Is­tuim­me joi­ta­kin vuo­sia sit­ten ys­tä­vä­ni kans­sa la­pu­a­lai­ses­sa kah­vi­las­sa. Lau­an­tai pik­ku­riik­ki­ses­sä suo­ma­lais­kau­pun­gis­sa ei ol­lut kii­rei­sis­tä kii­rei­sin, ei­kä li­säk­sem­me kah­vi­het­kel­le ol­lut is­tah­ta­nut ke­tään muu­ta. Meil­lä oli vain ai­kaa. Sa­ma­na il­ta­na La­pu­an tuo­mi­o­kir­kos­sa esi­tet­täi­siin Jo­seph Ha­yd­nin ora­to­rio Luo­mi­nen, jos­sa olim­me lau­la­mas­sa.

– Mi­nua on pyy­det­ty kir­joit­ta­maan ar­tik­ke­li SRK:n uu­teen kir­jaan Mu­sii­kin Lah­ja, ys­tä­vä­ni aloit­ti.

Is­kin ham­paa­ni en­tis­tä sy­vem­mäl­le kä­des­sä­ni ole­vaan paak­kels­siin. Mi­ten mai­nio kir­ja, mut­ta ei­kö jul­kai­su oli­si pi­tä­nyt ta­pah­tua jo 20 vuot­ta ai­em­min, ajat­te­lin.

Mu­sii­kil­la ja eten­kin lau­lu­pe­rin­teel­lä on ol­lut kes­kei­nen sija van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa he­rä­tys­liik­keen alus­ta saak­ka. Seu­rat ja muut hen­gel­li­set ti­lai­suu­det al­ka­vat ja päät­ty­vät ai­na yh­tei­seen lau­luun. Lau­lu­jen sa­noi­tuk­sis­sa kir­kas­te­taan us­kon pe­rus­tei­ta. Nii­den kos­ket­ta­vat ja mie­leen jää­vät me­lo­di­at ikään kuin lii­maa­vat lau­la­jat yh­teen. Lau­lu­ko­ko­el­mis­sa säi­ly­vät uu­dis­tuk­ses­ta toi­seen kes­tä­vim­mät me­lo­di­at, suu­hun so­pi­vim­mat sa­nat ja muis­to­rik­kaim­mat lau­lut.

