JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180710064500

Nyt yh­des­sä jo läh­te­kää, iä­i­siin häi­hin pyr­ki­kää. Ken Her­ran kut­sun tor­ju­en pois jäi­si tiel­tä au­tuu­den?

Val­ta­va vir­ren­vei­suu ym­pä­röi mi­nua su­vi­seu­ra­tel­tas­sa 37 vuot­ta sit­ten. On lau­an­tai-il­ta­päi­vä. Vir­ren 151 sa­nat pu­hut­te­le­vat voi­mak­kaas­ti. En ky­ke­ne lau­la­maan. It­ken.

Jo saa­puu yl­kä tai­vai­nen, käy­kääm­me vas­taan rie­mui­ten. Nyt val­miik­si jo lamp­pum­me! Oi ter­ve, ra­kas Her­ram­me!

Su­vi­seu­roi­hin läh­ties­sä­ni olin käy­nyt ter­veh­ti­mäs­sä mum­mo­a­ni van­hain­ko­dis­sa. Hän oli kaa­tu­nut ja saa­nut luun­mur­tu­man. Mum­mon tila heik­ke­ni, ei­kä hän enää re­a­goi­nut, kun kä­vin hä­nen luo­naan. Oli val­mis­tau­dut­ta­va hä­nen pois­me­noon­sa.

Mum­mo oli täyt­tä­nyt edel­li­se­nä syk­sy­nä 93 vuot­ta. Hän asui ko­to­nam­me mel­kein koko lap­suu­te­ni ajan ja hoi­ti mi­nua, kun en ol­lut vie­lä kou­lus­sa ja äi­ti kävi töis­sä. Mum­mo oli tär­keä hen­ki­lö per­hees­säm­me. Us­ko­vai­nen mum­mo oli joh­dat­ta­mas­sa mei­tä lap­sen­lap­sia Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Vir­ren sa­no­ja kuun­nel­les­sa­ni tun­sin voi­mak­kaas­ti, et­tä nyt mum­mo on muut­ta­mas­sa tai­vaan ko­tiin. Il­lal­la saim­me­kin sit­ten vies­tin, et­tä mum­mom­me oli nuk­ku­nut van­hurs­kas­ten le­poon tuo­na lau­an­tai-il­ta­na.

Yh­des­sä lau­la­mi­nen on vah­va ko­ke­mus. Sen to­teu­tuu seu­rois­sa vii­koit­tain. Su­vi­seu­ra­vie­ras tun­tee yhä uu­des­taan, kuin­ka seu­ra­tel­tas­sa yh­des­sä lau­la­mi­nen on jos­kus jopa yli ym­mär­ryk­sen me­ne­vä ko­ke­mus. Eräs pu­hu­ja sa­noi­kin, et­tä Su­vi­seu­rois­sa olem­me eh­kä lä­him­pä­nä tai­vas­ta.

Jos­kus, kun olen vä­sy­nyt en­kä ole jak­sa­nut läh­teä seu­roi­hin, avaan net­ti­seu­rat. Jo en­sim­mäis­ten vir­ren tai Sii­o­nin lau­lun sa­no­jen kuu­le­mi­nen he­rät­tää ikä­vän: mik­si en läh­te­nyt­kään? Ha­lu­ai­sin ol­la tuol­la yh­des­sä lau­la­mas­sa.

Ai­vo­tut­ki­ja Alek­si Sih­vo­nen on to­den­nut, et­tä kun kuun­te­lem­me lau­lua, ai­vom­me lau­la­vat. Hä­nen mu­kaan­sa te­hok­kaim­min mei­hin vai­kut­taa mie­li­mu­siik­kim­me. Se edis­tää mie­li­hy­vä­hor­mo­ni do­pa­mii­nin erit­ty­mis­tä.

Toi­nen asi­an­tun­ti­ja, oi­keup­sy­ko­lo­gi Ju­lia Kork­man, sa­noo, et­tä kuo­ro­lais­ten sy­dän al­kaa lyö­mään sa­maan tah­tiin, kos­ka yh­des­sä

lau­let­ta­es­sa hen­gi­te­tään sa­maan tah­tiin. Kuo­ron ei tar­vit­se ol­la edes ta­so­kas.

De­men­toi­tu­neet muis­ta­vat usein jos­kus osaa­man­sa lau­lun sa­nat, vaik­ka muut sa­nat ovat­kin ka­don­neet. Tut­ki­muk­set osoit­ta­vat myös, et­tä yh­tei­söl­li­syys, esi­mer­kik­si kuo­ro­lau­lu, li­sää elin­vuo­sia ja vä­hen­tää stres­siä.

Keit­ti­öp­sy­ko­lo­gi­na tä­hän voi­si li­sä­tä, et­tä var­mas­ti virt­tä ja lau­lua yh­des­sä lau­la­es­saan sa­man us­kon ja­ka­vat ko­ke­vat sa­maan tah­tiin hen­git­tä­mi­sen vah­vem­min.

Kuun­te­len mie­lel­lä­ni ra­di­os­ta har­tauk­sia ja har­tai­ta sä­ve­liä. Au­toa aja­es­sa­ni tem­pau­tuu lau­luun mu­kaan. Va­li­tet­ta­vas­ti täy­tyy to­de­ta, et­tä ny­ky­ään har­taat sä­ve­let ei­vät ai­na luo har­ras­ta miel­tä. Jos­kus on pa­rem­pi sul­kea ra­dio.

Meil­lä on jo­kai­sel­la mie­li­lau­lu­ja ja -vir­siä. Mi­nua pu­hut­te­lee voi­mak­kaas­ti vir­si 538 ja eri­tyi­ses­ti sen sa­nat:

Mua, Jee­sus, au­ta val­vo­maan ja tätä ai­na muis­ta­maan: on ly­hyt ih­mi­se­lä­mä ja iä­i­syys on edes­sä. Jo as­kel riit­tää siir­tä­mään tu­le­vaan, toi­seen elä­mään.

Vir­ren sa­nat va­vah­dut­ta­vat ja lau­la­es­sa­ni koen Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­den eri­tyi­sen vah­vas­ti.

Ai­na kun kuu­len alus­sa mai­nit­se­ma­ni Su­vi­seu­rois­sa lau­le­tun vir­ren sa­nat, pa­lau­tuu mie­lee­ni tur­val­li­nen ko­ke­mus sii­tä, kuin­ka kau­nis on van­hurs­kaan läh­tö.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
3.1.2025

Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan. Jes. 49:13

Viikon kysymys