Millaista valoa ja väriä luon ympärilleni saadessani olla parhaimmillani?
Millaista valoa ja väriä luon ympärilleni saadessani olla parhaimmillani?
”Niin keltaisesta kuin sinustakin huokuu nämä asiat: iloisuus, positiivisuus ja aurinkoisuus.” Näin kauniisti ystäväni kuvaa minua WhatsApp-kuvaviestin tekstissä.
En voinut kuitenkaan heti pitää viestiä totena: ominaisuudet eivät tuntuneet tällä hetkellä sopivan minuun juuri lainkaan. Pohdin tuota iloisuuttakin, että onko sekin loistanut melko himmeänä. Minua on aiemminkin kehuttu positiiviseksi, mutta nykyisin tuntuu, että kriittisyys on todella tärkeää. Mutta ovatko nämä edes vastakohtia, ja kuinka helposti kriittisyys siirtyy koulu- tai työtehtävistä vallitsevaksi ajatteluksi lähes kaikilla elämän osa-alueilla? Miten itseen ja elämään voisi suhtautua siten, että iloisuus ja aurinkoisuus loistaisivat kuin kiitollisuutena hyvin tehdyistä valinnoista?
Kuuntelin Ronnie Grandelin itsemyötätunto-podcastia: ”Tee itsellesi samoin kuin tekisit sellaiselle, josta välität.” Mielestäni neuvo soveltuu ja toimii hyvin, kun ajattelee välittämisen kohteena ystävää, mutta ei välttämättä lähisuhteita, sillä vaativuus itseä kohtaan voi näkyä myös vaativuutena läheisiä kohtaan. Tämänkin vuoksi pidän tärkeänä, että vaatimustason voisi pitää realistisena ja elämän ”posin” puolella.
Olen kirjoittanut jo aikaisemmin epäonnistumisen pelosta ja siitä, miten se voi estää tekemästä tavoittelemiaan asioita tai estää unelmien toteuttamista. Sekin asia liittyy vaativuuteen. Tätä on selitetty sillä, että ihminen on oppinut yhdistämään onnistumisen ja omanarvon tunteen: olen hyvä, kun onnistun, saan kehuja, silityksiä, taputuksia, rakkautta.
Entäpä kun epäonnistun? Saanko kritiikkiä, syyttelyä, minua ei enää jatkossa oteta mukaan tai joskus työpaikka voi mennä. Onko todella näin? Tarvitsiko epäonnistumista liittää millään tavoin omaan pystyvyyteen? Eikö ole tärkeintä, että on yrittänyt tilanteen mukaan parhaansa tai ainakin riittävän paljon? Aina ei vain voi onnistua, ja sekin on osoittautunut monesti hyväksi oppikouluksi. Lopulta asioiden välttely laskee itsevarmuuden kokemista.
Nämä ystäväni viestit pystyin vastaanottamaan heti, ja ne lämmittivät mieltäni suuresti alusta alkaen: ”Olet turvallinen, lempeä ja luotettava ystävä. – – Sun kanssa on hyvä olla, voi vain olla oma itsensä.” Se, että hän on kokenut seurani näin hyvää tuovaksi todistaa itselleni sen, että minulla on kyky olla myös turvallinen, lempeä ja luotettava. Nämä sanat nostattivat mielialaani todella paljon. Ne kannustavat pitämään itsestä huolta, jotta kyseiset lämpimät puoleni saisivat näkyä kaikista lähimmillekin, myös itselleni, mutta lähisuhteissakin useammin.
Vaativuuteen voi liittyä mustavalkoinen ajattelu. Tunnistan itsekritiikissäni tämän ääriajattelun: en ollut lainkaan empaattinen. Oma toiminta ja sen kriittinen tarkastelu saattaa yltää koettujen tunteidenkin kritisointiin. Olen kokenut myötätunnon määräni välillä liian vähäiseksi, mutta palveleeko se lopulta edes ketään, että yrittää vääntää krokotiilin kyyneleitä? Riittääkö, että on läsnä ja koettaa helpottaa toisen oloa edes pienin teoin?
Reilumpi tapa suhtautua itseen näkyy valinnoissa ja sitä kautta myös hyvinvoinnissa. Hyvinvointi näkyy mielestäni terveytenä ja siinä, että tekee asioita omasta voimasta ja tahdosta käsin, eikä pakosta, syyllisyydestä tai pelosta käsin. Jos saisin edes pienin askelin etenemällä luottamuksen, että olen hyvä ihminen, vaikka olenkin sairaslomalla, äitiyslomalla tai pidän nyt vain pienen hengähdystauon, arvelen elämää lastaavien huolien vähenevän.
Omiin heikkouksiin ei ole mielekästä jäädä jumiin, vaan muistaa millaista elämää haluaa elää ja tehdä niitä pieniä valintoja, jotka vievät sitä kohti. Uskomalla olevansa hyvä ja elämän kantokyvyn olevan hyvä, on elämä entistä mielekkäämpää ja turvallisempaa. Itseään kohtaan reilu ihminen on ilmeisesti paljon mukavampaa seuraa läheisilleen, ja on muutenkin monin tavoin tuotteliaampi. Tästä itsemyötätunnosta ja hyvän ja läheisille ystävällisen elämän tavoittelusta ei tarvitse ottaa kuormaa. Mielestäni ne tulevat hyvien valintojen ja hyvinvoinnin sivutuotteina.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys