JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Gratulerer med dagen! – Norjan kansallispäivän juhlintaa

7.6.2024 6.00

Juttua muokattu:

7.6. 12:59
2024060712593420240607060000

An­na Pärk­kä

Tämä kuva on otettu Karl Johanilta, Oslosta Norjan kansallispäivänä 17.5.2024.

Tämä kuva on otettu Karl Johanilta, Oslosta Norjan kansallispäivänä 17.5.2024.

Kuva: Ørn. E. Borgen

Tääl­lä Nor­jas­sa vie­tet­tiin 17.5 kan­sal­lis­päi­vää (Grun­n­lovs­dag, Syt­ten­de Mai). Päi­vä on tär­keä, on­han tuo­na päi­vä­nä, 210 vuot­ta sit­ten, al­le­kir­joi­tet­tu Nor­jan pe­rus­tus­la­ki. Sa­ma­na päi­vä­nä, 17.5.1814, Chris­ti­an Fre­de­rik va­lit­tiin Nor­jan ku­nin­kaak­si ja "stor­tin­get"-par­la­ment­ti pe­rus­tet­tiin. Uni­o­ni Tans­kan kans­sa pu­ret­tiin, ja Nor­ja liit­tyi Ruot­siin ol­len sen kans­sa lii­tos­sa vuo­teen 1905 saak­ka. Kan­sal­lis­päi­vä on ylei­nen va­paa­päi­vä ja vi­ral­li­nen li­pu­tus­päi­vä Nor­jas­sa. En­sim­mäi­sen ker­ran Syt­ten­de Mai­ta vie­tet­tiin vuon­na 1824.

Yh­tä tär­ke­ä­nä kan­sal­lis­lau­lun Ja vi els­ker det­te lan­det (olem­me kuul­leet tä­män ai­ka mo­nes­ti hiih­to­kil­pai­lu­jen ai­kaan:)) kans­sa lau­le­taan myös Eli­as Bli­xin sa­noit­ta­ma vir­si Gud sig­ne vårt dyre fed­re­land.

Kan­sal­lis­päi­vä on Nor­jas­sa pe­rin­tei­ses­ti las­ten juh­la. Kan­sal­lis­päi­vän juh­lin­taan kuu­lu­vat vuo­sit­tain joka kun­nas­sa jär­jes­tet­tä­vä "las­ten mars­si" (bar­ne­to­get), kan­sal­lis­pu­vut (bu­nad) ja tie­toi­suus sii­tä, et­tä se on koko per­heen juh­la­päi­vä. Ver­tail­ta­es­sa Suo­men it­se­näi­syys­päi­vään 6.12. Nor­jan kan­sal­lis­päi­vä on tun­nel­mal­taan huo­mat­ta­vas­ti ke­vy­em­pi ja so­si­aa­li­sem­pi ja muis­tut­taa enem­män Suo­men vap­pua – jos­kaan al­ko­ho­li ei tääl­lä ole yh­tä avoi­mes­ti esil­lä kuin Suo­mes­sa.

Bar­ne­to­ge­tiin osal­lis­tuu kaik­ki lap­set. En­sin mars­sii soit­to­kun­ta. Sii­hen kuu­luu lap­sia ja ai­kui­sia. Mu­siik­ki­na on mars­si­mu­siik­ki. Kou­lut mars­si­vat jär­jes­tyk­ses­sä kou­lun kylt­tiä kan­ta­van hen­ki­lön pe­räs­sä. Myös esi­mer­kik­si ur­hei­lu­jouk­ku­eet ja par­ti­o­lai­set mars­si­vat oma­na ryh­mä­nään. Lap­set on pu­et­tu juh­la-asui­hin. Bar­ne­to­get kul­kee läpi paik­ka­kun­nan pää­ka­dun. Ih­mi­set ovat iloi­sia ja ys­tä­väl­li­siä toi­sil­leen.

Mel­kein jo­kai­sel­ta nor­ja­lai­sel­ta nai­sel­ta löy­tyy bu­nad. Se on kä­te­vä juh­la­pu­ku. Ty­töt saa­vat sen pe­rin­tei­ses­ti rip­pi­lah­jak­si, ja sen kuu­luu kes­tää koko ai­kui­si­än. Sen vyö­tä­rö­nau­ha on sää­det­tä­vä.

Mis­tä mek­ko sit­ten han­ki­taan? Se me­nee ai­ka lail­la sa­maan ta­paan kuin Suo­mes­sa: mal­li va­li­taan oman tai su­vun asui­na­lu­een mu­kaan. Bu­na­dit ovat erit­täin kau­nii­ta. Ko­rut ovat myös mer­kit­tä­vä osa asua. Myös mies­ten bu­na­dit ovat kau­nii­ta. Mies­ten bu­na­diin si­säl­tyy usein pol­vi­hou­sut, vil­lai­set pol­vi­su­kat, lii­vi, val­koi­nen pai­ta ja tak­ki. Haa­vei­lem­me mie­he­ni kans­sa, et­tä hank­ki­sim­me it­sel­lem­me bu­na­dit. Kes­kus­tel­tu­a­ni mo­nen syn­ty­pe­räi­sen nor­ja­lai­sen kans­sa olen tul­lut sii­hen tu­lok­seen, et­tä me, jot­ka olem­me "uu­dis­rai­vaa­jia", voim­me hank­kia min­kä alu­een bu­na­din ha­lu­am­me.

