Vau­la Es­ke­li

Yöl­lä tu­van nur­kal­la oli käy­nyt tont­tu. Heti aa­mul­la he­rät­tyä piti men­nä kat­so­maan, oli­vat­ko jou­lu­pu­kil­le kir­joi­te­tut kir­jeet vie­lä pai­koil­laan. Tu­van ta­ka­na nä­kyi met­si­kön suun­taan läh­te­vät jäl­jet, ei­kä kir­jei­tä enää nä­ky­nyt. Pian oli rien­net­tä­vä si­säl­le ker­to­maan tuos­ta ih­mees­tä isäl­le ja äi­dil­le, et­tä kir­jeet oli­vat pois­sa. Kir­jeis­sä har­taim­pa­na toi­vee­na oli­vat hiih­to­mo­not, suk­set tai luis­ti­met, mit­kä oli kir­joi­tet­tu lis­tal­le en­sim­mäi­sek­si. Sii­tä al­koi jän­nit­tä­vä jou­lu­no­do­tus ja päi­vien las­ke­mi­nen.

Kou­lun kuu­si­juh­las­sa lau­le­tun jou­lu­lau­lun sa­nat tul­vah­ta­vat mie­leen kat­sel­les­sa il­lal­la tuik­ki­vaa täh­ti­tai­vas­ta. Sa­moin muis­tuu mie­leen se en­ke­li, jon­ka hame pu­to­si kes­ken jou­lu­e­si­tyk­sen. On­nek­si opet­ta­ja eh­ti no­pe­as­ti apuun, ei­vät­kä kaik­ki sa­lis­sa ol­leet huo­man­neet koko ta­pah­tu­maa. Juh­lan päät­teek­si lau­le­tus­sa yh­teis­lau­lus­sa en­kel­ten kuo­ro her­kis­ti kuu­li­joi­den sy­dä­met ja läm­min jou­lu­tun­nel­ma tun­tui kä­sin kos­ke­tel­ta­val­ta. Edes­sä oli jou­lu­lo­ma ja vain muu­ta­ma yö jou­luun.

Meil­lä kai­kil­la on lap­suu­des­ta tut­tu­ja jou­lu­muis­to­ja, jot­ka pa­laa­vat mie­leen yhä uu­del­leen. Aat­to­aa­mu­na kat­se­len si­ni­sen hä­mä­rän ver­ho­a­maa mai­se­maa. Lun­ta sa­taa hil­jal­leen ko­ris­ta­en pi­ha­tien reu­nas­sa ole­via kuu­sia. Jou­lu­va­lot va­lai­se­vat pi­ha­maa­ta. Puu­hel­lan pe­säs­sä ri­ti­see tuli, jon­ka isä oli sy­tyt­tä­nyt aa­mu­var­hai­sel­la. Rii­si­puu­ron tuok­su le­vi­si keit­ti­öön äi­din teh­des­sä sa­mal­la vii­mei­siä jou­lu­val­mis­te­lu­ja. Jou­lu­na­lus­viik­ko­jen tun­nel­mis­ta ero­tan jou­lu­ruo­kien ja jou­lu­lei­von­nais­ten tuok­sut ja kii­rei­sen tun­tui­set as­ka­reet. Jou­lu­ver­ho­jen vaih­ta­mi­set ja jou­lu­lii­no­jen aset­te­lun pöy­dil­le.

Pi­pa­rei­ta lei­vot­tiin niin pal­jon, et­tä nii­tä riit­ti vie­lä jou­lun jäl­keen­kin. Lei­von­ta aloi­tet­tiin hy­vis­sä ajoin en­nen jou­lua. Pi­pa­rei­ta lei­po­es­sa tun­tui, et­tä sai ol­la mu­ka­na tär­ke­äs­sä teh­tä­väs­sä. Suu­rim­man vas­tuun kan­toi­vat tie­tys­ti van­hem­mat; äi­ti teki pi­pa­rei­ta ja isä hoi­ti pais­ta­mi­sen ja pak­ka­si ne sit­ten tar­kas­ti van­haan mat­ka­lauk­kuun. Tun­tui juh­lal­li­sel­ta, kun lauk­ku täyt­tyi pik­ku­hil­jaa ja se vie­tiin vin­til­le odot­ta­maan jou­lua. Omas­sa ko­dis­sa­kin olen lei­po­nut äi­din pa­pe­ri­lap­pu­seen kir­joit­ta­man oh­jeen mu­kaan pi­pa­rei­ta ja taa­te­li­kak­kua.

