Istun nojatuoliin ja laitan CD-levyn soimaan. Ikkunasta avautuu metsämaisema, hentoinen lumisade, huojuvat nauhuksen varret, kinokset aidan päällä. Ei kovin pääsiäisen ajan maisema, mutta ensimmäisen kappaleen tulvahtaessa soimaan, olen hetkessä Rovaniemen hiljaisten päivien tunnelmissa vuosikymmeniä sitten.
Harvoin minulla on tunti aikaa tai kärsivällisyyttä istua kuuntelemalla kuuntelemaan musiikkia. Yleensä musiikki soi taustalla, kun siivoan, leivon tai teen muita kotitaloustöitä. Automatkat ovat myös hyvää aikaa musiikin kuuntelemiseen. Nyt on pakko pysähtyä, kun lupauduin arvioimaan uutta CD-julkaisua Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin.
Pääsiäisajan musiikki on minulle läheistä ja tärkeää. Olen kaivannut jo vuosia erityistä äänitettä kärsimysajan virsistä ja lauluista. Lähes kolmekymmentä vuotta sitten matkalla Kuusamoon soitin autossa pääsiäisajan c-kasettia. Hiihtokeskuksen ihmisvilinä määränpäänä yritin päästä piinaviikon tunnelmaan. Kasetin sisältö oli turhan yksipuolinen, jos oikein muistan, pelkkää säestettyä laulua. Myöhemmin ilmestyi Opistosarjassa Jämsän opiston kuoron CD-levy Nyt elää Jeesuksemme. Sitä olen kuunnellut monena pääsiäisenä, joten uusi levy tuntuu tervetulleelta.
Ensimmäinen kappale, Oi rakkain Jeesukseni (VK 63), on juuri oikea aloitus levylle. Kuuntelen musiikkia ja tapailen samalla virren sanoja. Liikutun. Mieleni on herkkä, sillä sain juuri tiedon naapurissa asuvan miehen kuolemasta vain 53-vuotiaana. Kappaleen viulut, cembalo ja erityisesti sello hoitavat järkyttynyttä mieltäni. Musiikki välittää jotain olennaista piinaviikon tunnelmasta. Lopun nokkahuilusoolo tuo keveyttä kärsimyksen teemaan. Virsi tuo muistoja myös keväthangista, mökkeilystä ja kirkkaasta valosta. Ne kuuluvat oleellisesti pääsiäiseeni.
Toinen minua voimakkaasti puhutteleva virsi on Käykäämme nyt Jerusalemiin (VK 54). Sello- ja viulusoolot palauttavat mieleeni muistoja rauhanyhdistyksen ikkunoista tulvivasta huikeasta valosta.
Levyn keskivaiheilla on minulle tuntemattomampaa musiikkia. Joistakin kappaleista tunnistan virsien tai laulujen melodioita. Esimerkiksi aaria Bachin Kuoleman kahleet murtanut –kantaatista on erityisen virkistävää kuultavaa.
Levyllä on myös gregoriaaninen sävelmä Jumalan karitsa. Se on oleellinen osa jokaista ehtoollismessua. Mieleeni muistuu kiirastorstain messu teinivuosilta. Istun yksin kirkon parvella ja katselen, kun kirkkovieraat jonottavat ehtoollispöytään. Minä en ollut vielä käynyt rippikoulua, joten en voinut osallistua leivän ja viinin nauttimiseen. Kuitenkin laulettavat virret ja laulut sekä urkujen soitto herkistävät mieleni niin, että koen vahvasti ”Minun puolestani annettu, minun puolestani vuodatettu”.
Kappale on erityisen puhutteleva pelkästään sellolla ja uruilla soitettaessa. Yhdistelmä tavoittaa Jeesuksen veren ja ruumiin nauttimisen merkityksen. Kiirastorstain messun lopuksi alttari riisutaan kankaista ja esineistä ja verhotaan mustaan. Kynttilät sammutetaan, urut vaikenevat. Onko kirkossa muuta yhtä vaikuttavaa hetkeä?
Vastakkaisen tunnelmaan pääsen, kun virsi 88, Lensi maahan enkeli, helähtää, soimaan.
Henkäisen mielessäni:
– Aivan ihana! Riemullinen!
Nokkahuilu ilmaisee ylösnousemuksen iloa erityisen hyvin.
Levyn kuunteleminen on herkistävä kokemus. Kristuksen kärsimystä ja ylösnousemusta voi kokea musiikin voimin. Iloitsen eri soitinten äänistä. Sanoja ei tarvita. Ne soivat sävelissä mukana, nousevat muistista ja muistoista.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys