Jäätävä tuuli puhaltaa pellon yli, kun pyöräilen Matokorventietä tulevan kesän suviseura-alueelle. Toivon, että ilma ei enteile tulevaa seurasäätä. Alkamassa on lähiasukkaille tarkoitettu infotilaisuus. Kun työnnyn ravintolatelttaan, minua tervehditään ystävällisesti ja kehotetaan kahville. Muutkin asiasta kiinnostuneet siirtyvät sisälle, ja tiedotustilaisuus pääsee alkamaan.
Edellisten Muhoksen Suviseurojen aikaan asuin Oulussa, josta kävimme päivittäin seuroissa. Kun ajelimme Kankaanseläntietä suviseurakentälle, panin merkille viihtyisän kummulla sijaitsevan omakotitaloalueen. Mielessä kävi, että täällähän voisi olla mukava asua. Enpä silloin arvannut, että seuraavien Matokorven pelloilla järjestettävien Suviseurojen aikaan minulla on koti seurapellon laidalla.
Infotilaisuudessa saamme mm. tietoa rakentamisaikataulusta ja liikennejärjestelyistä seurojen aikana. Ihastelen järjestäjien ammattitaitoa ja ystävällistä otetta. Rauhallisesti ja asiat halliten he vastailevat lähiasukkaiden kysymyksiin. Yllättäviin tilanteisiin on varauduttu, varasuunnitelmia löytyy. Ongelmalliset asiat luvataan selvittää. He antavat jopa erään paikallisen veljen puhelinnumeron, josta voi mieltä askarruttaviin asioihin saada apua. Taas saan todeta, kuinka Jumala vaikuttaa halun ja taidon tehdä Jumalan valtakunnan työtä.
Uusi käytäntö on järjestää suviseurapaikkakunnilla Siionin laulujen tilaisuus paikallisissa kirkoissa. Muhoksen seurojen yhteydessä tilaisuudet ovat Oulun tuomiokirkossa ja Muhoksen kirkossa. Päätän osallistua Muhoksen kirkon tilaisuuteen. Tiedän, että kirkko on aika pieni ja hankkiudun lähtemään paikalle hyvissä ajoin. Kun saavun kirkkoon, se on jo melkein täysi. Näen tuttuja kasvoja ympäristökunnista, jopa Paltamosta asti. Istun penkin päähän odottamaan tilaisuuden alkua. Rivejä pyydetään tiivistämään, että kaikki mahtuisivat istumaan.
Vuoren aamu säihkyy valoa Kristuksen.
Lähteen ranta läikkyy janoista kutsuen.
Olen synneistä vapaa,
kiittäen Vapahtajaa, uskosta iloitsen.
Valtava laulu vyöryy kirkon seinien sisällä. Näen ja koen, kuinka tilaisuuteen tulleet laulavat sydämensä pohjasta yhteistä laulua. Laulujen sanat yhdistävät meitä, laulu kumpuaa yhteisestä kokemuksesta, yhteisestä ja yksilöllisestä rauhasta. Välillä seuratoimikunnan puheenjohtaja Heikki Nissinen kertoo Suviseurojen historiasta, tarkoituksesta ja järjestelyistä tiedoksi niille, joille asia ei ole jokakesäinen tapahtuma.
Nyt kuule lauluni iloinen.
Saan taaskin luoksesi tulla.
Luot minuun katseesi lämpöisen
ja tahdot lastasi kuulla.
Lähelläni erottuu lasten kirkas ääni. Sydämestään he laulavat lapsen uskoa tulkiten. On hienoa, että tällaisia laulutilaisuuksia järjestetään suviseurapaikkakuntien kirkoissa. Se ehkä rohkaisee uusia ihmisiä tulemaan laulutilaisuuksiin, saamaan tietoa uskostamme ja vierailemaan Suviseuroissa.
Tilaisuus kestää yli tunnin. Ihmettelen, kuinka jaksan istua ja laulaa ilman kiireen ja lähtemisen pakkoa koko tilaisuuden loppuun saakka. Ehkä helatorstain ihme ja tulevan kesän ja Suviseurojen odotus lähipelloilla rauhoittavat minun levottoman mieleni.
Tavallisesti saavun seurakentälle aamuisin kymmenen-yhdentoista aikaan ja olen jo valmis palaamaan majapaikkaani kahdeksan-yhdeksän maissa. Ilman levähdyspaikkaa päivä on pitkä. Iltalauluihin en ole sen vuoksi jaksanut enää vuosiin jäädä. Nyt se on mahdollista, koska matka yöpaikkaan ei ole pitkä. Olen luvannut itselleni, että ainakin yhtenä iltana jään seuratelttaan iltaseurojen jälkeen laulamaan. Kävelyreittini laajenee seurateltan, ruokailukatoksen ja wc:n lisäksi yöpymispaikkaani. Ehkä pystyn kotimaisemissa tavoittamaan kiireettömyyden ja seuraavaan paikkaan kävelemisen pakon sijasta levollisen olemisen moodin.
Kävelen iltalenkillä muutaman kerran suviseurapeltojen viertä. Joka kerran tuoksuva ruoho palauttaa voimakkaasti mieleeni suviseuratunnelman, laulujen, saarnojen ja keittiökatoksen humisevan äänimaailman. Tätä odotin monta vuotta. Saan kävellä suviseuramajapaikastani, kodistani, suviseurakentälle milloin haluan riippumatta kyydeistä. Voin käydä kesken seurapäivän vaikka päivätorkuilla, jos väsyttää. Luulenpa, että en raski jättää kotipeltojen seuratunnelmaa hetkeksikään.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys