Oli kark­ki­päi­vä. Yk­si lap­sis­ta kip­pa­si koko pus­sin ker­ral­la suu­hun­sa, mais­kut­ti ai­kan­sa kuo­la va­lu­en ja pyy­si koh­ta li­sää. Toi­nen ot­ti pus­sis­taan vain yh­den ka­ra­mel­lin, mais­toi vä­hän reu­nas­ta, lait­toi suu­hun­sa, nau­tis­ke­li hi­taas­ti ja vah­ti lop­pu­ja kark­ke­ja koko seu­raa­van vii­kon ma­ke­an­hi­moi­sil­ta si­sa­ruk­sil­taan. Jos ta­voi­tel­tiin iloa ja hy­vää miel­tä, oli­si­ko toi­sel­le riit­tä­nyt yk­si ka­ra­mel­li ja toi­sel­le koko pus­sil­li­nen?

Maa­il­man ta­lous­foo­ru­min tuo­reen mit­tauk­sen mu­kaan Suo­men kil­pai­lu­ky­ky on pu­don­nut nel­jän­nel­tä si­jal­ta kah­dek­san­nek­si. Mit­tauk­ses­sa oli mu­ka­na 140 maa­ta. Uu­ti­sot­si­koi­den mu­kaan Suo­men kil­pai­lu­ky­ky oli hei­ken­ty­nyt, pu­don­nut tai ro­mah­ta­nut. Joi­den­kin ot­si­koi­den mu­kaan Suo­mi oli mit­tauk­sen mu­kaan pa­ras Poh­jois­maa. Jos­sain ker­rot­tiin, et­tä si­joi­tus on pu­don­nut, mut­ta Suo­mi on edel­leen Poh­jois­mai­den yk­kö­nen. Kaik­ki mai­ni­tut ot­si­kot oli­vat oi­ke­as­sa.

Ko­ti­maan uu­ti­sia seu­ran­neel­le lie­nee tul­lut sel­väk­si, et­tä jul­ki­nen vel­ka ei sai­si enää kas­vaa. Nyt on ai­ka sääs­tää ja lei­ka­ta. Pie­ni­kin sääs­tö yk­sit­täi­ses­sä ta­lou­des­sa tuot­taa vii­si ja puo­li­mil­joo­nai­sel­ta kan­sal­ta ke­rät­ty­nä mel­koi­sen ra­ha­sum­man. Yh­teis­kun­nan sääs­töt ja leik­kauk­set nä­ky­vät omal­la pank­ki­ti­lil­lä ja ulot­tu­vat siel­tä ruo­ka­pöy­tään, vaa­te­kaap­piin, asu­mi­seen, ter­vey­den­hoi­toon, liik­ku­mi­seen, har­ras­tuk­siin ja kaik­ki­al­le, mis­sä ra­haa tar­vi­taan.

Vaik­ka pie­ni­kin vyön ki­ris­tä­mien kuo­hut­taa her­käs­ti miel­täm­me, tun­tuu pe­rus­tel­lul­ta, et­tä on sääs­tet­tä­vä. Mut­ta mis­tä lei­kat­tai­siin ja kuin­ka pal­jon? Sa­no­ma­leh­dis­sä ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa sin­koi­le­vat lu­ki­ja­kom­men­tit nos­ta­vat esiin voi­mak­kai­ta nä­ke­myk­siä ja vaa­ti­muk­sia eri kan­sa­lais­ryh­mien, työn­te­ki­jöi­den ja työ­nan­ta­jien etu­jen puo­les­ta ja vas­taan. Vas­tak­kai­sia vaa­ti­muk­sia pe­rus­tel­laan usein sa­moil­la ti­las­toil­la ja tut­ki­muk­sil­la eri nä­kö­kul­mis­ta kat­so­en sa­mal­la ta­paa kuin Maa­il­man ta­lous­foo­ru­min mit­taus­tu­lok­sen uu­ti­sot­si­kois­sa. Kun kes­kus­te­lu nou­see tun­ne­poh­jal­ta, asi­at usein mus­ta­val­kois­tu­vat, nii­den ko­ko­luok­ka hä­mär­tyy ja ää­nen­pai­not ko­ve­ne­vat. Sääs­te­tään, kun­han ei tul­la mi­nun lom­pa­kol­le­ni.

Run­sau­den ja var­sin­kin niuk­kuu­den ja­ka­mi­sen yk­si kes­kei­nen haas­te on sii­nä, ko­e­taan­ko ja­ka­mi­nen oi­keu­den­mu­kai­se­na. Koh­te­lee­ko se mei­tä tasa-ar­voi­ses­ti? Jul­ki­nen ta­lous, yri­tys­ta­lous ja yk­si­tyi­nen ta­lous käyt­täy­ty­vät eri­lai­sin reu­na­eh­doin. Meil­lä jo­kai­sel­la on eri­lai­nen elä­män­ti­lan­ne ja eli­nym­pä­ris­tö, eri­lai­set tar­peet ja tot­tu­muk­set. Työs­sä­käy­vä voi ko­kea ar­ki­päi­väs­sään köy­hyyt­tä ja työ­tön rik­kaut­ta, jos an­si­o­si­don­nais­ta työt­tö­myys­tur­vaa on vie­lä viik­ko­kin jäl­jel­lä.

Sa­na­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen esi­ru­kouk­ses­sa pyy­däm­me päät­tä­jil­le vas­tuun­tun­toa, niin et­tä he edis­täi­si­vät oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja toi­mi­si­vat eri­tyi­ses­ti nii­den par­haak­si, jot­ka ovat hei­koim­mas­sa ase­mas­sa. It­sel­lem­me pyy­däm­me, et­tä Ju­ma­la aut­tai­si mei­tä ja­ka­maan lah­jan­sa niin, et­tä kai­kil­la oli­si koh­tuul­li­nen toi­meen­tu­lo ja ih­mi­sar­voi­nen elä­mä ja et­tä op­pi­sim­me suh­tau­tu­maan toi­siim­me kun­ni­oit­ta­vas­ti.

Mil­lä ta­val­la niuk­kuut­ta voi­si ja­kaa kris­til­li­ses­ti? Kris­til­li­nen ta­sa­ja­ko tar­koit­taa, et­tä ja­e­taan jo­kai­sel­le vält­tä­mät­tö­män tar­peen mu­kaan – koh­tuul­li­ses­ti, niin kuin Lut­he­rin Vähä ka­te­kis­mus opet­taa jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­tä. Ei siis vält­tä­mät­tä ai­na ta­san.