Ko­ti­met­säs­tä ha­et­tu kuu­si tuo­tiin si­säl­le joko aa­to­naat­to­na tai aat­to­päi­vä­nä ja ko­ris­tel­tiin ra­di­on jou­lu­mu­siik­kia ja -oh­jel­mia kuun­nel­len. Oh­jel­mis­ta haus­kim­mat tai­si­vat ol­la Noi­ta No­ki­ne­nän jou­lu­si­ker­mät. Jou­lu­rau­han­ju­lis­tuk­sen myö­tä jou­lu tun­tui vih­doin al­ka­neen. En­nen aat­toil­lan hä­mär­ty­mis­tä käy­tiin aat­to­har­tau­des­sa ja sy­tyt­tä­mäs­sä kynt­ti­lät hau­taus­maal­le. Siel­tä tul­tua saim­me is­tua naut­ti­maan äi­din val­mis­ta­mia jou­lu­ruo­kia. Ruo­kai­lun jäl­keen piti vie­lä käy­dä hoi­ta­mas­sa na­vet­ta­työt ja sau­noa, kun­nes vih­doin pu­et­tiin py­hä­vaat­teet ja sai is­tua odot­ta­maan jou­lu­pu­kin saa­pu­mis­ta. Il­lan ai­ka­na ra­di­os­ta ka­jah­ti vie­lä Tier­na­poi­kien jy­ke­vä lau­lu: ”ja me toi­vo­tam’ on­nel­lis­ta ja hy­vää jou­lua!”

Lah­ja­pa­pe­reit­ten kät­köis­tä pal­jas­tui se har­tain toi­ve ja sel­lais­ta­kin, mitä ei ole osan­nut toi­vo­a­kaan. Jou­lu­har­taut­ta kuun­nel­les­sa sa­nat pai­me­nis­ta Bet­le­he­min yös­sä ta­voit­ti­vat kuu­li­jan. Jou­lun ilo­sa­no­ma le­vi­ää koko maa­il­mal­le. Lah­jois­ta par­haim­man olem­me saa­neet jou­lun­lap­sen syn­ty­mä­juh­la­na.

Muis­tois­sa­ni on säi­ly­nyt kau­nii­na se jou­lu kun rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä lau­let­tiin en­sim­mäi­siä ker­to­ja Oi jou­lun täh­ti pie­ni -lau­lua. Lau­lun sa­nat kos­ket­ti­vat sil­loin sy­dän­tä­ni eri­tyi­ses­ti jou­lun jäl­keen lau­le­tus­sa jou­lu­lau­lu­ti­lai­suu­des­sa, jos­sa lau­lun voi­ma tun­tui nou­se­van ka­ton­ra­jaa myö­ten ylös tai­vai­siin.

Vaik­ka jou­lu häi­pyy pois, jou­lu­sa­no­ma säi­lyy. Ru­kouk­sen ta­voin saam­me yh­tyä noi­hin lap­suu­den sa­noi­hin tä­nä­kin jou­lu­na: "Oi jou­lun täh­ti pie­ni, sä kirk­kain täh­tö­nen. Va­lol­las joh­da tie­ni sei­mel­le Jee­suk­sen. Sen, mikä tääl­lä maas­sa sy­dän­tä ah­dis­taa, ma­jas­sa au­tu­aas­sa ar­mos­ta an­teeks' saan. Kat­seen­sa hy­vyy­des­sä jää saa­han su­laa pois, niin, et­tä sy­dä­mes­sä oi­kea jou­lu ois. Ja sy­dä­me­ni sei­meen, asun­toon hal­vim­paan, ar­mos­ta lap­sen kal­liin vain sai­sin asu­maan. Oi jou­lun lap­si pie­ni, lah­jois­ta iha­nin, joh­da­ta mai­nen tie­ni sun luok­ses ko­ti­hin."

Kuun­te­len tuon lau­lun toi­voa ja loh­du­tus­ta tuo­vien sa­no­jen sa­no­maa jo­kai­se­na jou­lu­na ja olen kir­joit­ta­nut ne jos­kus myös ter­veh­dyk­se­nä jou­lu­kort­tei­hin. Ke­ho­tan si­nu­a­kin lu­ki­ja­ni nyt myös is­tah­ta­maan ja kuun­te­le­maan tuon lau­lun.

Mie­le­ni pa­laa jou­lun al­la lap­suu­den muis­ti­ku­viin yhä uu­del­leen. Kuu­sen tuok­su, kun se tuo­daan si­säl­le kuu­sen­jal­kaan ja sen ko­ris­te­lu. Jou­lua edel­tä­vien viik­ko­jen odo­tus Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­las­ta joh­taa tie­tä koh­ti rau­hoit­tu­mis­ta jou­lun ih­meen sa­no­man ää­rel­le. Jou­lu­aa­ton har­tau­des­sa ja kynt­ti­löi­den lois­tees­sa hau­taus­maal­la jou­lu tuo muis­tois­sa lä­hem­mäk­si kaik­ki rak­kaat, jot­ka ovat saa­neet siir­tyä iki­jou­luun. Jou­lun va­lon­tuo­jan loh­du­tus kan­ta­koon mei­tä kaik­kia tä­nä­kin jou­lu­na.

Jou­lui­sia sei­nä­tau­lu­ku­via

Tal­vi­päi­vä vä­rei­lee kyl­mäs­tä.

Ym­pä­ril­lä hil­jai­nen,

huur­teen vä­rit­tä­mä mai­se­ma,

hä­mä­rän sy­lis­sä he­läh­tää

en­kel­ten lau­lu,

tur­val­li­nen kuin lap­se­na,

Läm­min tal­lin tuok­su

heh­kuu rou­dan maas­sa,

sa­no­ma las­ten val­ta­kun­nas­ta

va­lai­see pi­me­ää yö­tä,

odot­taa Va­pah­ta­jan

syn­ty­mä­juh­laa.

Runo ja ku­vat Vau­la Es­ke­li