Seu­ra­sin kii­ras­tors­tai­na Mat­teus-pas­si­on ja pit­kä­per­jan­tai­na Jo­han­nes-pas­si­on esi­tyk­siä Ylel­tä. En­sin mai­nit­tu oli nau­hoi­tet­tu au­di­o­lä­he­tys. Jäl­kim­mäi­nen ku­vat­tiin suo­ra­na Kal­li­on kir­kos­ta. Mo­lem­mat Jo­hann Se­bas­ti­an Bac­hin te­ok­set ker­to­vat pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­ta Raa­mat­tuun pe­rus­tu­en.

Te­os­ten eri­lai­nen seu­raa­mis­ta­pa­ni ai­heut­ti mi­nul­le hui­ke­an op­pi­mis­ko­ke­muk­sen. Mo­lem­mat esi­tet­tiin sak­san kie­lel­lä.

En­sim­mäis­tä kuun­nel­les­sa­ni mi­nul­la oli kä­sis­sä­ni Topi Lin­ja­man kir­ja Mat­ka­o­pas Mat­teus-pas­si­oon, joka si­säl­tää te­ok­sen lib­re­ton eli teks­tin sekä sak­sak­si et­tä suo­mek­si. Jo­han­nes-pas­si­on esi­tys oli teks­ti­tet­ty suo­mek­si.

En­sim­mäi­sen te­ok­sen esit­tä­jät jäi­vät mi­nul­le ano­nyy­meik­si, ni­met ei­vät sa­no­neet mi­nul­le mi­tään. Jäl­kim­mäi­sen esit­tä­jät oli­vat suo­ma­lai­sia mu­sii­kin am­mat­ti­lai­sia.

Mat­teus-pas­si­o­ta kuun­nel­les­sa­ni kul­jin mie­li­ku­vis­sa­ni mu­ka­na ta­pah­tu­mis­sa ja koin sy­väs­ti lu­nas­tuk­sen ih­meen to­teu­tu­mi­sen. Bac­hin ne­rok­kaas­sa mu­sii­kis­sa ker­to­mus avau­tui kos­ket­ta­val­la ta­val­la ta­jun­taa­ni. Sil­mä­ni kos­tui­vat. Jee­suk­sen seu­raa­jat oli­vat sa­man­lai­sia pie­niä ih­mi­siä kuin me. He pa­ke­ni­vat, kun Jee­sus pi­dä­tet­tiin. Olin Pie­ta­rin mu­ka­na hii­li­val­ke­al­la.

Jo­han­nes-pas­si­o­ta seu­ra­tes­sa­ni huo­mio kiin­tyi esiin­ty­jiin. Min­kä nä­köi­siä he ovat? Kei­tä he ovat? Mi­ten he lau­la­vat tai soit­ta­vat? Te­ok­sen Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va sa­no­ma jäi si­vuun. Ko­ke­muk­se­ni te­ok­ses­ta jäi ul­ko­koh­tai­sek­si, vaik­ka teks­ti oli nä­ky­vis­sä.

Mo­lem­mil­la esi­tyk­sil­lä oli var­mas­ti an­si­on­sa, ja nii­den to­teut­ta­jat ovat palk­kan­sa ja ar­vos­tuk­sen­sa an­sain­neet. Esiin­ty­jät oli­vat lah­jak­kai­ta muu­si­koi­ta. Il­man hei­tä en oli­si voi­nut saa­da näi­tä pää­si­äi­sen ko­ke­muk­si­a­ni.

Huo­ma­sin, et­tä seu­raa­mis­ta­pa vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­sek­si elä­mys muo­dos­tuu. Toi­saal­ta kuu­li­jat, jot­ka ovat mu­siik­kiin mi­nua pe­reh­ty­neem­piä, huo­maa­vat esiin­ty­jien suo­ri­tuk­sis­sa var­mas­ti sel­lais­ta, joka me­nee mi­nul­ta ohi. He osaa­vat ver­ra­ta mi­nua pa­rem­min eri­lai­sia tul­kin­to­ja ja tai­to­ja.

Näi­den­kin kuun­te­lu­ko­ke­mus­ten myö­tä on help­po sa­noa, et­tä Ju­ma­la oli an­ta­nut ur­ku­ri-sä­vel­tä­jä Bac­hil­le us­ko­mat­to­mat sä­vel­tä­jän lah­jat. Mat­ka­o­pas Mat­teus-pas­si­oon -kir­jas­sa ker­ro­taan Bac­hin aja­tel­leen, et­tä ”kai­ken mu­sii­kin har­joi­tuk­sen täh­täys­pis­tee­nä on Ju­ma­lan kun­nia ja mie­len­ra­ken­nus”.

On ole­mas­sa pal­jon hy­vää mu­siik­kia, muu­ta­kin kuin hen­gel­lis­tä. Mu­siik­kia ja sen esit­tä­mis­tä voi tar­kas­tel­la hy­vin mo­nes­ta nä­kö­kul­mas­ta. Vo­kaa­li­mu­sii­kis­sa ym­mär­rän pää­sa­no­man si­säl­ty­vän teks­tiin. Inst­ru­men­taa­li­mu­siik­ki­kin voi vai­kut­taa sy­väs­ti, vaik­ka sa­no­ja ei ole. Mu­sii­kin kie­li voi ulot­tua tie­toi­suu­den taak­se ali­ta­jun­taan. Hy­väs­sä mu­sii­kis­sa on jän­ni­tet­tä, joka vuo­roin tii­vis­tyy, vuo­roin laan­tuu.

Näis­sä kah­des­sa pas­si­o­ko­ke­muk­ses­sa koin löy­tä­vä­ni jo­ta­kin it­sel­le­ni mer­ki­tyk­sel­lis­tä, ai­na­kin uu­den näkö- tai pi­kem­min kuu­lo­kul­man.