Uta­sen voi­ma­lai­tok­sel­la on tut­tu to­hi­na, kun saa­vun yö­me­lon­ta­o­suu­den vaih­to­paik­kaan. Me­lo­jat et­si­vät vä­li­nei­tään ja toi­si­aan, kul­ke­vat kii­rei­ses­ti pai­kas­ta toi­seen. Il­ma ku­hi­see läh­dön le­vot­to­muut­ta.

Olen osal­lis­tu­mas­sa Suo­mi Me­loo -ta­pah­tu­maan. Ka­noot­ti­vies­ti me­lo­taan vuo­sit­tain ke­sä­kuun toi­sel­la vii­kol­la. Ta­pah­tu­maa on jär­jes­tet­ty vuo­des­ta 1985 läh­tien, ja vuon­na 2007 se jär­jes­tet­tiin ko­ti­ve­sis­tös­sä­ni Sot­ka­mon ja Ou­lu­jär­ven rei­til­lä Kuh­mos­ta Ou­luun. Olin mu­ka­na me­lo­mas­sa Si­poon me­lo­jien jouk­ku­ees­sa.

Siir­rym­me voi­ma­lai­tok­sen ala­puo­lel­le, jos­sa kat­se­len epäil­len vir­ran voi­maa: mi­ten tuo­hon pyör­teik­köön ka­ja­kil­la siir­ry­tään. Me­lon­ta­ka­ve­ri­na kak­si­kos­sa mi­nul­la on jäl­leen tot­tu­nut me­lo­ja, jon­ka neu­vo­jen mu­kaan luot­sau­dum­me vir­taan.

Ko­ke­neet me­lo­jat saa­vat lu­van siir­tyä vir­ran yli vas­ta­ran­nal­le odot­te­le­maan läh­tö­käs­kyä. Tai­ta­vas­ti he temp­pui­le­vat pyör­teis­sä, kään­tä­vät ka­jak­kin­sa vas­ta­vir­taan, park­kee­raa­vat ran­nan tyy­neen su­van­toon. Me em­me yli­tä vir­taa, vaan me­lom­me pie­neen lah­del­maan, jo­hon jääm­me odot­te­le­maan tois­ten sel­viy­ty­mis­tä ve­sil­le. Vie­reem­me ker­tyy vä­hi­tel­len mui­ta­kin ka­jak­ke­ja. Pi­däm­me tois­tem­me ka­ja­keis­ta kiin­ni tii­viis­sä ry­kel­mäs­sä.

Noin 70 ka­ja­kin siir­ty­mi­nen vir­taan vie ai­kaa puo­li­sen tun­tia. Joh­to­me­lo­ja ke­hot­taa mei­tä py­syt­te­le­mään kes­kel­lä ka­na­vaa, mi­kä­li ha­lu­am­me hyö­tyä vir­ran voi­mas­ta. Edes­sä on 19 ki­lo­met­rin mat­ka, jo­hon on va­rat­tu ai­kaa kah­dek­san tun­tia. Kel­lo on kym­me­nen il­lal­la ja me­lon­tail­ma eri­no­mai­nen. Au­rin­ko pais­taa pil­vien lo­mas­ta, vai­kut­taa sil­tä, et­tä em­me saa sa­det­ta.

Tätä osuut­ta olen odot­ta­nut. Ha­lu­an näh­dä kym­me­nien ka­jak­kien täyt­tä­män jo­kiu­o­man. Ha­lu­an ko­kea yöl­li­sen joen ten­hon. Läh­töm­me on var­mas­ti sy­käh­dyt­tä­vä näky yl­hääl­tä voi­ma­lai­tos­sil­lal­ta.

Vir­ras­sa me­lo­mi­nen on uut­ta mi­nul­le. Ka­jak­kim­me liik­kuu yl­lät­tä­vän hel­pos­ti. Vir­ta ei vie­kään hol­tit­to­mas­ti, vaan oh­jat­ta­vuus säi­lyy. Vä­lil­lä le­puut­te­lem­me, nos­tam­me me­lat ylös ve­des­tä, va­rom­me, et­tem­me sohi vie­reis­tä me­lo­jaa. An­nam­me vir­ran kul­jet­taa.

Ka­ja­kit ker­ty­vät vie­rek­käin, li­mit­täin, tart­tu­vat toi­siin­sa kiin­ni. Joku ka­jak­ki kul­keu­tuu poi­kit­tain, toi­nen kul­kee joen suun­tai­ses­ti. Muo­dos­tuu mut­kit­te­le­va jono, joka ete­nee vir­ran mu­ka­na. Olen yk­si osa ka­ra­vaa­nia, osa vir­taa. Kuun­te­lem­me jo­kea. Leh­to­kert­tu ja pu­na­kyl­ki­ras­tas lu­rit­ta­vat lu­mou­tu­nee­na ke­säy­ön kau­neu­des­ta. Vaih­dam­me verk­kai­ses­ti muu­ta­man sa­nan kes­ke­näm­me. Vie­res­sä li­pu­va on mi­nul­le vie­ras, mut­ta yh­tei­nen ko­ke­mus lä­hen­tää.

Ai­kam­me liu’ut­tu­am­me joh­to­me­lo­ja ke­hot­taa mei­tä las­ke­maan me­lat ve­teen. Et­sim­me la­val­le paik­kaa ve­des­tä, odo­tam­me kär­si­väl­li­ses­ti vuo­ro­am­me. Joen yöl­li­nen py­hyys te­kee me­lo­jas­ta nöy­rän.

