Kak­si­kym­men­tä pää­toi­mit­ta­jaa jul­kis­ti maa­lis­kuun alus­sa kan­na­no­ton luo­tet­ta­vam­man me­di­an puo­les­ta. Ei­kö siis kaik­ki me­dia ole­kaan luo­tet­ta­vaa? Ei­kö kaik­ki uu­ti­se­na jul­ki­ses­ti ker­rot­tu ole­kaan tot­ta? Mikä on se va­le­me­dia, jos­ta pää­toi­mit­ta­jat ovat ko­vin huo­lis­saan? Ja mikä pää­toi­mit­ta­ja on sa­no­maan mi­tään tois­ten luo­tet­ta­vuu­des­ta?

Sa­no­ma- ja ai­ka­kaus­leh­tien, ra­di­on, te­le­vi­si­on ja nii­den verk­ko­si­vu­jen uu­ti­sia tuot­taa jouk­ko me­dia-alan tai yh­teis­kun­nal­li­sen kou­lu­tuk­sen hank­ki­nei­ta toi­mit­ta­jia, joi­ta oh­jaa työs­sään jour­na­lis­ti­nen etiik­ka. Toi­mit­ta­ja tu­tus­tuu työs­sään yh­teis­kun­taan hy­vin laa­ja-alai­ses­ti ja ky­ke­nee par­haim­mil­laan hah­mot­ta­maan sel­ke­äs­ti iso­ja ko­ko­nai­suuk­sia omal­ta seu­ran­ta-alu­eel­taan. Isois­sa toi­mi­tuk­sis­sa ja eri­kois­jul­kai­suis­sa toi­mit­ta­jat voi­vat kes­kit­tyä po­li­tiik­kaan, ta­lou­teen, ur­hei­luun, ter­vey­teen, kult­tuu­riin, viih­tee­seen, tie­tee­seen tai kir­kol­li­siin asi­oi­hin ja us­kon­toon. Pie­nen pai­kal­lis­leh­den toi­mit­ta­ja ja verk­ko­leh­den uu­tis­toi­mit­ta­ja kä­sit­te­le­vät työs­sään kaik­kia vas­taan­tu­le­via ai­he­pii­re­jä.

Toi­mit­ta­jan työ on usein no­pe­a­tem­pois­ta. Mo­nia toi­mit­ta­jia vai­vaa huo­li sii­tä, et­tei asi­oi­hin eh­di pe­reh­tyä riit­tä­väs­ti. Pai­ne­tul­la leh­del­lä on ai­ka­tau­lun­sa, ja verk­ko­leh­den jul­kai­su­ai­ko­ja mi­ta­taan mi­nuu­teis­sa. Toi­mit­ta­ja voi työ­päi­vän­sä ai­ka­na kä­si­tel­lä usei­ta eri ai­he­pii­re­jä. Sil­ti asi­at tar­kis­te­taan yleen­sä vä­hin­tään kah­des­ta eri läh­tees­tä, suo­ria si­taat­te­ja ja ko­ko­nai­sia jut­tu­ja lä­he­te­tään läh­de­hen­ki­löil­le tar­kis­tet­ta­vak­si ja ot­si­koin­tia ja ju­tun nä­kö­kul­maa hi­o­taan toi­mi­tuk­sen uu­tis­ko­kouk­sis­sa. Taus­ta­tie­to­jen han­kin­ta on olen­nai­nen osa toi­mit­ta­jan työ­tä.

Pää­toi­mit­ta­ja vas­taa joh­ta­man­sa me­di­an lin­jas­ta ja ase­tet­tu­jen ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­ses­ta. No­peu­tu­vien laa­ja­kais­to­jen ja kä­te­vien äly­pu­he­lin­ten, tab­let­tien ja läp­pä­rei­den ai­ka­na pai­net­tu­jen leh­tien lu­ki­ja­mää­rät las­ke­vat. In­ter­ne­tin maa­il­mas­sa mak­sul­li­nen leh­den ti­laus jää hel­pos­ti toi­sek­si il­mai­sen tar­jon­nan rin­nal­la. Ta­lou­del­lis­ten ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­nen ja kor­ke­an jour­na­lis­ti­sen ta­son ja toi­min­ta­ky­vyn säi­lyt­tä­mi­nen on en­tis­tä haas­ta­vam­paa in­ter­ne­tin kir­ja­van tar­jon­nan rin­nal­la.

