Olen saa­nut ajoit­tain säh­kö­pos­te­ja lu­ki­joil­ta vuo­sien var­rel­la kir­joit­ta­es­sa­ni tätä blo­gia. Eräs ha­lu­si tie­tää nor­ja­lai­ses­ta jou­lu­kult­tuu­ris­ta. Mie­tis­ke­lin täs­sä kuu­kau­den ai­ka­na, mi­ten tääl­lä vie­te­tään jou­lua. Jou­lun­viet­to Nor­jas­sa on pit­käl­ti sa­man­lais­ta kuin muis­sa län­si­mais­sa. Kau­pal­li­suus ko­ros­tuu. Kaup­poi­hin il­mes­tyy jou­lu­tuot­tei­ta jo loka-mar­ras­kuus­sa, ja kaup­pa­kes­kuk­sis­sa rai­kaa jou­lu­mu­siik­ki. Nor­jas­sa on us­kon­non­va­paus, ja kyl­lä se nä­kyy ka­tu­ku­vas­sa. Tääl­lä on kui­ten­kin tur­val­lis­ta tun­nus­taa omaa us­ko­aan ja elää sen mu­kai­ses­ti.

Jou­lu­kuus­sa tääl­lä jär­jes­te­tään pie­niä jou­lu­mark­ki­noi­ta. Siel­lä on tar­jol­la pie­niä tont­tu­e­si­tyk­siä ja soit­to­kun­tien jou­lu­lau­lu­mu­siik­kia. Kaik­ki saa­vat va­ra­ta myyn­ti­pöy­tiä ja myy­dä vaik­ka­pa hu­na­jaa, pik­ku­lei­piä, lah­jo­ja, me­hua, vil­la­suk­kia, vil­la­pu­se­roi­ta, kort­te­ja, tai­det­ta, lei­von­nai­sia. Näl­käi­sil­le on ai­na tar­jol­la myös muu­rik­ka­pan­nul­la pais­tet­tua hir­ven­li­ha­ham­pu­ri­lai­sia, jou­lu­mak­ka­raa, rans­ka­lai­sia jne. Os­tos­ten lo­mas­sa voi her­ku­tel­la jou­lu­lei­von­nai­sil­la, glö­gil­lä ja kah­vil­la tun­nel­mal­li­ses­sa van­has­sa he­vos­tal­lis­sa. Las­ten kans­sa voi naut­tia myös he­vos­kär­ry­a­je­lus­ta. Ne so­pi­vat tun­nel­maan, sil­lä nämä mark­ki­nat jär­jes­te­tään vuo­si­sa­to­ja van­has­sa kar­ta­no­mil­jöös­sä. Ko­tiin­vie­mi­sik­si tänä jou­lu­na tart­tui jou­lu­pul­laa.

Kun lap­sem­me kä­vi­vät päi­vä­ko­tia ja ala-as­tet­ta, sain jou­lu­tun­nel­man hel­pom­min ja no­pe­am­min. Tie­dät­te­hän: on jou­lu­juh­lia, jois­sa lau­le­taan jou­lu­lau­lu­ja, lap­set esit­tä­vät has­su­ja esi­tyk­siä ja vä­li­a­jal­la nau­ti­taan pöy­dän an­ti­mis­ta. Jou­lu­e­van­ke­liu­mia näis­sä ei näy­tel­lä, pää­pai­no on ol­lut jou­lui­sis­sa lei­keis­sä. Näis­sä jou­lu­juh­lis­sa on pal­jon syö­tä­vää. Huo­ma­sin, et­tä et­ni­ses­tä taus­tas­ta riip­pu­mat­ta lä­hes kaik­ki van­hem­mat osal­lis­tui­vat jou­lu­juh­liin. He toi­vat mu­ka­naan omia pe­rin­tei­siä ruo­ki­aan. Näin olem­me pääs­seet mais­te­le­maan mitä mai­ni­oim­pia kau­kais­ten mai­den herk­ku­ja. Huo­maan täs­sä kai­paa­va­ni näi­tä juh­lia. Eh­kä kut­sun­kin it­se­ni en­si jou­lu­na las­ten­las­ten päi­vä­ko­tien jou­lu­juh­liin.

