Eu­roo­pan his­to­ri­an pro­fes­so­ri Lau­ra Kol­ben mu­kaan kan­san ole­mus syn­tyy kult­tuu­ris­ta, lais­ta, us­kon­nos­ta ja ta­vois­ta, mut­ta ei gee­neis­tä. Kan­sal­li­sen iden­ti­teet­ti ra­ken­tuu eri­tyi­ses­ti ko­ros­ta­mal­la joi­ta­kin his­to­ri­al­li­sia ta­pah­tu­mia. Suo­ma­lai­sil­le ne ovat tal­vi­so­ta ja Ka­le­va­la.

Suo­ma­lai­set ovat gee­neil­tään epä­tyy­pil­li­nen eu­roop­pa­lai­nen kan­sa. Meil­lä on sa­maa dna-ai­nes­ta jopa kii­na­lais­ten kans­sa. Sil­ti näy­täm­me eu­roop­pa­lai­sil­ta.

Edel­lä ker­rot­tu se­lit­ty­nee sil­lä, et­tä tu­li­joi­ta on ol­lut idän li­säk­si ete­läs­tä ja län­nes­tä. Itä- ja län­si­suo­ma­lais­ten pe­ri­mä ero­aa toi­sis­taan enem­män kuin sak­sa­lais­ten ja eng­lan­ti­lais­ten.

Suo­men val­ti­ol­la on tar­kat ra­jat. Suo­ma­lai­suus on kui­ten­kin val­ti­o­ta van­hem­pi asia. Se ei nou­dat­te­le tar­kas­ti kul­loi­si­a­kin ra­jo­ja.

Suo­men kan­sa­lai­sis­ta suu­rin osa pu­huu suo­ma­lais-ug­ri­lais­ten kiel­ten ryh­mään kuu­lu­vaa suo­mea, kun taas val­ta­o­sa eu­roop­pa­lai­sis­ta pu­huu in­do­eu­roop­pa­lai­sia kie­liä. Kie­lel­lä on iden­ti­tee­til­le suu­ri mer­ki­tys. Maal­lam­me on kak­si vi­ral­lis­ta kiel­tä, suo­mi ja ruot­si. Täl­lai­nen on har­vi­nais­ta Eu­roo­pas­sa.

Ruot­sa­lai­set on­nis­tui­vat liit­tä­mään ny­kyi­sen Suo­men ete­läi­siä osia hal­lin­toon­sa osa­na kes­ki­ai­kais­ta ris­ti­ret­ki­lii­keh­din­tää. Tämä on to­den­nä­köi­ses­ti koi­tu­nut suo­ma­lai­sil­le siu­nauk­sek­si.

Val­ti­on osa­na ole­mi­nen on tuo­nut tur­val­li­suut­ta ja jär­jes­tys­tä. Suo­ma­lais­ten elä­mää ke­hys­ti ruot­sa­lai­nen laki it­se­näis­ty­mi­seen as­ti. Suo­ma­lais­ten ta­lon­poi­kien on­nek­si Ruot­sis­sa ei ol­lut maa­or­juut­ta ku­ten Kes­ki-Eu­roo­pas­sa.

Ruot­sa­lais­ten tuo­ma ka­to­li­nen kris­ti­nus­ko kor­va­si vä­hi­tel­len suo­ma­lais­ten pa­ka­naus­kon­non. Suo­mi eli Itä­maa omak­sui Ruot­sin osa­na myös lu­te­ri­lai­suu­den. Itäis­tä vai­ku­tus­ta edus­taa Suo­men or­to­dok­si­nen kirk­ko, joka on toi­nen kan­san­kirk­kom­me ja jol­la myös on lain­sää­dän­nöl­li­nen ase­ma.

His­to­ri­an saa­tos­sa mei­hin on juur­tu­nut oman­lai­sem­me elä­mä­nee­tos. Ar­vos­tam­me re­hel­li­syyt­tä, vaa­ti­mat­to­muut­ta ja täs­mäl­li­syyt­tä. Nau­tim­me luon­nos­ta. Luo­tam­me toi­siim­me. Olem­me hie­man in­di­vi­du­a­lis­te­ja.

Suo­meen tu­le­va ul­ko­maa­lai­nen saat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä asi­at toi­mi­vat Suo­mes­sa hy­vin. Ta­lot ovat tii­vii­tä, jo­ten si­säl­lä ei pa­lel­la ku­ten mo­nis­sa läm­pi­mäm­mis­sä mais­sa. Vie­raat jät­tä­vät ken­gät etei­seen.