Kai­vet­tu jo­kiu­o­ma lop­puu, saa­vum­me Sot­ka­jär­vel­le. Jär­vi on tyy­ni, en­sim­mäi­set me­lo­jat rik­ko­vat mus­tan pei­li­pin­nan. Kat­se­len si­vul­le­ni. Me­lom­me ryt­mik­kääs­ti, tii­viis­sä ry­kel­mäs­sä ää­net­tö­mäs­sä ke­säy­ös­sä.

Näky on hyp­noot­ti­nen. Me­lat nou­se­vat ja las­ke­vat lä­hes yh­tä ai­kaa. Me­lo­ja­pat­ja ete­nee ke­ve­äs­ti, ka­ja­kit tus­kin kos­ket­ta­vat ve­den pin­taa. Pat­jan imu kul­jet­taa, saa py­sy­mään ryh­män mu­ka­na. Kii­däm­me une­no­mai­ses­sa tyh­jyy­des­sä. Sär­ky­vän ve­den­pin­nan ää­ni to­dis­taa, et­tei näky ole vain ku­vi­tel­maa. Vauh­dil­la lii­däm­me maa­tau­ol­le Sot­kan Lei­ri­kes­kuk­seen.

Vuo­den 2007 Suo­mi Me­loo –ta­pah­tu­mas­sa on en­sim­mäis­tä ker­taa nais­ten osuus. Jot­kut nuo­ru­kai­set ei­vät sitä nä­kö­jään su­la­ta, sil­lä tun­nis­tan ai­na­kin kol­me mie­his­tä nais­hah­moa. Hei­dät kel­puu­te­taan osuu­del­le Päl­lis­tä Py­hä­kos­kel­le, mut­ta pyy­de­tään ys­tä­väl­li­ses­ti py­syt­te­le­mään jäl­ki­jou­kois­sa. Jo­ki­o­suut­ta on mai­nos­tet­tu hie­noim­mak­si, al­ku­pe­räi­sim­mäk­si mai­se­mak­si Ou­lu­jo­el­la. Il­mei­ses­ti mie­het ha­lu­a­vat ol­la mu­ka­na to­dis­ta­mas­sa asi­aa, et­tei se jää pel­käs­tään nais­ten pu­hei­den va­raan. Mi­nul­le jo­kiu­o­ma on tul­lut sou­ta­mal­la tu­tuk­si, nyt ihas­te­len sitä me­no­suun­taan.

Ka­pe­as­sa jo­kiu­o­mas­sa li­puu noin 60 me­lo­jaa. Ran­nan koi­vut, ter­va­le­pät ja pa­jut seu­raa­vat me­no­am­me. Jos­sa­kin kuk­ki­vat vie­lä vii­mei­set ren­tu­kat. Ke­säy­ös­sä tuok­su­vat vä­ke­väs­ti tuo­reet koi­vun leh­det. Au­rin­ko on nous­sut, yö­lin­nut ta­ri­noi­vat. Ran­ta­si­pi huu­taa kai­ho­aan joen yl­lä. Us­va vii­pyi­lee tyy­nen ve­den­pin­nan pääl­lä. On ke­säy­ön syvä het­ki. Joki kul­jet­taa, kään­tyi­lee vieh­ke­äs­ti vai­mei­na mut­ki­na. Tar­koi­tuk­se­nam­me on me­loa kol­men ja vii­den vä­lil­lä kah­dek­san ki­lo­met­rin mat­ka.

On­ko nais­ten me­lo­mi­nen eri­lais­ta kuin mies­ten? Ai­na­kin ete­nem­me verk­kai­ses­ti. Joh­to­me­lo­jan on vai­kea py­sy­tel­lä kär­jes­sä. Eh­kä hän ha­lu­aa kun­ni­oit­taa joen yöl­lis­tä rau­haa. To­sin hän vä­lil­lä vi­rit­te­lee yh­teis­lau­lua, ko­va­ää­ni­ses­sä voi­mis­tu­nut ää­ni sär­kee mie­le­ni py­hyy­den. Lep­peä me­lon­ta­tah­ti saa vä­hi­tel­len vi­lun­vä­reet puis­tat­ta­maan ke­ho­a­ni, ha­lu­ai­sin ede­tä ri­pe­äm­min. Aa­mu­yön sie­tä­mä­tön vä­sy­mys ja kär­si­mät­tö­myys hii­pi­vät mie­lee­ni. Jo­kin täs­sä osuu­des­sa rii­te­lee mi­nun yöl­lis­tä mie­len­ti­laa­ni vas­taan.

Vien me­lon­ta­ka­ve­ri­ni hä­nen yö­paik­kaan­sa ja pa­laan ko­tii­ni. Ta­ka­na on unel­ma­me­lon­ta: ke­säy­ön tyy­ni ve­den­pin­ta, au­rin­gon­nou­sun­het­ki, yö­lin­tu­jen lau­lu puh­dis­ti­vat mie­le­ni kirk­kaak­si. Li­hak­se­ni ei­vät ole niin ki­pe­ät kuin edel­li­sen yö­me­lon­nan jäl­keen. Ka­ja­kin sää­döt osui­vat pa­rem­min koh­dal­leen. Kel­lo on koh­ta kuu­si. En­nä­tän nuk­kua kol­me tun­tia en­nen seu­raa­val­le eli vii­mei­sel­le osuu­del­le siir­ty­mis­tä. Lait­tau­dun vuo­tee­seen, liu’un unien ke­veil­le lai­neil­le.