Ai­vo­ku­vaus­ten avul­la mu­sii­kin vai­ku­tus­ta ih­mis­mie­leen tut­ki­nut Ro­bert Za­tor­re on to­den­nut, et­tä miel­lyt­tä­vä mu­siik­ki ak­ti­voi ai­vo­jen pal­kit­se­mis­jär­jes­tel­mää ja tuot­taa sa­man­kal­tai­sia on­nel­li­suu­den ja nau­tin­non tun­tei­ta kuin mait­ta­va ate­ria (Tie­teen Ku­va­leh­ti 5/10/2009). Lau­lu­ko­ke­muk­set ovat vah­vo­ja, ja ne vai­kut­ta­vat läpi elä­män. Vuo­sia sit­ten sain ko­toa pi­ka­hä­tyy­tyk­sen käy­dä os­ta­mas­sa äk­kiä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä tie­tyn le­vyn. Sveit­sis­sä asu­va tä­ti­ni oli sat­tu­mal­ta kuul­lut ra­di­os­sa lau­lun Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa. Vaik­ka us­ko­ne­lä­mä oli jää­nyt taak­se vuo­si­kym­me­niä ai­em­min, oli lap­suu­des­ta tut­tu lau­lu he­rät­tä­nyt niin voi­mak­kai­ta muis­to­ja, et­tä levy piti vä­lit­tö­mäs­ti saa­da pos­tit­se Suo­mes­ta.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen he­rä­tys­lii­ke voi­daan näh­dä myös erään­lai­se­na mu­siik­ki­kas­va­tus­jär­jes­tel­mä­nä. Mi­tään tie­teel­li­siä tut­ki­muk­sia ai­hees­ta ei va­li­tet­ta­vas­ti ole tois­tai­sek­si saa­ta­vil­la, mut­ta ko­vin­kaan laa­jaa kent­tä­tut­ki­mus­ta tus­kin tar­vi­taan asi­aa vah­vis­ta­maan. Tus­kin­pa ih­mi­nen voi­si kul­kea lap­ses­ta saak­ka vii­koit­tai­sis­sa yh­teis­lau­lu­ti­lai­suuk­sis­sa sel­lai­sen jät­tä­mät­tä mi­tään jäl­keä hä­neen. Yh­teis­lau­lu­ti­lai­suu­det ovat vai­kut­ta­via. Lau­lu on voi­mal­lis­ta, mut­ta ren­toa. Su­ru­mie­li­sis­sä­kin sä­vel­mis­sä on mie­les­tä­ni tai­vas­toi­vo ai­na läs­nä. He­rä­tys­liik­keen oma­lei­mai­seen lau­lu­kult­tuu­riin liit­tyy eri­koi­sia piir­tei­tä. Ke­sän suu­ris­sa seu­ra­ta­pah­tu­mis­sa väki ko­koon­tuu il­tai­sin isoon telt­taan vi­ral­li­sen oh­jel­man pää­tyt­tyä lau­la­maan yh­des­sä sä­es­tyk­set­tä. Lau­lu voi al­kaa tel­tan toi­sel­ta lai­dal­ta ja sii­hen yh­ty­vät vä­hi­tel­len kaik­ki lau­lun tun­nis­ta­neet. Ja häm­mäs­tyt­tä­vää: huo­li­mat­ta tel­tan kai­ut­to­mas­ta akus­tii­kas­ta sä­vel­la­ji ei vält­tä­mät­tä muu­tu lain­kaan lau­la­mi­sen ai­ka­na.