Me suo­ma­lai­set olem­me var­mas­ti maa­il­man ah­ke­rim­pia sau­no­jia. Pöy­tään men­tä­es­sä kur­sail­laan. ”Ei mi­nua var­ten tar­vit­se keit­tää kah­via.” Ar­jen elä­mä lie­nee ylei­ses­ti ot­ta­en ol­lut hy­vin sa­man­lais­ta Poh­jan­lah­den kum­mal­la­kin puo­lel­la.

1800-lu­vul­la Eu­roo­pas­sa vi­rin­nyt idea kan­sal­lis­val­ti­os­ta sai kan­na­tus­ta myös Suo­mes­sa, mut­ta enim­mäk­seen ruot­sin­kie­li­sen elii­tin kes­kuu­des­sa. Eli­as Lön­n­roth ke­rä­si van­haa kan­san­ru­nout­ta suu­rel­ta osin tuol­lois­ten ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­ta ja ko­ko­si niis­tä kan­sal­li­sen aar­teem­me Ka­le­va­lan. Suo­mi sai yh­del­lä is­kul­la suu­ren men­nei­syy­den.

Kan­sal­lis­val­ti­oin­nos­sa on teh­ty sil­män­kään­tö­temp­pu. Kär­jis­tän nyt hie­man, mut­ta olem­me unoh­ta­neet pit­kän yh­tei­sen his­to­ri­am­me ruot­sa­lais­ten kans­sa ja kor­van­neet sen Ka­le­va­lal­la.

Suo­men lip­pu, Maam­me-lau­lu, Si­be­liuk­sen mu­siik­ki, Ka­le­va­la ja Gal­len-Kal­le­lan maa­lauk­set ovat ai­ka tuo­rei­ta sym­bo­le­ja. Mil­lai­nen oli esi­mer­kik­si 1700-lu­vun lop­pu­puo­lel­la Sa­ta­kun­nas­sa tai Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la asu­neen suo­mea pu­hu­van kan­san­mie­hen tai -nai­sen iden­ti­teet­ti? He ei­vät tien­neet näis­tä sym­bo­leis­ta mi­tään.

It­se­näis­ty­mi­nen ja kou­lun­käyn­nin tu­le­mi­nen pa­kol­li­sek­si kai­kil­le ovat vai­kut­ta­neet val­ta­vas­ti suo­ma­lai­sen iden­ti­tee­tin ke­hit­ty­mi­seen. Lap­sil­le alet­tiin opet­taa kou­lus­sa, mitä suo­ma­lai­suus on. Maan­puo­lus­tus­hen­keä alet­tiin ke­hit­tää.

So­dat ovat ko­e­tel­leen an­ka­ras­ti run­sas sata vuot­ta sit­ten it­se­näis­ty­nyt­tä val­ti­o­tam­me, mut­ta ny­ky­ään Suo­mi tun­ne­taan ke­hit­ty­nee­nä ja on­nel­li­se­na maa­na, jon­ka kan­sa on kou­lu­tet­tua ja kie­li­tai­tois­ta.

Äi­ti­ni on ko­toi­sin Sa­ta­kun­nas­ta ja isä­ni on ko­toi­sin ny­kyi­sen itä­ra­jan ta­kai­sel­ta Kar­ja­lan Kan­nak­sel­ta. Mi­nus­sa yh­dis­tyy suo­ma­lais­ten itäi­nen ja län­ti­nen pe­ri­mä. Äi­din­kie­le­ni on suo­mi, mut­ta jot­kut kau­kai­set esi­äi­ti­ni ja -isä­ni ovat pu­hu­neet ruot­sia.

Iden­ti­teet­ti­ni on lä­peen­sä suo­ma­lai­nen. Täs­sä maas­sa ja täs­sä kie­les­sä tun­nen ole­va­ni ko­to­na­ni.

Olen tii­vis­tä­nyt ja muo­kan­nut tä­män ar­tik­ke­lin 6.12.2019 Tu­run rau­ha­nyh­dis­tyk­sen it­se­näi­syys­päi­vä­juh­las­sa pi­tä­mäs­tä­ni pu­hees­ta. Jos ha­lu­at lu­kea al­ku­pe­räi­sen, voin toi­mit­taa sen si­nul­le säh­kö­pos­tit­se.