Kuopus ilmoitti alkavansa isona Joulupukiksi. Se on ihan hyvä ammatti, myönsin. On hyvä tuntipalkka ja pitkät lomat. Hän lupasi tuoda lahjaksi äidille kengät ja karkkipussin sekä Iirikselle kissanpennun. Jäämme jännittämään, toteutuuko tämä haave joskus. Kuten sitäkin, toteutuuko erään toisen lapsemme haave. Hän nimittäin vastasi 2-vuotiaana haaveammattikyselyihin tulevansa isona pingviiniksi. Toteutuneeko tämä haave joskus vaikkapa jäätelötehtaan maskottina?
Meillä onkin mietitty viime aikoina paljon, mikä kenestäkin tulee isona. Toiseksi vanhin lapsemme miettii, mihin lukion jälkeen hakisi. Mikä ala kiinnostaisi eniten? Mihin opiskelupaikkaan hän voisi päästä?
Kolmas lapsemme päättää peruskoulun ja laittoi juuri hakemuksen lukioon. 13 vuotta sitten hän haaveili menevänsä töihin vesilaitokselle juuri siksi mieheksi, joka pumppaa vettä vesijohtoihin. 4-vuotiaana hän oli varma, että alkaisi isona Tex Willeriksi. Nyt hän on pohtinut, mitä aineita lukiossa valitsisi, jotta myöhemmin pääsisi haluamaansa opiskelupaikkaan. Näin ne haaveet toisinaan muuttuvat.
Me pohdimme nyt näitä ammattiasioita nuortemme kanssa. Mietimme vaihtoehtoja, ja tuntuu, että nämä asiat ovat todella tärkeitä.
Minä haaveilin nuorena lastenhoitajan työstä. Ajattelin, että päiväkodissa työskenteleminen olisi ihaninta, mitä voisi olla. Olenkin työskennellyt aikuisena päiväkodissa pieniä pätkiä. Olen tykännyt siitä työstä, mutta täytyy sanoa, että paljon mieluummin silti olen hoitanut kotona omia lapsiani. Omien lasten hoito on ollut vieläkin ihanampaa, palkitsevampaa, hauskempaa ja rankempaa, kuin nuorena kuvittelin.
Vielä pienempänä haaveilin karkkitehtaan tädinkin ammatista. Äitini siskot työskentelivät karkkitehtaassa, ja se oli mielestäni satumaisen ihana ammatti. Kuvittelin sokerinhimoissani, miten tädit keittelevät kinuskia suurella kattilalla ja saavat lopuksi kaapia sen ihan itse.
Peruskoulua päättäessäni mietin kouluvaihtoehtoja. Taiteilijan ammattitutkinto houkutti, sillä piirtäminen oli ollut rakkain harrastukseni läpi siihenastisen elämäni. Äitini kannusti järkevämpään kouluun. En halunnut vielä muuttaa kotoa, joten hain Raahen Porvari- ja Kauppakouluun. Sen jälkeen muutin Ouluun, kävin talouskoulun ja sen jälkeen menin lähihoitajakouluun.
Vähän aikaa lähihoitajan töitä tehtyäni jatkoin ammattikorkeakouluun opiskellen sosionomiksi. Olen tehnyt vain vähän töitä sosionomina, sillä sain olla pitkään kotiäitinä ja sitten taide vei mennessään. Taidealaa olen opiskellut vain vähän, mutta se on kuitenkin ollut päätoiminen työni jo pian kahdeksan vuoden ajan.
Koen, että kaikista opiskelupaikoistani on ollut paljon hyötyä elämässäni. Koen, että kaikista opiskeluistani on ollut paljon hyötyä elämässäni. Tunnen, että elämäni on kuulunut mennä näin: että opiskelin noita aloja ja saan nyt työskennellä taiteilijana. Elämä näyttää, saanko jatkaa näin vai teenkö vielä joskus jotain muutakin työtä.
Ajattelen, että jokaisen kannattaa ehdottomasti opiskella ainakin yksi ammatti. Elämästä ei kuitenkaan tiedä, miten se kuljettaa. Voi olla, että ei työskentelekään siinä ammatissa, johon on kouluttautunut. Toisaalta koulutuksesta on paljon hyötyä, vaikka päätyisikin eri alalle.
Erityisesti haluaisin muistaa sinua, joka et ole vielä saanut opiskelupaikkaa tai olet syystä tai toisesta keskeyttänyt opiskelut. Haluaisin rohkaista, että elämä kantaa siitä huolimatta. Omaa polkua on hyvä etsiä, mutta samalla saa olla levollisella ja huolettomalla mielellä.
Tähän kehottaa Raamattukin: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” (Matt. 5:34). Oma paikkasi löytyy aivan varmasti, ja Jumalalla on hyvä suunnitelma sinun elämäsi varalle.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys