JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Ei minua varten tarvitse keittää”

25.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

23.5. 14:51
2023052314514120230525060000

Ul­la Ha­lo­nen

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten me­di­as­sa poh­dit­tiin, mikä voi­si ol­la suo­ma­lais­ten oma mot­to. Sel­lai­nen, joka ku­vai­si kan­san sy­viä tun­to­ja. Lau­set­ta pää­si myös ää­nes­tä­mään. Oma suo­sik­ki­ni oli lau­se ”Ei mi­nua var­ten tar­vit­se keit­tää.” Lau­se ku­vas­taa ja ki­teyt­tää suo­ma­lais­ta ja myös omaa mie­len­laa­tu­a­ni: jos it­se juot, voin minä seu­rak­si ku­pil­li­sen ot­taa, mut­ta älä nyt suot­ta mi­nun vuok­se­ni vai­vau­du.

Puo­li­so­ni piti val­mis­tu­jais­juh­lis­sa­ni pu­heen, jos­sa hän ker­toi opin­to­mat­kal­le­ni sat­tu­neis­ta kol­mes­ta vai­ke­as­ta pää­tök­ses­tä. En­sim­mäi­nen näis­tä oli ky­sy­mys sii­tä, mitä alaa läh­den opis­ke­le­maan. Toi­nen pää­tös kos­ki opin­to­jen lop­pu­puo­lel­la va­ki­tui­ses­ta työs­tä ir­ti­sa­nou­tu­mis­ta ja yri­tyk­sen pe­rus­ta­mis­ta. In­hi­mil­li­ses­ti iso­ja pää­tök­siä mo­lem­mat. Puo­li­so­ni mu­kaan edel­li­siä suu­rem­pi pää­tös kos­ki kui­ten­kin sitä, pi­de­tään­kö mi­nul­le juh­lia vai ei.

Olin pit­kään sitä miel­tä, et­tä en aio juh­lia val­mis­tu­mis­ta­ni mi­ten­kään. It­se asi­as­sa olin lop­pu­met­reil­le as­ti täy­sin va­kuut­tu­nut sii­tä, et­ten aio edes ker­toa ke­nel­le­kään, mil­loin edes val­mis­tun. En ha­lun­nut nos­taa it­se­ä­ni mi­ten­kään esil­le, ku­ten olen ai­em­min Puu­ro­toh­to­ri-blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa­ni ker­to­nut. Osit­tain juh­li­mis­ta oli es­tä­mäs­sä aja­tus sii­tä, et­tä väi­tök­sen jäl­keen vas­ta­väit­tä­jän kun­ni­ak­si pi­det­tä­vä ka­ronk­ka on var­sin muo­dol­li­nen aka­tee­mi­nen ti­lai­suus. Ei siis lain­kaan hou­kut­te­le­va täl­lai­sel­le pö­nö­tys­tä ja hie­rark­ki­suut­ta vie­ras­ta­val­le ih­mi­sel­le. Kes­kus­te­lim­me asi­as­ta ko­to­na usei­ta ker­to­ja. Pää­dyin kul­ke­maan täs­sä(kin) asi­as­sa hie­man omia pol­ku­ja­ni: juh­lat pi­det­täi­siin, mut­ta nii­tä kut­sut­tai­siin juh­lal­li­sek­si il­ta­ky­läk­si.

Väi­tös­päi­vä­ni oli pa­ri­sen viik­koa sit­ten. Päi­vä oli mo­nin ta­voin mie­leen­pai­nu­va. Sain upe­an vas­ta­väit­tä­jän, jon­ka kans­sa so­vim­me, et­tä nou­da­tam­me väi­tös­ti­lai­suu­den kaa­vaa ja yri­täm­me nous­ta ja is­tua oi­keis­sa koh­dis­sa. Muu­toin olim­me sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä ti­lai­suu­den ei tar­vit­se ol­la jäyk­kä ja muo­dol­li­nen, vaan se on kes­kus­te­lua väi­tös­kir­jan tee­mois­ta. It­se väi­tös­ti­lai­suus­han on ny­ky­ään enem­män aka­tee­mi­nen näy­tel­mä, jos­sa ei ole tar­koi­tus­kaan hy­lä­tä teh­tyä työ­tä. Pe­rin­tei­sen ka­ron­kan si­jaan olim­me so­pi­neet, et­tä me­nem­me vas­ta­väit­tä­jän ja kus­tok­sen (väi­tök­sen pu­heen­joh­ta­jan) kans­sa syö­mään väi­tök­sen jäl­keen. Päi­väl­li­sen jäl­keen ajoin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lem­me ti­lai­suut­ta­ni var­ten.

Il­ta oli oi­kein on­nis­tu­nut. Se si­säl­si pien­tä ai­vo­jump­paa anag­ram­mien muo­dos­sa, uu­sia tut­ta­vuuk­sia, lau­lua, nau­rua, ru­no­ja, pie­niä pu­hei­ta, soit­toa ja kuo­ro­lau­lua. En­nen pit­sail­ta­pa­laa hil­jen­nyim­me il­ta­har­tau­teen, jon­ka jäl­keen lau­loim­me sei­saal­taan kii­tos­vir­ren Ju­ma­lal­le – hä­nel­le, jol­ta kaik­ki päi­vään liit­ty­vä on saa­tu suu­re­na lah­ja­na.

Päi­vä oli iki­muis­toi­nen ja mo­nin ta­voin on­nis­tu­nut. Olen täs­sä miet­ti­nyt, et­tä oli­si­ko­han ihan so­pi­ma­ton­ta aja­tel­la – ja sa­noa jopa ihan ää­neen – et­tä kyl­lä mi­nun vuok­se­ni kan­nat­ti keit­tää.

UllaHalonen
Olen reilu nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, lyhytterapeutti ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
11.10.2024

Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Kol. 1:23

Viikon kysymys