Ulla Halonen
Viime viikon raamatuntekstit puhuvat Jumalan huolenpidosta. Seuratekstikin oli tuttu kertomus Martasta ja Mariasta, jotka olivat valinneet erilaiset osat. Tuttuudestaan huolimatta kertomus puhutteli jälleen. Minussa asuvasta martasta kuvaus on niin tutuntuntuinen: kädet ovat täynnä töitä – arkena kotona ja toisinaan myös siionin töissä – ja mariat ne vaan laiskottelevat.
Minun on helppo kuvitella, miltä Martasta tuntui, kun hän halusi huolehtia ystävistään tarjoamalla heille ruokaa ja juomaa saadessaan heidät vierailulle kotiinsa. Ehkä Martta ajatteli, että jos Maria auttaisi häntä, niin hänelläkin olisi Marian tavoin mahdollisuus seurusteluun ja sanankuuloon.
Voin myös hyvin ajatella itseni Martan rooliin, joka rohkeasti menee läheisen ystävänsä, Jeesuksen, luo ja puuskahtaa tälle, etteikö näitä hommia voisi joku muukin tehdä. Jeesuksen vastaus on pysäyttävä ja lohdullinen. Niin paljosta, niin väsyttävän paljosta, olen itse tälläkin viikolla huolehtinut ja hätäillyt, vaikka vain yksi on tarpeen. Vain yksi, ei mikään muu. Miten se on niin vaikea oppia.
Olen usein miettinyt marttaa ja mariaa minussa itsessäni. Olen kertonut blogini kirjoittajakuvauksessa, että olen "entinen suorittaja ja nykyinen hidastaja". Olen kirjoittanut tuon tekstin viime vuoden puolella, eikä se näköjään – taas vaihteeksi – pidä ihan paikkaansa. Sähköiset kalenterini eivät varsinaisesti näytä hidastajan kalenterilta. Sen, jolla olisi aikaa pysähtyä kuulemaan ja kuuntelemaan.
Jeesuksen sanoja voisi käyttää myös vääränlaisena lyömäaseena tai moitteena meissä asuvia marttoja kohtaan; että tehtävät ja huolehtimiset siellä ja täällä olisivat tarpeettomia ja turhia. Jeesus ei moiti Marttaa vaan huomauttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Emme tiedä, miten tuo tilanne Betanian kodissa jatkui, mutta useista sen muista kohdista tiedämme, että se ei opeta meitä laiskuuteen tai velvollisuuksien väistelyyn. Meidän ei tule olla vain Sanan kuulijoita vaan myös sen tekijöitä (Jaak. 1:22).
Syvällä minussa siis asuu martta, tuo väsymätön uurastaja, joka meille monelle on tuttu jo sukupolvien takaa. Martan ja Marian roolit eivät sulje pois toisiaan. Haluan ajatella, että yhtä syvällä minussa asuu myös maria, joka mahdollisuuksien mukaan – arkena ja etenkin pyhänä – haluaa oikein huokaista ja pysähtyä Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan sanat: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys