Lo­ka­kui­nen per­jan­tai Pa­si­lan rau­ta­tie­a­se­mal­la. Juna on juu­ri py­säh­ty­nyt, ja yri­tän rai­va­ta tie­tä pääs­täk­se­ni pois ju­nas­ta. Pu­ris­tan kä­des­sä­ni lii­an pie­neen So­kok­sen muo­vi­pus­siin ah­det­tua pa­pe­ri­pi­noa. Ei mitä ta­han­sa pa­pe­ri­pi­noa, kä­des­sä­ni on tu­le­van ko­tim­me LV-ku­vat. Niin, Lv-ku­vat. Nor­maa­lis­ti rimp­suun li­sä­tään vie­lä iso i-kir­jain, mut­ta il­man­vaih­to­ku­viin em­me saa­neet vie­lä kau­pun­gin lei­maa. Kii­ku­tan ku­via HSY:lle var­mis­taak­se­ni et­tä ku­vat saa­pu­vat to­del­la pe­ril­le ei­vät­kä juu­tu kau­pun­gin si­säi­sen pos­tiin.

Aja­tuk­se­ni kat­kai­see pu­he­li­me­ni vaa­ti­va ki­li­nä. Sen kum­mem­pia miet­ti­mät­tä vas­taan pu­he­li­meen.

– Ol­li Lohi tääl­lä, Ju­ma­lan ter­ve, on­ko si­nul­la het­ki ai­kaa?

”On­ko si­nul­la het­ki ai­kaa” on tyy­pil­li­sen koh­te­li­as ky­sy­mys sil­loin, kun asi­aan­sa ei voi tö­räyt­tää vas­taa­jan kor­vaan yh­del­lä hen­gen­ve­dol­la ja vas­taus­ta liki yh­tä no­pe­as­ti odot­ta­en. Täl­lai­sen ky­sy­myk­sen esit­tä­jät ha­lu­a­vat, et­tä vas­taa­ja voi­si kuun­nel­la hei­tä rau­has­sa. Ky­sy­myk­sen taus­tal­la on usein asia, joka vaa­tii pit­kiä ja kaar­te­le­via se­li­tyk­siä ja eh­kä kiu­sal­li­si­a­kin ky­sy­myk­siä, joi­hin toi­vo­taan myön­teis­tä vas­taus­ta. Eh­kä­pä ky­sy­jä tie­tää, et­tä vas­taus oli­si useim­mi­ten heti al­kuun­sa kiel­tei­nen, jos ei oli­si het­ken miet­ti­mi­sai­kaa. ”Het­ki ai­kaa” tar­jo­aa kuu­li­jal­le ko­ke­muk­sen huo­mi­oi­duk­si tu­le­mi­ses­ta. Täs­tä imar­rel­tu­na saat­taa sit­ten vie­lä vas­ta­ta myön­tei­ses­ti esi­tet­tyyn pyyn­töön.

Mut­ta kuka kum­ma on Ol­li Lohi, mie­tin kuu­mei­ses­ti. Myy­jäis­toi­mi­kun­nan edus­ta­ja, jon­ka teh­tä­vä­nä on hank­kia 300 pul­la­pit­koa huo­mi­siin myy­jäi­siin? Tu­le­vai­suu­den su­vi­seu­ro­jen ves­san­ra­ken­nu­syk­si­kön esi­mies, joka et­sii työn­te­ki­jöi­tä vuo­den 2015 seu­roi­hin? Jon­kun pie­nen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen lap­si­työ­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, joka tar­vit­see yh­teis­py­hä­kou­lul­le pi­tä­jää en­sim­mäi­sek­si ad­ven­tik­si?

Rek­ry­toin­ti on haas­ta­vaa, tie­dän. Olen soit­ta­nut näi­tä ”het­ki ai­kaa” -pu­he­lui­ta raa­mat­tu­luo­kan vas­tuu­o­pet­ta­ja­na. Tun­nen ihol­la­ni sen ki­hel­möi­vän odo­tuk­sen, jota soit­ta­ja tun­tee pu­he­luun vas­tan­nut­ta koh­taan. Suos­tuu­han se, suos­tuu­han se!

– Meil­lä on Päi­vä­mie­hes­sä käyn­nis­ty­mäs­sä en­si vuon­na verk­ko­leh­ti­han­ke ja et­sin verk­ko­leh­teen so­pi­via blo­gis­te­ja, kuu­luu pu­he­li­mes­ta.

Pu­ris­tan So­kok­sen muo­vi­kas­sia kä­des­sä­ni. HSY on ot­ta­nut LV-ku­vam­me vas­taan. Täti piti epä­ta­val­li­se­na sitä, et­tä nii­tä kii­ku­tet­tiin ihan pai­kan­pääl­le, mut­ta an­toi lu­van jät­tää ne sin­ne. Ra­ken­nus­hank­kees­sa ai­ka­tau­lut me­ne­vät koko ajan ris­tiin ja ras­tiin ja jon­kun osa-alu­een on­nis­tu­nut eteen­päin­vien­ti on ai­na kii­tok­sen ar­voi­nen.

Ra­ken­ta­mi­sen maa­il­ma on mi­nul­le ter­mei­neen mel­koi­sen vie­ras. Liki yh­tä vie­ras on blo­gi­maa­il­ma­kin. Edel­li­sen re­mont­tim­me ai­ka­na in­nos­tuin het­kek­si pi­tä­mään re­mont­tib­lo­gia, jon­ka lo­pe­tin vä­säh­tä­nee­nä ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ten päi­vien jäl­keen. Vai­mon li­fes­ty­leb­lo­gis­sa olen toki va­ki­o­lu­ki­ja­na ja kan­nus­ta­ja­na, muu­ten en voi sa­noa seu­ran­nee­ni yh­tä­kään blo­gia sään­nöl­li­ses­ti. Nau­tin kai­ken kir­joi­te­tun lu­ke­mi­ses­ta pa­pe­ri­si­na ver­si­oi­na. Se voi ol­la van­ha­nai­kai­suut­ta, mut­ta täs­sä elä­mäs­sä kyl­lä myös käy­tän­nöl­li­sin­tä. Tä­tä­kin kir­joi­tus­ta ovat pie­net kä­det käy­neet vä­lil­lä muut­ta­mas­sa ol­les­sa­ni hoi­ta­mas­sa jo­ta­kin tär­ke­ää asi­aa.

Kui­ten­kin kir­joit­ta­mi­nen on täl­lä het­kel­lä ko­vas­ti hek­ti­siä ruuh­ka­vuo­sia elä­väl­le hyvä har­ras­tus. Kun ham­paat on pes­ty, il­ta­lau­lut lau­let­tu ja ru­kouk­set ru­koil­tu ja kun huo­neis­tom­me täyt­tää ta­sai­nen tu­hi­na, on mi­nul­la het­ki­nen ai­kaa to­teut­taa it­se­ä­ni. Vaik­ka­pa kir­joit­ta­mal­la.

– Jos oi­ke­as­ti us­kot­te, et­tä mi­nus­ta oli­si sel­lai­seen, niin suos­tun!