Seu­ra­kun­nat ja kir­kot osal­lis­tu­vat omal­ta osal­taan jou­lu­sa­no­man esil­le­tuo­mi­seen. Har­mil­li­ses­ti pe­rin­tei­siä jou­lu­lau­luil­to­ja tai kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja nor­ja­lai­ses­sa kir­kos­sa ei ole ol­len­kaan. Jou­lu­kon­sert­te­ja sitä vas­toin on jo­kai­sen ma­kuun so­pi­vaa. Jär­jes­tim­me Os­lon ry:n toi­mes­ta mo­ne­na vuo­te­na tääl­lä pie­nes­sä puu­kir­kos­sa kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja. Kut­suim­me suo­ma­lais­ten Fa­ce­book-ryh­mäs­sä mui­ta­kin suo­ma­lai­sia osal­lis­tu­maan jou­lu­lau­luil­taan. Muu­ta­ma saa­pui­kin, usein myös moni pai­kal­li­nen.

Tuol­loin olin ai­noa seu­ra­kant­to­ri Os­lon sii­o­nis­sa. Täl­lai­sel­le it­se­op­pi­neel­le seu­ra­kant­to­ril­le van­ho­jen ur­ku­jen tek­niik­ka on täyt­tä hep­re­aa. Ylä­par­vel­la oma soit­to kuu­los­ti tosi hy­väl­tä, mut­ta ker­ran kes­ken soi­ton oli kuu­lut­ta­jan tul­ta­va na­ri­se­via ja pie­niä ka­pei­ta por­tai­ta ylös sa­no­maan, et­tä voi­sit­ko soit­taa hil­jem­paa. Mikä hä­peä! Kau­huis­sa­ni yri­tin sää­tää ää­niä pie­nem­mäl­le sii­nä on­nis­tu­mat­ta. Lie­kö täs­tä joh­tu­en, tai pan­de­mi­as­ta, em­me ole jär­jes­tä­neet vas­taa­vaa ta­pah­tu­maa enää.

Tääl­lä jär­jes­te­tään edel­leen kou­luil­le jou­lu­kirk­ko­ja. Kaik­ki pyr­ki­vät osal­lis­tu­maan. Sii­tä ei kui­ten­kaan teh­dä suur­ta nu­me­roa, jos van­hem­mat ei­vät ha­lua las­ten­sa osal­lis­tu­van jou­lu­kirk­koon. Heil­le jär­jes­te­tään kou­lus­sa muu­ta toi­min­taa.

Nor­ja­lai­set syö­vät jou­lu­a­te­ri­al­la por­saan kyl­keä (rib­be) puna-/ha­pan­kaa­lin kans­sa, lam­paan kyl­keä (pin­nekjøtt), kei­tet­ty­jä pe­ru­noi­ta, li­ha­pul­lia, jou­lu­mak­ka­raa, li­ha­kyl­jyk­siä (sa­vus­tet­tu­na), nau­ris-, pe­ru­na-, pork­ka­na­muu­sia, kui­vat­tua ka­laa ja vaa­le­aa turs­kaa. Rii­si­puu­roa on tääl­lä myös tar­jol­la. Juo­mis­ta jou­luo­lut ja ju­leb­rus-li­muk­ka löy­ty­vät pai­kal­lis­ten jou­lu­a­te­ri­al­la. Pai­kal­li­nen jou­lu­limp­pu on enem­män pul­la­mai­sem­pi ver­sio suo­ma­lai­ses­ta jou­lu­lim­pus­ta.

Käym­me per­heen kans­sa jou­lu­kir­kos­sa jou­lu­aat­to­na. Kir­kon­me­not ovat ai­ka sa­man­lai­set kuin Suo­mes­sa. Jou­lu­sei­mi ja -ase­tel­mat ovat ko­ros­tu­neet, ja kau­nis jou­lun ilo­sa­no­ma ker­ro­taan lau­la­en, soit­ta­en ja pu­hein.

Ko­tiim­me saa­pui kah­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki per­heen­jä­se­net. Mikä lah­ja, et­tä kaik­ki ha­lu­a­vat tul­la ko­tiin jou­lua viet­tä­mään! Las­ten­las­ten kans­sa lei­vot­tiin pi­pa­rei­ta. Ul­koi­lim­me ja vie­tim­me ai­kaa yh­des­sä pe­la­ten. Tun­teet kuu­me­ni­vat tie­ten­kin muu­ta­maan ot­tee­seen si­sa­rus­ten kes­ken, mut­ta on­nek­si an­teek­si­pyy­tä­mi­nen ja an­teek­si an­ta­mi­nen ovat ar­vo si­nän­sä mei­dän ko­dis­sam­me. Toi­vot­ta­vas­ti jat­kos­sa­kin sai­sim­me viet­tää yh­des­sä mon­ta iha­naa jou­lua!