Koen, et­tä mu­siik­ki ja lau­la­mi­nen ovat läs­nä kai­kes­sa ja kaik­ki­al­la. Pi­a­no on mo­nen van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen olo­huo­neen va­ki­o­va­rus­te. Ja siel­lä mis­sä on pi­a­no, on mu­siik­kia. Jos jou­kos­sa on soit­to­tai­toi­nen, ha­lu­aa joku ai­na lau­laa jo­ta­kin. Yh­des­sä, yk­sin, ää­nis­sä, yk­si­ää­ni­ses­ti. Kuo­ro­ko­koon­pa­not ja lau­lu­ryh­mät ovat va­kiin­tu­nut osa rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­taa. Tyy­pil­li­nen va­lo­ku­va Päi­vä­mies-leh­des­sä on kuva lau­la­vis­ta ih­mi­sis­tä rau­ha­nyh­dis­tyk­sen merk­ki­päi­vil­lä, ava­jai­sis­sa ja juh­lis­sa. Lau­lu­jen ja ru­no­jen vuo­rot­te­le­ma kan­taat­ti­pe­rin­ne on ai­van oma lu­kun­sa. Nii­tä ti­la­taan sä­vel­tä­jil­tä tai ru­noi­li­joil­ta tai ke­hi­te­tään van­ho­jen poh­jal­le juh­lan tun­tua tuo­maan. Kos­ka van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ovat tot­tu­neet lau­la­maan yh­des­sä, ei ole vai­ke­aa ka­sa­ta pi­kai­ses­ti­kin kuo­roa tai lau­lu­ryh­mää esi­mer­kik­si opis­ton tai lei­ri­kes­kus­ten kurs­si­vii­kon­lo­pun pää­tös­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen – oli­pa kurs­sil­la ol­lut sit­ten ras­kaan ka­lus­ton aja­jia tai in­nok­kai­ta sie­nes­tä­jiä.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa syn­tyy omaa, uut­ta mu­siik­kia koko ajan li­sää pyy­det­ty­nä ja pyy­tä­mät­tä. Sii­o­nin lau­lut -ko­ko­el­man uu­dis­tuk­ses­sa vuon­na 2016 uu­sia sä­vel­miä otet­tiin käyt­töön 52, jois­ta osa to­sin lai­nat­tiin muu­al­ta. Ke­sä­kuus­sa uu­dis­te­tun lau­lu­kir­jan mo­bii­li­so­vel­lus pää­si val­ta­kun­na­nuu­ti­siin. Hel­sin­gin Sa­no­mat tie­si ker­toa, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten mak­sul­li­nen lau­lu­kir­ja­so­vel­lus tuot­ti tuol­loin iTu­ne­sis­sa enem­män kuin Tin­der tai Su­per­cel­lin pe­lit (HS 30.6.2016). Vi­ral­li­sen ja hen­gel­li­sel­tä kie­li­a­sul­taan tar­kis­te­tun lau­lu­ko­ko­el­man rin­nal­la kul­kee jat­ku­vas­ti lu­ke­ma­ton mää­rä kä­sin­kir­joi­tet­tua nuot­ti­ma­te­ri­aa­lia lau­luis­ta, jot­ka liik­kees­sä ylei­ses­ti tun­ne­taan, mut­ta jot­ka ei­vät ken­ties si­säl­tön­sä ka­pea-alai­suu­den vuok­si ole mah­tu­neet ai­na­kaan tois­tai­sek­si kir­joi­hin ja kan­siin. Täl­lai­sia lau­lu­ja ovat esi­mer­kik­si Aa­mu­po­lul­la, Soi il­ta­kel­lot, Sy­ty­tän pu­nai­sen kynt­ti­län. Näi­tä hen­gel­li­siä lau­lu­ja syn­tyy esi­mer­kik­si rip­pi- ja opis­to­lau­luik­si vuo­sit­tain ai­na uu­sia ja uu­sia ja ne soi­vat häis­sä ja muis­to­ti­lai­suuk­sis­sa ja jat­ka­vat pe­ri­mä­tie­to­na kul­ku­aan seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le. Ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­la näi­den lau­lu­jen sut­tui­sia van­ho­ja ko­pi­oi­ta ja­e­taan yhä uu­des­taan ja uu­des­taan. Saat­taa­pa jo­kin lau­lu löy­tyä van­hal­ta c-ka­se­til­ta­kin - ja jat­kaa elä­mään­sä vaik­ka­pa di­gi­muo­toon tal­len­net­tu­na.

Kas­va­mi­nen lau­la­mi­sen ja mu­sii­kin kes­kel­lä vai­kut­taa ih­mi­seen vä­lit­tö­mäs­ti ja vä­lil­li­ses­ti. Wie­nin mu­siik­kiy­li­o­pis­ton lau­lu­pe­da­go­giik­ka­o­sas­tol­la teh­dyis­sä tut­ki­muk­sis­sa ver­tail­tiin wie­ni­läis­ten las­ten ään­ten am­bi­tus­ta (ää­ni­a­la), re­kis­te­ri­vaih­dok­sia, pu­he­taa­juuk­sia, soin­nin, hen­gi­tyk­sen ja aloi­tu­sää­nen laa­tua sekä sä­vel­puh­taut­ta nel­jäl­lä eri vuo­si­kym­me­nel­lä (1970-2010). Tu­lok­se­na oli las­ten ää­ni­a­lo­jen sel­keä ma­dal­tu­mi­nen, min­kä ar­vel­tiin joh­tu­van ylei­ses­ti vä­hen­ty­nees­tä lau­la­mi­sen mää­räs­tä ja lau­la­mi­ses­ta lii­an ma­ta­las­sa sä­vel­la­jis­sa (Lau­lu­pe­da­go­gi-leh­ti 2011–2012, Sirk­ku Wahl­roos-Kai­ti­la).

Kou­lu­jen mu­sii­ki­no­pe­tuk­sen vä­hen­ty­es­sä ja sen pai­no­pis­teen siir­ty­es­sä yhä enem­män po­pu­laa­ri­mu­sii­kin suun­taan on luon­nol­lis­ta, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set lap­set ovat omas­sa eri­tyi­sa­se­mas­saan lau­la­mi­ses­sa mu­siik­ki­kas­va­tu­sym­pä­ris­tön­sä vuok­si. Asi­aan on kiin­ni­tet­ty huo­mi­o­ta klas­si­sen lau­lu­mu­sii­kin pii­reis­sä jo pit­kään. Ai­hees­ta on ai­ka ajoin pu­hu­nut muun mu­as­sa oop­pe­ra­lau­la­ja Jaak­ko Ry­hä­nen. Hän on to­den­nut:

– Mo­nis­sa klas­si­sen lau­lun kil­pai­luis­sa nä­kee, et­tä par­haim­mat ja ko­vim­mat ää­net tu­le­vat Poh­jois-Suo­mes­ta. Siel­lä asuu pal­jon les­ta­di­o­lai­sia, joi­den ko­to­na koko per­he vei­saa yh­des­sä täy­sin pal­kein. Use­at Si­be­lius-Aka­te­mi­aan pyr­ki­vät nuo­ret lau­la­jat tu­le­vat ni­me­no­maan Ou­lun seu­dul­ta. (Stu­dio 55.fi 23/01/2013.)

Päi­vä­mie­hen lop­puo­sas­ta löy­ty­väl­lä mai­nos­pals­tal­la kau­pa­taan vii­kos­ta toi­seen eri­lai­sia ää­nit­tei­tä. Mo­niin näis­tä ää­nit­teis­tä olen tu­tus­tu­nut ja to­den­nut, et­tä mu­siik­ki voi­si ol­la vii­meis­tel­lym­pää, mut­ta lau­la­jien tul­kin­nat ovat kos­ket­ta­via ja nii­den re­hel­li­syys ve­to­aa ja pu­hut­te­lee. Sel­lai­seen raa­pai­suun ky­ke­nee vain har­va am­mat­ti­lai­nen.

Vah­va mu­siik­ki­pe­rin­ne on Ju­ma­lan suu­ri lah­ja. Sen eri­tyis­laa­tui­suus saat­taa vä­lil­lä unoh­tua ja hä­mär­tyä, ja mu­sii­kis­ta kuu­lee usein sa­not­ta­van, et­tä se on ”niin vai­kea asia”. Voi­si­ko ”vai­ke­aa asi­aa” kat­soa jos­kus hel­pom­pa­na, suu­re­na lah­ja­na ja rik­kau­te­na elä­mäs­säm­me? Jo­han Se­bas­ti­an Bach on mo­nel­le tär­keä sä­vel­tä­jä. Bac­hin aja­tus mu­sii­kis­ta so­pi­si oh­je­nuo­rak­si tä­nä­kin päi­vä­nä. Bach ym­mär­si mu­sii­kin ole­van lah­ja Ju­ma­lal­ta ja myös kun­ni­an sii­tä kuu­lu­van Hä­nel­le.

------

Tämä on täl­lä erää vii­mei­nen kir­joi­tuk­se­ni Päi­vä­mies-verk­ko­leh­den blo­gis­ti­na. Ha­lu­an kiit­tää kaik­kia lu­ki­joi­ta läm­pi­mäs­ti! Eri­tyi­sen läm­min kii­tos kuu­luu kai­kil­le teil­le, jot­ka olet­te lait­ta­neet pa­lau­tet­ta säh­köi­ses­ti tai an­ta­neet sitä kas­vo­tus­ten! Jo­kai­nen säh­kö­pos­ti, Fa­ce­book-tyk­käys ja -jako ja vaih­det­tu sa­na­nen ovat an­ta­neet uut­ta pont­ta seu­raa­van teks­tin kir­joit­ta­mis­ta var­ten. Sel­lais­ten mer­ki­tys on us­ko­ma­ton!