Tänä vuon­na mei­dän juh­la­päi­väm­me al­koi Syt­ten­de Mai -aa­mu­pa­lal­la. Söim­me mu­na­kok­ke­lia, nak­ke­ja, lei­pää, tuo­re­me­hua, kah­via ja niin edel­leen. Tyk­kään kat­taa juh­la­päi­vien aa­mu­pa­la­pöy­tään kuk­kia, lip­pu­ja ja ser­ve­tit. Näin in­teg­roin lap­si­am­me myös Nor­jaan. Aa­mu­pa­lan jäl­keen puim­me yl­lem­me juh­la­vam­mat vaat­teet ja läh­dim­me ko­to­na ole­vien nuor­ten ja yh­den ai­kui­sen lap­sem­me per­heen kans­sa ju­nal­la Os­loon. Pit­käs­tä ai­kaa saim­me pa­pan kans­sa työn­tää las­ten­vau­nu­ja.

Olen jos­kus kir­joit­ta­nut, et­tä asum­me Os­loon kul­ke­van ju­nan pää­te­py­sä­kil­lä, Da­lis­sa. Juna oli ai­ka tyh­jä tääl­tä päin men­tä­es­sä, mut­ta täyt­tyi Os­loa koh­ti men­tä­es­sä. Ih­mi­sil­lä oli toi­nen tois­taan kau­niim­pia asu­ja, ja he oli­vat lait­tau­tu­neet. Os­los­sa kä­vim­me pi­kai­ses­ti syö­mäs­sä lou­nas­ta Yo Sush :ssa, jos­sa olin seit­se­män vuot­ta sit­ten tar­joi­li­ja­na. Työ­ka­ve­rei­na­ni oli kak­si ty­tär­tä­ni, jot­ka toi­mi­vat kok­kei­na.

Päi­väm­me oli rau­hal­li­nen. Ei ol­lut kii­re min­ne­kään. Las­ten kans­sa meni tosi hy­vin. Pie­nin kol­mes­ta to­sin sai juu­ri ham­pai­ta, jo­ten hän oli hie­man ki­pe­ä­nä. Lou­naan jäl­keen lei­kim­me las­ten­las­ten kans­sa het­ken leik­ki­puis­tos­sa ai­van Os­lon juna-ase­man lä­het­ty­vil­lä ja läh­dim­me sit­ten Karl Jo­han -ka­tua pit­kin koh­ti ku­nin­kaan­lin­naa. Mat­kal­la kat­se­lim­me ih­mi­siä ih­me­tel­len, mi­hin heil­lä kai­kil­la on niin kii­re.

Sää hel­li mei­tä. Läm­pöä oli noin 24 as­tet­ta. Kat­se­lim­me ohi­mars­se­ja ja söim­me jää­te­löä. Kier­sim­me pit­kin Os­lon ka­tu­ja ja pää­sim­me hy­vin tun­nel­maan. Tur­val­li­suus oli taat­tu: näin po­lii­se­ja ja var­ti­joi­ta lä­het­ty­vil­lä koko ajan. Pyö­räl­lä kul­ke­via en­si­hoi­to­hen­ki­löi­tä oli pai­kal­la myös.

Ar­vos­tan sitä, et­tei tääl­lä kul­je­ta töl­kit kä­des­sä ei­kä al­ko­ho­li ole nä­ky­väs­ti esil­lä kan­sal­lis­päi­vän juh­lin­nas­sa. Uu­ti­sis­sa mai­nit­tiin erik­seen, et­tä van­hem­pien tu­li­si muis­taa, et­tä kan­sal­lis­päi­vä on las­ten päi­vä, ja ke­ho­tet­tiin an­ta­maan lap­sil­le tur­val­li­nen päi­vä, mie­lui­ten il­man al­ko­ho­lia. Olen pan­nut mer­kil­le, et­tä tääl­lä al­ko­ho­li­po­li­tiik­ka on tiu­kem­paa kuin Suo­mes­sa.

Luin uu­ti­sis­ta, et­tä Os­los­sa kan­sal­lis­päi­vää oli juh­lis­ta­mas­sa hiu­kan al­le puo­li mil­joo­naa kan­sa­lais­ta. Lu­ke­ma oli saa­tu tar­kis­ta­mal­la, mon­ta­ko re­kis­te­röi­tyä mat­ka­pu­he­lin­ta oli ol­lut yh­tä ai­kaa kes­kus­tan alu­eel­la. Päi­vän ai­ka­na ku­nin­kaan­lin­nan ohi mars­si 119 kou­lua. Ku­nin­gas­per­heel­lä on tie­ten­kin tär­keä osa täs­sä päi­väs­sä, he vil­kut­ta­vat kan­sal­le par­vek­keel­ta. Myös Stor­tin­gen-pre­si­dent pi­tää pu­heen Stor­tin­ge­nin par­vek­keel­ta. Kirk­ko on myös tär­keä osa juh­la­päi­vää; juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­lus pi­det­tiin Os­lon tuo­mi­o­kir­kos­sa.

Päi­vä Os­los­sa al­koi kaar­tu­maan il­taa koh­ti ja läh­dim­me koh­ti ko­tia.

Mei­dät oli kut­sut­tu il­lal­la vie­lä gril­laa­maan yh­del­lä jou­kol­la tut­tuun per­hee­seen. Sin­ne tu­li­kin ar­vi­ol­ta 50 us­ko­vais­ta Os­lon alu­eel­ta. Vie­rai­na oli myös vii­si ame­rik­ka­lais­ta opis­to­lais­ta ja yk­si per­he Ruot­sis­ta. Jut­te­lim­me tie­ten­kin päi­vän tee­mas­ta ja lau­loim­me yh­des­sä, jou­kos­sa Nor­jan kan­sal­lis­lau­lu. Nyyt­tä­ri­pe­ri­aa­te toi­mi taas hy­vin: pöy­tä not­kui her­kuis­ta. Koko päi­vä oli oi­kein on­nis­tu­nut.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys