Olin käy­mäs­sä syn­ty­mä­kau­pun­gis­sa­ni ja kä­ve­lyl­lä äi­ti­ni ja pik­ku­vau­va­ni kans­sa. Pie­nel­lä to­ril­la äi­ti ter­veh­ti pyö­räi­le­vää mies­tä. Hä­nes­sä oli jo­tain tut­tua. Sit­ten tun­nis­tin:

– Olet­ko sie mi­nun kum­mi­se­tä?

Em­me ol­leet ta­van­neet vuo­siin. Kun olin lap­si, näin hän­tä use­am­min. Kum­mi­se­tä soi­tet­tiin apuun, kun jo­kin ko­din­ko­neis­ta reis­tai­li. Yleen­sä se oli pyyk­ki­ko­ne.

– Jaa, sitä ol­laan ol­tu ra­han­pe­sus­sa, hän tuu­ma­si, kun löy­si ko­neen uu­me­nis­ta vian ai­heut­ta­jan, 50 pen­nin ko­li­kon.

Jos­kus kum­mil­la­ni oli kii­re ja äi­ti soit­ti uu­dem­man ker­ran.

– Voi­sit­ko tul­la, kun pyyk­ki­vuo­ri osuu jo kat­toon.

Tä­hän kum­mi­ni vas­ta­si:

– Se ei au­ta kuin ko­rot­taa kat­toa.

Nyt ta­va­tes­sam­me ker­roin, et­tä olen hy­mys­sä suin muis­tel­lut tätä lau­sah­dus­ta. Kum­mil­la­ni oli heti val­mis vas­taus:

– Hel­pom­pi­han se oli­si ol­lut kai­vaa kuop­pa.

Tä­män tai­ta­van, jo eläk­keel­lä ole­van ko­ne­kor­jaa­jan hu­mo­ris­ti­sia kom­ment­te­ja muis­ta­es­sa mie­tin elä­mää. Vi­ko­jen ja vai­kei­den asi­oi­den koh­taa­mi­seen tar­vi­taan ai­kaa. Li­säk­si tar­vi­taan kor­jaa­mi­sen tai­to. Ja tah­to. Mi­ten toi­min, kun huo­maan vian it­ses­sä­ni? Tai kun toi­nen ker­too on­gel­mas­taan?

Koh­ta ne­li­vuo­ti­as poi­kam­me on sä­häk­kä ja hän jou­tuu usein tör­mäys­kurs­sil­le tois­ten kans­sa. Mo­nes­ti hän tah­too no­pe­as­ti myös kor­ja­ta ti­lan­teen:

– Minä ha­lu­an pyy­tää an­teek­si.

Kuu­si­vuo­ti­as poi­ka­kin on opet­ta­nut mi­nua. Näin lat­ti­al­la las­ten ko­via ko­ke­neen peh­mo­pal­lon. Se oli ol­lut käy­tös­sä niin ul­ko­na kuin si­säl­lä­kin heit­to- ja pot­ku­pe­leis­sä. Pal­lon sau­mat oli­vat rat­keil­leet use­as­ta koh­taa ja si­suk­set tur­su­si­vat ulos. Ajat­te­lin, et­tä tuo jou­taa ros­kik­seen. En kui­ten­kaan na­kan­nut.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä näin po­jan is­tu­mas­sa soh­van nur­kas­sa pal­lo sy­lis­sään. Hän oli ha­ke­nut pii­ron­gin laa­ti­kos­ta neu­lan ja mus­taa kar­hu­lan­kaa. Pit­kään ja kär­si­väl­li­ses­ti hän kur­si pal­loa eh­jäk­si. Pie­ni kor­jaa­ja jat­koi om­pe­le­mis­ta use­am­pa­na päi­vä­nä. Kor­jat­tu­na pal­los­ta tuli lap­sel­le en­tis­tä tär­ke­äm­pi. Ylä­ker­ran käy­tä­väl­lä sil­lä pot­ki­taan yhä maa­le­ja. On­nek­si en lait­ta­nut pal­loa ros­kik­seen. Minä näin pal­lon sil­mil­lä­ni, lap­si sy­dä­mel­lään.