Ome­na­puun is­tut­ta­mi­nen ku­vaa tu­le­vai­suu­den toi­voa. Puu­ta is­tut­ta­es­sa on toi­ve, et­tä se juur­tui­si ja kas­va­es­saan tuot­tai­si he­del­mää it­sel­le ja tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Ome­na­puu mai­ni­taan Raa­ma­tus­sa yh­des­sä mui­den he­del­mä­pui­den kans­sa. Se muis­tut­taa ih­mis­kun­taa pa­ra­tii­sis­ta, jos­ta ih­mi­nen on jou­tu­nut läh­te­mään pois syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si.

Ome­na­puu­hun liit­ty­en moni meis­tä on kuul­lut Mart­ti Lut­he­rin ni­mis­sä esi­te­tyn sa­non­nan lo­pu­na­jan odo­tuk­ses­ta: jos tie­täi­sin, et­tä huo­men­na tu­lee maa­il­man­lop­pu, is­tut­tai­sin tä­nään ome­na­puun.

Ke­ho­tus si­säl­tää neu­von vaa­lia us­kon lah­jaa tär­keim­pä­nä asi­a­na elä­mäs­säm­me. Me saam­me luot­taa Ju­ma­lan var­je­luk­seen ja huo­len­pi­toon elä­mäm­me jo­kai­se­na päi­vä­nä.

Uut­ta ko­tia ja puu­tar­haa lait­ta­es­sa mo­net ha­lu­a­vat is­tut­taa pi­hal­leen ome­na­puun. Niin ha­lu­sim­me minä ja mie­he­ni­kin teh­dä. Ome­na­puun is­tut­ta­mi­nen ja sii­hen liit­ty­vä edel­lä mai­nit­tu sa­non­ta nou­si mie­lee­ni, kun läh­dim­me pan­kis­ta oma­ko­ti­ta­lom­me os­ton jäl­keen. Ajoim­me pan­kis­ta suo­raan lä­hi­seu­dun puu­tar­hal­le va­lit­se­maan tu­le­van ko­tim­me pi­hal­le ome­na­puu­ta.

Eh­dim­me puu­tar­hal­le vä­hän en­nen sen sul­ke­mi­sai­kaa. Puu­tar­hu­ri esit­te­li kui­ten­kin au­liis­ti usei­ta ome­na­puu­la­jik­kei­ta ja ker­toi nii­den omi­nai­suuk­sis­ta sekä is­tu­tuk­ses­ta ja hoi­dos­ta. Aja­tuk­sis­sa­ni tai­si­vat tuol­loin jo siin­tää kyp­sy­vät pu­na­pos­ki­set ome­nat, kos­ka osa hoi­to-oh­jeis­ta hä­vi­si pian muis­tis­ta­ni.

Syy­sil­lan jo hie­man hä­mär­tä­es­sä va­lit­sim­me ome­na­puul­le kas­vu­pai­kan ta­lon au­rin­koi­ses­ta pää­dys­tä. Va­ras­tos­ta löy­ty­neel­lä ruos­teen sä­vyt­tä­mäl­lä van­hal­la la­pi­ol­la kai­voim­me vuo­ro­tel­len is­tu­tus­kuop­paa ja vii­mein kat­se­lim­me tyy­ty­väi­se­nä työm­me tu­los­ta. Tuo het­ki tu­lee usein mie­lee­ni, kun nyt kat­se­len al­ku­ke­sän ome­nan­kuk­kia tai lop­pu­ke­säl­lä ke­rään sa­toa puus­ta.

Oman puu­tar­han kas­vus­ta huo­leh­ties­sa voi näh­dä toi­von tu­le­vai­suu­des­ta. Ke­vään ja ke­sän uu­si vih­reys on merk­ki huo­mi­ses­ta, Ju­ma­lan an­ta­mas­ta kas­vus­ta. Ih­mi­si­nä me tar­vit­sem­me toi­voa ja luot­ta­mus­ta oman elä­mäm­me eri­lai­sis­sa vai­heis­sa.

Ik­ku­nan ta­ka­na

ome­na­puun ku­kat

kuin val­ke­at pil­vet

au­rin­gon läm­mit­tä­mäs­sä

päi­väs­sä

le­vol­li­nen tuu­li

kan­taa päi­vän sa­ras­tus­ta,

uu­den ke­vään rie­mua

toi­von kir­kas lau­lu

he­rät­tää kyl­met­ty­neen mie­len,

ke­vä­taa­mun rai­kas tuok­su

las­keu­tuu lä­hel­le.