Anna Pärkkä
Nyt se on haettu! Nimittäin Norjan kansalaisuus. Vaikka oikeastaan virallisesti tein ilmoituksen Norjan kansalaiseksi hakemisesta. Tässä vuosien varrella olemme monesti mieheni kanssa miettineet, pitäisikö vaihtaa kansalaisuus Norjaan. Norja on hyväksynyt kaksoiskansalaisuutta vasta 1.1.2020 jälkeen, kun taas Suomi on hyväksynyt sen vuosikausia.
Viime vuoteen asti mieheni on ollut kansalaisuuden hakemista vastaan. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa vuonna 2022. Muistan, kun se tapahtui. Mietin, että mitä ihmettä, Euroopassa sota! Se oli meillä viimeinen niitti päätöksen tekemiseen.
Täytimme helmikuun lopussa 2022 paperit UDI:lle Norjan kansalaisuudesta. Maksu, noin 250 euroa, piti suorittaa heti, ja seuraavaksi ryhdyimme etsimään vapaita aikoja lähipoliisilaitoksen ajanvarauksesta. Meidän tulisi käydä viemässä hakupapereiden allekirjoituspaperi ja näyttää passia poliisille. Siellä olisi myös jonkinlainen haastattelu.
Ulkomaalaisviraston sivuston kautta näytti siltä, että ensimmäiset vapaat ajat olisivat vasta huhtikuussa 2023. Aivan varmasti lisääntynyt turvattomuuden tunne oli lisännyt kansalaisuushakemuksia. Norjassa alle 18-vuotiaat lapset saavat huoltajansa hakemuksella kansalaisuuden. Heidät pitää myöhemmin pyytää liittämään väestörekisterin järjestelmässä Norjan kansalaiseksi. Meidän kolmanneksi nuorin lapsi missasi tämän mahdollisuuden, kun hän tämän vuoden maaliskuussa täytti 18 vuotta. Nyt hänen pitää hakea sitä itsenäisesti niin halutessaan.
Pohjoismaalaisena Norjan kansalaisuutta voi hakea, kun on asunut maassa yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta ja on vakituinen osoite Norjassa. Pohjoismaisilla ei pitäisi olla ongelmaa saada sitä helposti. Rikosrekisterissä ei luonnollisesti saisi olla merkintöjä.
Kävin siis poliisin haastattelussa nyt huhtikuussa. Olin päällekkäisten menojen vuoksi joutunut siirtämään aikaa kerran. Lillestrømin poliisilaitoksen yhteydessä toimii myös oikeustalo. Tulipa sekin katsottua, koska toimin myös vapaaehtoisena lautamiehenä täällä Vikenin alueella. Tuolla oikeustalolla en ole käynyt vielä istunnoissa.
Saavuin poliisilaitokselle ja jäin odottamaan vuoroani. “Anna Silja”, niin minua kutsuttiin haastatteluun. Minulle tuo hetki passin tarkistamisen ja allekirjoituspaperin viemisessä oli tosi tärkeä. Haastattelija kysyi osoitteen, henkilötunnuksen ja tarkisti passin joka sivun jännällä luupilla. Sellaisella, jolla korujen aitous tarkistetaan. Kun kaikki oli tarkistettu, virkailija totesi vain, että se oli tässä! Saat vastauksen viimeistään kahden kuukauden kuluessa. Sen jälkeen voin hakea norjalaista passia. Hauskaa!
Hain tällä viikolla myös norjalaisen ajokortin itselleni. Olin kerran kiireessä käyttänyt ajokorttiani auton ikkunalasin jäärapana. En suosittele! Minulla meni se poikki. Ajelin katkenneella kortilla noin kahdeksan vuotta. Yhtenä pakkaspäivänä norskipoliisi pysäytti minut ja pyysi ajokorttia. Annoin sen puolikkaan ja yritin olla tosi fiksuna. Tarkkailin poliisimiehen ilmeitä. Yritin olla hihittelemättä – minulla nimittäin pääsee monesti hihitys, kun olen hermostunut. Hän tarkasteli korttiani, kysyi norjalaisen henkilötunnukseni ja totesi, että tuo pitää vaihtaa norjalaiseksi kortiksi, kun olet jo näinkin kauan asunut täällä. Tuumasin, että no kai se sitten pitää.
Tuumasta toimeen. Ajokortti piti lähettää paikalliselle tieviranomaiselle (vegvesen), joka myöntää ajokortit. Lähetin puolikkaani heille ja tein hakemuksen netissä. Ja kuinkas ollakaan, mitään ei kuulunut. Menin helmikuussa tekemään hakemuksen paikan päälle Jessheimiin. Hommasin Suomesta todistukset ajokortin voimassaolosta. Uutta ajokorttia en voinut Suomesta tilata, koska minulla ei ole enää vakituista osoitetta siellä. Siksi tämä uuden maan ajokortti olisi aiheellista saada maaliin.
Muutama leima paperiin ja valokuvan siirtäminen koneellisesti hakemukseen. Sekin oli nopeasti tehty. Sain eilen viestin, että ajokorttisi on laitettu tuotantoon. Uusi ajokortti maksoi minulle 28 euroa.
Olen sydämeltäni suomalainen. Ulkosuomalainen, jolla on myös Norjan kansalaisuus. (Toivottavasti siis saan sen!!) Taivaan kansalaisuutta ei tarvitse hakea hakemuksilla, se annetaan, kun halutaan uskoa synnit anteeksi.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys