sä su­ju­neen suo­ras­taan täy­del­li­ses­ti: mi­tään isom­paa krii­siä hän ei ole koh­dan­nut ja hän ko­kee kii­tol­li­suut­ta per­hees­tään ja sii­tä, et­tä on pääs­syt luok­kaan, jos­sa on mui­ta­kin us­ko­vai­sia. Hän ei osan­nut sa­noa, mis­tä hän nyt isom­min unel­moi­si. Us­kon hän ha­lu­ai­si säi­lyt­tää.

Hän ker­toi unel­moi­neen­sa mo­pos­ta 10-vuo­ti­aa­na ja sen saa­neen­sa­kin, mut­ta lo­pul­ta unel­man to­teu­tu­mi­nen ei ole tun­tu­nut­kaan niin hie­nol­ta kuin oli­si voi­nut. Eh­kei tämä sit­ten ol­lut­kaan ihan ai­dos­ti hä­nen oma unel­man­sa?

Kum­mi­po­jal­la­ni ei ol­lut suu­rem­pia unel­mia. Huo­le­ni ei kui­ten­kaan he­rän­nyt. Hän vai­kut­ti elä­mään­sä tyy­ty­väi­sel­tä nuo­rel­ta. Omia unel­mia ei vält­tä­mät­tä edes tun­nis­ta, jos ei oi­kein py­säh­dy miet­ti­mään. Jos­kus unel­mat voi­vat ol­la­kin ni­me­no­maan nii­tä ar­ki­sia asi­oi­ta, joi­ta to­del­la ha­lu­aa, ku­ten enem­män ai­kaa ys­tä­vien kans­sa.

Löy­sin nuor­te­ne­lä­mä.fi-si­vus­tol­ta vink­ke­jä unel­mien kar­toit­ta­mi­seen. Unel­moin­ti vaa­tii ai­kaa. Ny­kyi­sin va­paan het­ken koit­ta­es­sa pu­he­li­meen tu­lee tar­tut­tua tur­han usein. Seu­raa­val­la ker­ral­la, kun te­ki­si mie­li tse­ka­ta pu­he­lin, niin voi­si­kin an­taa it­sel­le het­ken kar­toit­taa unel­mia, py­säh­tyä ja ol­la te­ke­mät­tä yh­tään mi­tään tai kor­kein­taan kir­joi­tan tul­vi­via aja­tuk­sia ylös. Pie­nes­tä ide­as­ta voi syn­tyä suu­ria, oi­ke­as­ti toi­mi­via jut­tu­ja! Omia unel­mi­aan voi konk­re­ti­soi­da piir­tä­mäl­lä, ku­vaa­mal­la tai kir­joit­ta­mal­la.

Kum­mi­poi­ka­ni ker­toi, et­tä on hel­pom­paa us­koa sel­lai­siin unel­miin, jot­ka ovat riit­tä­vän pie­niä ja var­mo­ja ja joi­hin voi it­se vai­kut­taa. On­nek­si ai­ka mo­neen asi­aan voi lo­pul­ta it­se vai­kut­taa. On­ko roh­keus sit­ten es­te? Roh­keut­ta vaa­di­taan mie­les­tä­ni to­del­la mo­neen asi­aan. Jo se, et­tä us­kal­taa tun­nus­taa us­kon­sa, vaa­tii vä­lil­lä pal­jon­kin roh­keut­ta!

Kum­mi­poi­ka­ni kan­nus­taa mi­nua jak­sa­maan las­ten kans­sa ja lu­paa sen lo­pul­ta pal­kit­se­van. Minä vuo­ros­ta­ni kan­nus­tan si­nua jak­sa­maan omas­sa elä­mäs­sä­si, mis­sä ti­lan­tees­sa nyt olet­kin. Saam­me ol­la roh­kei­ta ja us­koa it­sem­me pa­hoi­na py­hik­si ja syn­ti­si­nä van­hurs­kaik­si; on­han Ju­ma­lan lap­sen lupa us­koa se kaik­kein suu­rin unel­ma, tai­vaan koti, to­dek­si jo tääl­lä ajas­sa.

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.