JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Luoja johti takaisin Norjaan

27.1.2022 7.00

Juttua muokattu:

26.1. 13:58
2022012613583120220127070000

An­na Pärk­kä

Jou­lu­kuun alus­sa mi­nua pyy­det­tiin ryh­ty­mään Päi­vä­mie­hen blo­gis­tik­si. Mie­tis­ke­lin ja tun­nus­te­lin, mil­tä mi­nus­ta tun­tui. Olin jos­kus kau­an sit­ten miet­ti­nyt blo­gin pe­rus­ta­mis­ta, mut­ta ko­ke­nut sen työ­lääk­si. Tämä tun­tui hel­pom­mal­ta vaih­to­eh­dol­ta. Lu­pau­duin teh­tä­vään.

Tun­nen vas­tuu­ta teh­tä­väs­tä, jo­hon olen ryh­ty­mäs­sä. Mi­ten osa­ta tuot­taa si­säl­töä, joka sai­si lu­ki­jan sa­mais­tu­maan sekä poh­ti­maan ja ko­ke­maan yh­des­sä kans­sa­ni jo­tain mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­lis­tä asi­aa? Mi­ten tuot­taa teks­tiä, joka ei rik­koi­si, vaan ra­ken­tai­si yh­teis­tä hy­vää?

Asun Da­lis­sa, lä­hel­lä Os­lon pää­len­to­kent­tää Gar­de­mo­e­nia. Tämä on pie­ni kylä, jos­sa on pari kaup­paa, kou­lu, sekä Os­loon kul­ke­van ju­nan pää­te­py­säk­ki. Juna toi­mi mon­ta vuot­ta kul­ku­vä­li­nee­nä­ni töi­hin. Nau­tin saa­des­sa­ni juo­da aa­mu­kah­vi­ni rau­has­sa ju­nas­sa, kuun­nel­len sa­mal­la nor­jan­kie­lis­tä ää­ni­kir­jaa tai uu­ti­sia. Olin kiel­tä­nyt it­sel­tä­ni suo­men­kie­li­set oh­jel­mat täy­sin, sil­lä ha­lu­sin op­pia nor­jan kie­len no­pe­as­ti. Kie­len kans­sa olen jou­tu­nut kyl­lä mo­nes­ti sol­muun.

Muu­tim­me tän­ne tois­ta­mi­seen 2013. Us­koin, et­tä nor­jan kie­len tai­to­ni oli hyvä, mut­ta nyt tie­dän, et­tä se ei pi­tä­nyt paik­kaan­sa. Nor­ja ja ruot­si saat­ta­vat kuu­los­taa ai­ka sa­man­lai­sil­ta, mut­ta oi­ke­as­ti ne ovat kak­si ai­van eri kiel­tä. Muis­te­len­kin täs­sä yh­den haus­kan ta­pauk­sen, kun kä­vim­me poi­kie­ni kans­sa tu­tus­tu­mas­sa Mog­rei­nan ala-as­teel­le. Toh­keis­sa­ni se­li­tin opet­ta­jal­le, et­tä poi­ka­ni ovat pe­lan­neet säh­lyä mon­ta ker­taa. On­net­to­mas­ti ään­sin kui­ten­kin sen ruot­sik­si ”mon­ta ku­nin­gas­ta”. Ta­ju­sin mo­ka­ni, kun poi­kie­ni päät kään­tyi­vät nä­tis­ti ala­viis­toon.

Toi­nen ta­paus muis­tuu mie­lee­ni, kun en­sim­mäis­tä ker­taa muut­ta­es­sam­me Nor­jaan me­nim­me pai­kal­li­seen Ke­laan, Na­vil­le, jär­jes­te­le­mään lap­si­li­siä. Pu­huin tis­kin ta­ka­na ole­val­le ys­tä­väl­li­sel­le nai­sel­le mie­he­ni sei­so­es­sa las­ten kans­sa taa­em­pa­na. Yri­tin aluk­si käyt­tää ruot­sia, mut­ta se ei vain läh­te­nyt suo­riu­tu­maan. Mi­nul­le tuli hiki, sy­dän ta­koi rin­nas­sa ja ti­lan­ne al­koi käy­mään it­sel­le­ni ää­ret­tö­män ras­kaak­si ja stres­saa­vak­si. Per­heen ai­no­a­na lu­ki­on käy­nee­nä minä jou­duin tuo­hon ai­kaan ai­na hoi­ta­maan pu­hu­mi­sen. Ta­kaa­ni al­koi kuu­lua vai­vih­kai­sia pyyn­tö­jä vaih­taa kie­li eng­lan­tiin. Vaih­doin kie­len, ja sit­ten hom­mat al­koi­vat su­jua.

Ra­kas­tan nor­jan kiel­tä ja tätä maa­ta. Muu­tim­me tän­ne en­sim­mäi­sen ker­ran vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa ja asuim­me tääl­lä sil­loin kak­si vuot­ta. Suo­meen pa­luu­seen oli syyn­sä; eh­kä ker­ron niis­tä tuon­nem­pa­na. Raa­hes­sa asuim­me 10 vuot­ta, ja se oli hyvä ai­ka se. Raa­he pie­ne­nä kau­pun­ki­na an­toi hy­vät mah­dol­li­suu­det las­ten käy­dä mu­siik­ki­luok­kaa sekä har­ras­taa. Pien­ten las­ten äi­ti­nä lä­hi­pal­ve­lui­ta osa­si ar­vos­taa!

Sy­dä­me­ni jäi kui­ten­kin tän­ne Nor­jaan ja ru­koi­lin Luo­jal­ta mah­dol­li­suut­ta pääs­tä ta­kai­sin. Sen ai­ka tuli, kun sii­hen jak­soi luot­taa. Näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na kaik­ki meni lop­pu­jen lo­puk­si par­hain päin. Pa­ras­ta, mitä lap­sil­leen voi opet­taa, on Luo­jaan luot­ta­mi­nen. Hyvä Ju­ma­la ei jätä kos­kaan mei­tä yk­sin, vaan kul­kee en­ke­lei­den kans­sa ai­na rin­nal­lam­me. Omaa elä­män­pol­kua kun miet­tii, niin sii­nä nä­kyy vah­vas­ti hä­nen kä­den­jäl­ken­sä. En oli­si pa­rem­min voi­nut jär­jes­tel­lä elä­mää­ni.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys