JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Äkkiä joulu on ohi

13.1.2024 8.00

Juttua muokattu:

3.1. 09:50
2024010309504920240113080000

An­na Pärk­kä

Jou­lus­ta on tul­lut meil­le eri­tyi­sen mer­ki­tyk­sel­li­nen, sil­lä saim­me esi­koi­sem­me jou­lu­aat­to­na, 28 vuot­ta sit­ten. Olim­me saa­pu­neet viet­tä­mään jou­lua Ro­va­nie­mel­tä Hau­ki­pu­taan pap­pi­laan, ja jou­lu­aa­ton aa­mu­na syn­ny­tys käyn­nis­tyi yli­ai­kai­se­na. Pap­pa vei mei­dät au­tol­laan syn­nyt­tä­mään, ei­vät mum­mon kans­sa luot­ta­neet au­toom­me. Kau­nis, iha­na tont­tu­tyt­töm­me syn­tyi il­lal­la 21.20 Oy­sis­sa. Ne, jot­ka ovat pääs­seet jou­lu­na syn­nyt­tä­mään, tie­tä­vät, et­tä kä­ti­löt ja muu hen­ki­lö­kun­ta te­kee par­haan­sa, jot­ta syn­nyt­tä­jä viih­tyi­si osas­tol­la. Niin sil­loin­kin. Tyt­tä­rel­le pu­et­tiin val­koi­nen pot­ku­pu­ku ja tont­tu­lak­ki. Jou­lu­lau­lut kai­kui­vat käy­tä­vil­lä ja tun­nel­ma oli pyhä. Oli­han va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­la!

Nyt jou­lu­vii­kol­la saa­pui kak­si las­tam­me Suo­mes­ta tän­ne jou­lua viet­tä­mään. Tä­män jou­lun vie­tim­me il­man las­ten­lap­sia. Aluk­si olin ai­ka häm­men­ty­nyt, kun mie­tin jopa it­sek­kääs­ti­kin, et­tä sai­sim­me näin rau­hal­li­sen jou­lun. Mut­ta kyl­lä las­ten ää­net, lau­lut ja peh­meä pos­ki kuu­lu­vat jou­luun. Ja mi­ten kai­pa­sin­kin pik­ku­jal­ko­jen vi­pi­nää ja pyyn­tö­jä: mum­mo lu­e­taan Mii­naa ja Ma­nua. Koen it­se­ni sil­loin hy­vin tär­ke­äk­si ja us­kon, et­tä las­ten­lap­se­ni ko­ke­vat sa­moin. Vaik­ka saa­tam­me kyl­lä jos­kus vit­sail­la­kin iso­van­hem­pien kes­ken, et­tä “par­haat jou­lu­va­lot ovat au­ton pe­rä­va­lot”.

Mi­ten sitä pu­ki­si sa­noik­si tun­teet, jot­ka pyö­ri­vät nyt rin­nas­sa­ni. Jou­lu tun­tui vain vi­lah­ta­van ohi. Täs­sä kir­joit­ta­es­sa­ni saa­puu jo uu­si vuo­si. Ai­kai­sem­pi­na vuo­si­na olen lei­po­nut, ko­ris­tel­lut, os­tel­lut pal­jon jou­luun liit­ty­vää ja polt­ta­nut pal­jon kynt­ti­löi­tä. Nyt en pääs­syt kun­nol­la mu­kaan tun­nel­maan.

Viik­ko en­nen jou­lua pää­tim­me, et­tä käym­me työ­reis­sun päät­teek­si os­ta­mas­sa jou­lu­ruu­at Ruot­sis­ta. Jou­lu­na­lus­viik­ko meni oi­ke­as­taan työn mer­keis­sä ja tun­tui, et­ten eh­ti­nyt tun­nel­moi­da jou­lu­val­mis­te­luis­sa jou­lu­lau­lu­ja kuun­nel­len ja pi­pa­rin ja pul­lan­tuok­sua hais­tel­len.

Isos­sa per­hees­sä on mo­nen­lais­ta ta­paa viet­tää jou­lua. Meil­le se on jou­lu­kir­kos­sa käy­mis­tä, hy­vää ruo­kaa, yh­des­sä­o­loa, kii­reet­tö­myyt­tä, rai­la­kas­ta pe­lien pe­laa­mis­ta, jou­lu­sau­na, lei­von­nais­ten syö­mis­tä, suk­laan naut­ti­mis­ta, lah­jo­jen an­ta­mis­ta ja saa­mis­ta, luis­te­lua, hy­viä kes­kus­te­lu­ja. Saim­me käy­dä jou­lu­kir­kos­sa. Lie­kö ala­ku­lon syy sii­nä, et­tä kant­to­ri sä­es­ti lau­lut yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta pi­a­nol­la. Ei­hän se ole sama asia, kuin an­tai­si ur­ku­jen soi­da! Li­säk­si lau­lut oli­vat “ei­vät niin kris­til­li­siä”. Kai­pa­sin tänä jou­lu­na eri­tyi­ses­ti isoon ja täy­teen kirk­koon lau­la­maan yh­des­sä kaik­kia rak­kai­ta jou­lu­lau­lu­ja. Tääl­lä kyl­lä jär­jes­tet­tiin yk­si Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut -il­ta suo­ma­lai­sen seu­ra­kun­nan toi­mes­ta, mut­ta ei se ole sama asia. Kirk­koon ei tule vä­keä ja kan­sa ei lau­la. Kyl­lä minä sitä voi­ma­kas­ta vir­sien ja lau­lu­jen lau­lan­taa kai­paan vä­lil­lä ko­vas­ti.

Yh­den lap­sem­me seu­rus­te­lu­kump­pa­ni toi jou­luun eri­lais­ta taus­taa. Kuu­lim­me ko­to­na jou­lu­e­van­ke­liu­min eng­lan­nin kie­lel­lä. Kau­niis­ti hän hoi­ti teh­tä­vän­sä. Ja hy­vin hän näyt­tää so­peu­tu­van jouk­koom­me.

Äk­kiä jou­lu on ohi! Talo hil­je­nee en­ti­ses­tään, ja hil­jai­suus on kuin “huo­pa­tos­su­teh­taal­la”. Hy­väs­te­lyt, ha­lauk­set ja mat­kaan siu­naa­mi­nen ta­pah­tu­vat ai­na lii­an äk­kiä. Ko­tiin jää­vien sy­dä­meen jää kai­paus ja ky­sy­mys, mil­loin seu­raa­van ker­ran näh­dään. Läh­ti­jäl­lä on jo mie­les­sä oma ar­ken­sa.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys