Anna Pärkkä
Moni läheisemme saattaa kokea yksinäisyyttä meidän sitä huomaamatta. Mitä voisimme tehdä, jos huomaamme lähellämme yksinäisyyden kanssa kamppailevan? Voimme pyytää häntä kylään, kahville, saunomaan tai johonkin yhteiseen harrastukseen. Monesti sekin auttaa, että huomaa tai huomioi tervehtimällä ja hymyilemällä. Siitä tulee hyvä mieli, kun kokee tulevansa huomatuksi.
Seurat ja muu rauhanyhdistyksen toiminta on kaikille avointa. Siellä saa kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta sielläkin voi kokea yksinäisyyttä. Voi olla henkilökohtaisia asioita, joista haluaisi puhua jollekin luotetulle ystävälle ja saada ehkä myös kysymyksiin vastauksia. Yksinäinen ihminen saa rukoilla ystäviä Jumalalta.
Toinen saattaa kokea tulevansa kiusatuksi myös uskovaisten keskellä. Kiusaamisen uhri voi kokea huonoa itsetuntoa, jos ei kuulu esimerkiksi johonkin porukkaan, johon haluaisi kuulua. Ongelma on ehkä suurin nuorilla, kun oma aikuistuminen on vielä vaiheessa ja itsetuntemusta opetellaan.
Myös arjen monissa tilanteissa esimerkiksi työpaikoilla tapahtuu kiusaamista, jopa esimiehen taholta. On raskasta toimia arjessa, jos kokee kiusaamista. Olen pohtinut, kuinka tietoista kiusaaminen on kiusaajien osalta. Ehkä kiusaajalla on huono itsetunto ja toisen kiusaamisella halutaan pönkittää omaa itsetuntoa.
Jumalan sana opettaa meitä kuitenkin rakastamaan lähimmäistä, jopa vihamiestäkin. Saattaa myös olla niin, että me itse toimimme lähimmäistä kohtaan väärin, tiedostamatta. Luulen kiusaamisen kuitenkin olevan pitkälti tietoista, mutta tilanteissa ei ymmärretä välttämättä, mitä se lähimmäiselle aiheuttaa. Tunnemme myös asioita eri tavalla. Toinen on herkempi, kun taas toiseen ei satu niin herkästi. Näihin tuntemuksiin vaikuttavat monet asiat.
Kiusaamisesta ja kaltoinkohtelusta jää traumoja. Tällainen ihminen saattaa myöhemmin toisinaan kokea asioita herkemmin kiusaamiseksi, vaikka toinen osapuoli ei ole niitä sellaisiksi tarkoittanut.
Olen miettinyt paljon sitä, miten siirrämme opittua eteenpäin. Miten viestimme puolisoiden kesken, miten puhumme lapsille, millaista kielenkäyttöä hyväksymme lastemme keskinäiseen viestintään ja niin edelleen. Lapset ovat lahjoja, kuka lahjansa haluaisi rikkoa?
Kunpa me osaisimme viestiä lähimmäisille ystävällisesti, myös omassa kodissamme, rakkaidemme keskellä. Monta kertaa äiti ja isä käyttävät lapsiaan kohtaan niin kutsuttua vanhemman oikeutta, auktoriteettiaan, huomioimatta lapsen tai nuoren tunnetilaa. Koulussa on voinut päivän aikana olla haasteita, ja me vanhempina määräämme lapsiamme kotitöihin, tiedostamatta lapsen negatiivista tunnetilaa. Me saisimme vanhempina kuunnella herkällä korvalla lapsiamme ja nuoriamme, emmekä olla ”isäntähengellä” kasvattamassa.
Ajassamme on monia haasteita ja vaikeuksia, mutta Luoja on meitä kaikkia luvannut auttaa. Saamme luottaa siihen, että Jumala johdattaa meidän kaikkien elämää. Hän näkee sydämeen ja tietää, mitä tarvitsemme.
Meillä on paljon ilon ja kiitoksen aiheita. Armossa on varaa ja evankeliumissa on voimaa. Siihen saamme luottaa tänäkin päivänä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys