An­na Pärk­kä

Jou­lus­ta on tul­lut meil­le eri­tyi­sen mer­ki­tyk­sel­li­nen, sil­lä saim­me esi­koi­sem­me jou­lu­aat­to­na, 28 vuot­ta sit­ten. Olim­me saa­pu­neet viet­tä­mään jou­lua Ro­va­nie­mel­tä Hau­ki­pu­taan pap­pi­laan, ja jou­lu­aa­ton aa­mu­na syn­ny­tys käyn­nis­tyi yli­ai­kai­se­na. Pap­pa vei mei­dät au­tol­laan syn­nyt­tä­mään, ei­vät mum­mon kans­sa luot­ta­neet au­toom­me. Kau­nis, iha­na tont­tu­tyt­töm­me syn­tyi il­lal­la 21.20 Oy­sis­sa. Ne, jot­ka ovat pääs­seet jou­lu­na syn­nyt­tä­mään, tie­tä­vät, et­tä kä­ti­löt ja muu hen­ki­lö­kun­ta te­kee par­haan­sa, jot­ta syn­nyt­tä­jä viih­tyi­si osas­tol­la. Niin sil­loin­kin. Tyt­tä­rel­le pu­et­tiin val­koi­nen pot­ku­pu­ku ja tont­tu­lak­ki. Jou­lu­lau­lut kai­kui­vat käy­tä­vil­lä ja tun­nel­ma oli pyhä. Oli­han va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­la!

Nyt jou­lu­vii­kol­la saa­pui kak­si las­tam­me Suo­mes­ta tän­ne jou­lua viet­tä­mään. Tä­män jou­lun vie­tim­me il­man las­ten­lap­sia. Aluk­si olin ai­ka häm­men­ty­nyt, kun mie­tin jopa it­sek­kääs­ti­kin, et­tä sai­sim­me näin rau­hal­li­sen jou­lun. Mut­ta kyl­lä las­ten ää­net, lau­lut ja peh­meä pos­ki kuu­lu­vat jou­luun. Ja mi­ten kai­pa­sin­kin pik­ku­jal­ko­jen vi­pi­nää ja pyyn­tö­jä: mum­mo lu­e­taan Mii­naa ja Ma­nua. Koen it­se­ni sil­loin hy­vin tär­ke­äk­si ja us­kon, et­tä las­ten­lap­se­ni ko­ke­vat sa­moin. Vaik­ka saa­tam­me kyl­lä jos­kus vit­sail­la­kin iso­van­hem­pien kes­ken, et­tä “par­haat jou­lu­va­lot ovat au­ton pe­rä­va­lot”.

Mi­ten sitä pu­ki­si sa­noik­si tun­teet, jot­ka pyö­ri­vät nyt rin­nas­sa­ni. Jou­lu tun­tui vain vi­lah­ta­van ohi. Täs­sä kir­joit­ta­es­sa­ni saa­puu jo uu­si vuo­si. Ai­kai­sem­pi­na vuo­si­na olen lei­po­nut, ko­ris­tel­lut, os­tel­lut pal­jon jou­luun liit­ty­vää ja polt­ta­nut pal­jon kynt­ti­löi­tä. Nyt en pääs­syt kun­nol­la mu­kaan tun­nel­maan.

Viik­ko en­nen jou­lua pää­tim­me, et­tä käym­me työ­reis­sun päät­teek­si os­ta­mas­sa jou­lu­ruu­at Ruot­sis­ta. Jou­lu­na­lus­viik­ko meni oi­ke­as­taan työn mer­keis­sä ja tun­tui, et­ten eh­ti­nyt tun­nel­moi­da jou­lu­val­mis­te­luis­sa jou­lu­lau­lu­ja kuun­nel­len ja pi­pa­rin ja pul­lan­tuok­sua hais­tel­len.

Isos­sa per­hees­sä on mo­nen­lais­ta ta­paa viet­tää jou­lua. Meil­le se on jou­lu­kir­kos­sa käy­mis­tä, hy­vää ruo­kaa, yh­des­sä­o­loa, kii­reet­tö­myyt­tä, rai­la­kas­ta pe­lien pe­laa­mis­ta, jou­lu­sau­na, lei­von­nais­ten syö­mis­tä, suk­laan naut­ti­mis­ta, lah­jo­jen an­ta­mis­ta ja saa­mis­ta, luis­te­lua, hy­viä kes­kus­te­lu­ja. Saim­me käy­dä jou­lu­kir­kos­sa. Lie­kö ala­ku­lon syy sii­nä, et­tä kant­to­ri sä­es­ti lau­lut yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta pi­a­nol­la. Ei­hän se ole sama asia, kuin an­tai­si ur­ku­jen soi­da! Li­säk­si lau­lut oli­vat “ei­vät niin kris­til­li­siä”. Kai­pa­sin tänä jou­lu­na eri­tyi­ses­ti isoon ja täy­teen kirk­koon lau­la­maan yh­des­sä kaik­kia rak­kai­ta jou­lu­lau­lu­ja. Tääl­lä kyl­lä jär­jes­tet­tiin yk­si Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut -il­ta suo­ma­lai­sen seu­ra­kun­nan toi­mes­ta, mut­ta ei se ole sama asia. Kirk­koon ei tule vä­keä ja kan­sa ei lau­la. Kyl­lä minä sitä voi­ma­kas­ta vir­sien ja lau­lu­jen lau­lan­taa kai­paan vä­lil­lä ko­vas­ti.

Yh­den lap­sem­me seu­rus­te­lu­kump­pa­ni toi jou­luun eri­lais­ta taus­taa. Kuu­lim­me ko­to­na jou­lu­e­van­ke­liu­min eng­lan­nin kie­lel­lä. Kau­niis­ti hän hoi­ti teh­tä­vän­sä. Ja hy­vin hän näyt­tää so­peu­tu­van jouk­koom­me.

Äk­kiä jou­lu on ohi! Talo hil­je­nee en­ti­ses­tään, ja hil­jai­suus on kuin “huo­pa­tos­su­teh­taal­la”. Hy­väs­te­lyt, ha­lauk­set ja mat­kaan siu­naa­mi­nen ta­pah­tu­vat ai­na lii­an äk­kiä. Ko­tiin jää­vien sy­dä­meen jää kai­paus ja ky­sy­mys, mil­loin seu­raa­van ker­ran näh­dään. Läh­ti­jäl­lä on jo mie­les­sä oma ar­ken­sa.