In­ter­ne­tin ja so­si­aa­li­sen me­di­an ai­ka­na jo­kai­sen on mah­dol­lis­ta saa­da ää­nen­sä kuu­lu­viin. Osa jul­kai­si­jois­ta jää hy­vin pie­nen pii­rin lu­ke­mis­tok­si, osa taas le­vi­ää so­si­aa­li­sen me­di­an vä­li­tyk­sel­lä no­pe­as­ti. Va­paa jul­kai­su­ka­na­va tar­jo­aa kä­te­vän mah­dol­li­suu­den oman, tar­koi­tus­ha­kui­sen­kin vies­tin le­vit­tä­mi­sek­si. Kaik­ki uu­tis­si­vus­toil­ta näyt­tä­vät si­vut ei­vät pe­rus­tu jour­na­lis­ti­seen työ­ta­paan ja etiik­kaan. Ta­lou­del­li­sen ja yh­teis­kun­nal­li­sen epä­var­muu­den ai­ka­na epä­luot­ta­mus­ta, pel­koa ja jopa vi­haa voi­daan liet­soa tie­toi­ses­ti yk­si­puo­li­sen, jopa val­hei­siin pe­rus­tu­van vies­tin­nän avul­la.

Mil­lai­sia uu­ti­sia se­laam­me päi­vän mit­taan pu­he­li­mis­tam­me ja tie­to­ko­neen ruu­dul­ta? Min­kä­lai­sia si­säl­tö­pal­ve­lu­ja käy­täm­me? Lu­em­me­ko vain tois­ten ja­ka­mia uu­ti­sia? Kuin­ka usein tar­kis­tam­me, kuka uu­ti­sen tai tie­don jul­kai­see, ja­kaa ja kus­tan­taa ja mikä voi­si ol­la jul­kai­se­mi­sen mo­tii­vi? On­ko jul­kai­sun ta­ka­na vas­tuun­sa kan­ta­va, mo­raa­li­ses­ti kes­tä­vä taho? Pe­rus­tuu­ko tie­to luo­tet­ta­vaan tut­ki­muk­seen ja to­del­li­siin ha­vain­toi­hin vai ovat­ko taus­tal­la hu­hu­pu­heet tai sel­vä tar­koi­tus­ha­kui­suus? On­ko tie­to yk­si­puo­li­nen vai on­ko kai­kil­le asi­a­no­sai­sil­le an­net­tu mah­dol­li­suus kom­men­toi­da ai­het­ta?

Pro­fes­so­ri Es­ko Val­ta­o­ja luon­neh­ti Ylen hel­mi­kui­ses­sa haas­tat­te­lus­sa so­si­aa­lis­ta me­di­aa ky­län kai­vol­la juo­ru­a­mi­sek­si: ”On alet­tu ku­vi­tel­la, et­tä se vii­mei­sin tie­to löy­tyy so­mes­ta. Lop­pu­jen lo­puk­si se ei ole muu­ta kuin ky­län kai­vol­la juo­ru­a­mis­ta. To­del­li­sen tie­don, uu­den asi­an suh­de höm­pö­tyk­seen on ko­vin vä­häi­nen.”

Sa­mas­sa haas­tat­te­lus­sa pro­fes­so­ri ar­vi­oi, et­tä vii­de­so­sa ih­mi­sis­tä us­koo mitä ta­han­sa. Jon­kin ver­ran so­si­aa­lis­ta me­di­aa ja leh­ti­jut­tu­jen kom­men­toin­tia seu­raa­va­na mi­nun on help­po us­koa pro­fes­so­rin väi­te. In­ter­ne­tin maa­il­mas­ta Val­ta­o­ja kom­men­toi näin: ”It­se in­ter­net on kuin lo­pu­ton tie­don val­ta­me­ri, mut­ta se on hy­vin, hy­vin ros­kai­nen paik­ka.” Läh­dek­ri­tiik­kiä siis tar­vi­taan. Se on kes­kei­nen osa mei­dän jo­kai­sen me­di­a­lu­ku­tai­toa.

Pe­rin­tei­ses­sä me­di­as­sa pää­toi­mit­ta­ja on mo­raa­li­ses­sa vas­tuus­sa lu­ki­joil­leen. Hän vas­taa uu­ti­soin­nin luo­tet­ta­vuu­des­ta ja kan­taa ju­ri­di­sen vas­tuun, jos jul­kais­tu si­säl­tö joh­taa syyt­tee­seen. Kuka vas­taa sel­lai­sen tie­don oi­keel­li­suu­des­ta, joka ja­e­taan il­man ju­ri­dis­ta ja jour­na­lis­tis­ta vas­tuu­ta, il­man yk­si­se­lit­teis­tä tie­toa uu­ti­sen al­ku­pe­räs­tä, läh­tees­tä, asi­ayh­tey­des­tä ja jul­kai­si­jas­ta?